Me ollaan mietitty naimisiin menoa ja mua askarruttaa tällainen asia. Me asutaan mun omistamassa talossa, joka mulla on jo useamman vuoden ollut ennen kuin mieheni kanssa yhteen päädyimme.
Sen tiedän että ilman avioehtoa, kahden vuoden naimisissa olon jälkeen, mieheni voi eron sattuessa vaatia puolia omaisuudestani itselleen.
Mutta suurin pulmani on mieheni poika. Eli jos mieheni kuolee ennen minua ja avioehtoa ei ole, katsotaanko mun taloni myös mun miehen omaisuudeksi ja periikö poika osuutensa? Vaikka talo ja velat on mun nimissä? Toki haluan pojan aikanaan meidät perivän, kuten tahdon mieheni perivän minut, jos jotain sattuu. Poika on vasta viiden, enkä halua äitinsä jalkaa oveni väliin, jos miehelleni jotain sattuisi.
Sen tiedän että ilman avioehtoa, kahden vuoden naimisissa olon jälkeen, mieheni voi eron sattuessa vaatia puolia omaisuudestani itselleen.
Mutta suurin pulmani on mieheni poika. Eli jos mieheni kuolee ennen minua ja avioehtoa ei ole, katsotaanko mun taloni myös mun miehen omaisuudeksi ja periikö poika osuutensa? Vaikka talo ja velat on mun nimissä? Toki haluan pojan aikanaan meidät perivän, kuten tahdon mieheni perivän minut, jos jotain sattuu. Poika on vasta viiden, enkä halua äitinsä jalkaa oveni väliin, jos miehelleni jotain sattuisi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
//jos mieheni kuolee ennen minua ja avioehtoa ei ole, katsotaanko mun taloni myös mun miehen omaisuudeksi ja periikö poika osuutensa? Vaikka talo ja velat on mun nimissä//
Taloasi ei katsota "myös miehesi omaisuudeksi", vaan se on ja pysyy sinun omaisuutenasi. Miehellä on taloon avio-oikeus, mutta se on eri asia kuin omistusoikeus.
Poika ei peri, jos tahdot, että ei peri.
Sinun tulee toimituttaa omaisuuden ositus miehesi kuolinpesän ja sinun välillä. Varakkaampana sinä joutuisit antamaan omaa omaisuuttasi tasinkona miehen perilliselle (siten, että puntit nettovarojen osalta olisivat tasan), ellet vetoaisi lain (avioliittolain 103a §) mukaiseen oikeuteesi kieltäytyä tasingon antamisesta. Jos osituksessa kieltäydyt tasingon antamisesta, omaisuutesi jää edelleen kokonaisuudessaan omistukseesi.
Miehen poika perii miehen omaisuuden. Pojan äiti hoitaa pojan alaikäisyyden ajan tätä omaisuutta, PAITSI jos mies testamentissaan on nimennyt pojalle edunvalvojan sijaisen (vaikka sinut) pojan perintöomaisuudesta huolehtimaan.
Lukaisin avioliittolain 103, 103a:n ja 103b:n, mutta en löytänyt sieltä kohtaa, että voisi kieltäytyä tasingon antamisesta, silloin kun avioehtoa ei ole olemassa.
Vastauksessani oli b liikaa, oikea pykälä on 103. Sen 2 momentin 2. virke kuuluu seuraavasti:
"Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. (26.4.1991/765)"
//en löytänyt sieltä kohtaa, että voisi kieltäytyä tasingon antamisesta, silloin kun avioehtoa ei ole olemassa//
Kyllä siellä se asia on, vaikkakin eri sanoin ilmaistuna. "Eloon jäänyt puoliso ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan" tarkoittaa juuri sitä, että leski voi kieltäytyä tasingon antamisesta ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Tasinkoa muuten annetaankin VAIN silloin, kun (täydellistä ja molemminpuolista) avioehtoa EI ole olemassa. Jos tällainen avioehto on, ositusta ei lainkaan toimiteta. Toimitetaan omaisuuden erottelu.
Lukaisepa siis uudelleen ja lukaise ajatuksella.
omaisuuden luovuttamisessa oli kyse varmaan siitä hallintapikeudesta...Eli että aviovaimon ei tarvi muuttaa talosta pois, vaikka tasingot annetaan ja perintö pojalle jätetään. Ns. lesken oikeus jäädä eliniäkseen asumaan yhteiseen asuntoon. Eli ettei perilliset saa heittää leskeä ulos talosta.
Kiitos vaan, kyllähän se sieltä löytyi se 103.
Lueskelin vain huolimattomasti.
Mainitsemasi 2 vuoden aikarajaa ei Suomessa ole, eli jos avio-oikeus on, se on vaikka liitto olisi ollut lyhyempikin.
Normaalisti puolisot naimisiin mennessään omistavat oman omaisuutensa kuten ennenkin, mutta jos AVIO-OIKEUTTA ei suljeta pois AVIOEHDOLLA, toimitetaan eron tai kuoleman sattuessa OSITUS.
Ositus tarkoittaa sitä, että molempien osapuolten omaisuus lasketaan, ensin varat ja sitten velat. Kun velat vähennetään varoista, saadaan AVIO-OIKEUDEN ALAISEN OMAISUUDEN SÄÄSTÖ. Molemmilta puolilta vertaillaan tätä säästöä ja se, kumpi omistaa enemmän, joutuu maksamaan TASINKOA vähemmän varakkaalle osapuolelle. Tasinko voi olla jokin osuus omaisuudesta, mutta sen voi halutessaan aina maksaa myös rahana.
Tämä siis tarkoittaa, että jos ette tee avioehtoa, ja puolisosi kuolee, hänen omaisuutensa luovutetaan KUOLINPESÄLLE, ja hänen kuolinpesänsä ja sinun välillä toimitetaan ositus. Kuolinpesässä tässä tapauksessa olisi osakkaana siis vain puolisosi poika.
Jos kuolinpesän avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö l. netto-omaisuus on suurempi kuin sinulla, se maksaa sinulle tasinkoa, jos taas on toisinpäin, sinulla on avioliittolain mukaan vielä mahdollisuus kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa (AL 103§).
Eli käytännössä, jos omistat enemmän kuin ensin kuollut, voit pitää omaisuutesi kokonaan tuon avioliittolain kaatopykälän nojalla, yleisperiaatteena, vaikkapa jos kyse olisi teidän kahden erosta, on se, että joudut maksamaan, halutessasi rahana, sen verran, että molemmilla puolilla on yhtä paljon omaisuutta.
Yksi omituisuus perintökaaresta vielä: muutenkin saisit, vaikka asunto olisi esimerkiksi puoliksi omistettu, elinikäisen asumissuojan, koska riippumatta omistussuhteista leski saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin.
Pojan perimisen kannalta voi olla kinkkistä se, että hän ei ole suoraan lain nojalla sinun perijäsi, ja joudut tekemään testamentin hänen hyväkseen, jos tarkoitat, että hän lopulta perii teidän yhteisen omaisuutenne. Sinulta tulevan omaisuuden suhteen hän joutuu maksamaan suuremman perintöveron kuin rintaperillinen joutuisi.
Tekstistäsi kävi jotenkin ilmi, että olet itse lapseton ja ehkä jättämässä omaisuutesi miehellesi/hänen lapselleen.
Jos tilanne on näin, siltä varalta, että valitsette avio-ehdon tekemisen ja liitto päättyisi aikanaan sinun kuolemaasi, kannattaa ottaa huomioon tasingon ja perinnön ero verokohtelussa. Jos teillä on avioehto, kaikki sinun omaisuutesi menee miehellesi verollisena perintönä, mutta jos teillä ei ole avioehtoa, mies saa ensin päältä tasinko-osuutensa verottomana, ja verollisen perinnön osuus on vastaavasti pienempi.
Avioehto on mahdollista muotoilla myös vain eroa koskevana, ts. kuoleman päättyvän liiton suhteen sitä ei sovelleta.
//Kuolinpesässä tässä tapauksessa olisi osakkaana siis vain puolisosi poika.//
Myös eloon jäänyt puoliso olisi tässä tapauksessa kuolinpesän osakas.
PK 18 LUKU
"Kuolinpesän hallinnosta
1 §
Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin ositus on toimitettu tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso ole osakas, ellei hän ole perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja. Se, jolla on oikeus saada perintö tai testamentti vasta toisen perillisen tai yleisjälkisäädöksen saajan kuoltua, on tämän vaan ei perittävän kuolinpesän osakas.
Perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen."
// Pojan perimisen kannalta ... Sinulta tulevan omaisuuden suhteen hän joutuu maksamaan suuremman perintöveron kuin rintaperillinen joutuisi.//
Erehdyt. Puolison lapsi kuuluu samaan 1. veroluokkaan kuin oma lapsi ja maksaa siis saman suuruisen perintöveron kuin oma lapsi.
Perintö- ja lahjaverolaki 11 §
"Kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan kolmeen veroluokkaan:
I. perinnönjättäjän aviopuoliso, lapsi, aviopuolison lapsi, ottolapsi, isä, äiti, ottovanhemmat ja lapsen tai ottolapsen rintaperillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani, jolle annetaan perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettu avustus;"
Kuolinpesän osakkaista: pahoittelen, jäi tarkennus lisäämättä, eli osituksen jälkeen tai avioehdon voimassa ollessa, ns. varsinaisina perinnönsaajina osakkaana on enää miehen lapsi.
Ja perintöveroasteikosta olet oikeassa, kirjoitin tarkistamatta.
neuvojen hakemiseen kuitenkin olisi asianajaja tai oikeusaputoimisto?
Keskustupalstallako mielestänne nämäkin asiat hoidetaan.
Kukaan kirjoittajista tuskin on juridisesti neuvoistaan mitenkään vastuussa.
Lakimiespalveluja saa myöskin puhelimella jossa kustannukset ovet ppm minuutiveloitus.
Numeron löydät puhelinluettelostasi.
//Kukaan kirjoittajista tuskin on juridisesti neuvoistaan mitenkään vastuussa. Lakimiespalveluja saa myöskin puhelimella jossa kustannukset ovet ppm minuutiveloitus.//
Oletko niin naiivi, että luulet tarjoamasi puhelinpalvelulakimiehen vastaavan neuvoistaan jotenkin paremmin? Milläs asiakas todistaa, miten häntä neuvottiin? Puhelinlakimies voi sanoa, että asiakas on joko esittänyt asian hänelle virheellisesti tai että asiakas on käsittänyt annetun neuvon väärin. Siinä se vastuu.
//Keskustupalstallako mielestänne nämäkin asiat hoidetaan.//
Saipa ap. kysyjä tässäkin tiedokseen ainakin täsmällisen lain säännöksen (AL 103 §), jonka perusteella hän voi itse harkita asioita, mm. lakimiehen menoa, paremmin.
on aina oikeushenkilöllä itsellään, juristilla ei sellaista vastuuta ole kuin moraalisesti. Toki tässä tapauksessa juristin oman leivän takia on hyvä antaa pikemminkin hyviä kuin huonoja neuvoja.
kyllä sinä nyt olet väärässä. Kyllä sillä, joka maksua vastaan antaa lakineuvoja, on ihan juridinenkin vastuu siitä, että neuvot ovat oikeita. Toinen asia sitten on tuo näyttökysymys, mihin kommentissani viittasin.
Kiitos kaikille, jotka vastasivat ja valoittivat minulle tätä asiaa. Tarkoitus on tehdä avioehto eron varalta, mutta luonnollisesti tahdon mieheni perivän minut kuolemantapauksen sattuessa.
Ja tälle yhdelle tärkeilijälle sanoisin, että halusin tätä kautta ensin vähän tietoa asiasta, koska kuten aloituksessani sanoin, että naimisiin menoa ollaan mietitty, eli EI siis vielä hääpäivää päätetty! Joten ei ole vielä mitään syytä rynnätä lakimiehen juttusille!