ongelma, joka tuntuu olevan monella muullakin kirjoittajalla, on se, että minun kouluttamani ja hoitavani ja minun kanssa eniten aikaa viettävä koira näkee minut kuitenkin alempana kuin mieheni, eikä tottele minua niin hyvin kuin häntä (vaikka minä kaiken minkä koira osaa, olen opettanut).
otan päivittäin nokoset koiran kanssa samassa sängyssä (yöllä nukkuu omassaan) ja koira yleensä hengailee nojatuolin rahilla. tässäkö ehkä ongelma? onko liikaa huomioimista jos koiralla on lupa olla rahilla, jonka edessä nojatuolilla minä istun? olen ajatellut etten silloin huomioi koiraa, kun vaikka katson tv:tä, mutta onko koira jo saanut haluamansa huomion jos se saa siinä minun läheisyydessä melkeinpä samalla tasolla oleskella mielensä mukaan?
välillä pitelen sitä myös sylissä nojatuolilla, mutta vain silloin kun itse sen syliin kutsun.
nouda leikki ei onnistu ollenkaan, koira ei lähes koskaan tuo lelua minulle vaan vie miehelle, vaikka on toisessa huoneessa.
otan päivittäin nokoset koiran kanssa samassa sängyssä (yöllä nukkuu omassaan) ja koira yleensä hengailee nojatuolin rahilla. tässäkö ehkä ongelma? onko liikaa huomioimista jos koiralla on lupa olla rahilla, jonka edessä nojatuolilla minä istun? olen ajatellut etten silloin huomioi koiraa, kun vaikka katson tv:tä, mutta onko koira jo saanut haluamansa huomion jos se saa siinä minun läheisyydessä melkeinpä samalla tasolla oleskella mielensä mukaan?
välillä pitelen sitä myös sylissä nojatuolilla, mutta vain silloin kun itse sen syliin kutsun.
nouda leikki ei onnistu ollenkaan, koira ei lähes koskaan tuo lelua minulle vaan vie miehelle, vaikka on toisessa huoneessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on asiat aivan päinvastoin. Avopuolisoni ei huomioi koiraa juuri koskaan, hän myös kieltää ja komentaa enemmän kuin minä. Minä annan ruoat, huomioin, leikin ja hassuttelen. Koiramme ei millään tottele puolisoani, se hakee aina minun hyväksynnän ennen kuin tottelee. Ulos ei mennä, eikä autosta tulla ilman minun käskyä(hankaloittaa hiukan elämäämme).
Uskoisin että voisit vahvistaa keskinäistä luottamustasi koirasi ja sinun välillä mm. erilaisilla tottelevaisuus harjoituksilla. Ne ovat mukavia virikkeitä esim. ulkoilun yhteydessä. Väkisin et koirasi päätä käännä ja vaikeaa se on, koska koirasi on ottanut miehestäsi pomon. Miksei näin saisi sitten olla? Molempia koiran totella pitää ja molempiin luottaa, mutta pomon paikan koira määrittää ihmisten käytöksen mukaan. Miten itse käyttäydyt miehesi seurassa? Siinä muutamia kysymyksiä. En odota vastausta, lähinnä omaa pohdintaa...
en ollut tullut ajatelleeksi käytöstäni miehen seurassa.mielenkiintoista. mitä tarkoitat käyttäytymisellä miehen seurassa? jonkinlaista käytöstä, joka koiran silmissä on alistumista "pomolle"? mitä sellainen käytös voisi olla?
Jo pentuna kun koira tulee taloon se aistii heti perheenjäsenien välisestä toiminnasta talossa vallitsevan arvojärjestyksen. Näin käy varsinkin lapsiperheissä. Monesti lapselle ostetaan koira, mutta vanhemmat ovat ne joita koira parhaiten tottelee. Enkä tässä nyt tarkoita sitä, että olisit miehesi tossun alla, mutta usein laumanjohtaja on uros, möreä-ääninen, isokokoinen ja laumaansa suojeleva. Käyttäytymisessänne ei varmastikaan ole mitään poikkeavaa, mutta koiran ajatuksiin on vaikea päästä. Pienetkin asiat joita emme itse huomioi, voivat vahvistaa miehenne johtajuutta perheessänne. Ja se mistä tuossa aikasemmin jo mainitsinkin, laumassa on yksi johtaja jos koira on mieltänyt miehesi johtajaksi on sinun vaikea muuttaa asiaa. Ole koirasi kanssa kuten ennenkin, ystävyyshän ei maksa mitään, harjoitelkaa sitä tottelevaisuutta esim. leikkien lomassa ja nauttikaa yhteisistä hetkistä. Tuota huomioimattomuutta en kannata, koska eihän sinun ja koirasi suhteessa tunnu mitään ongelmaa olevan. Niin ja omakin koirani on aina saanut paljon huomiotani, eikä meillä ole ongelmia tottelevaisuuden tai pomottamisen kanssa. Parhaat tulokset saat kun opastat ja opetat koiraasi samassa suhteessa, kun annat sille rakkauttasi.
Minulla on dominanssiin taipuva koira, ja aika tapaus onkin. Sillä ei ole ikinä mitään asiaa sänkyyn kanssani, ei edes pienille nokosille. Sohvalla olkoon kun minä en ole siinä. Edes nojatuoliin ei ole asiaa kun minä olen sohvalla. Eli ei samalle tasolle. Ei kaikkien ehkä pidä olla näin jyrkkiä mutta minä olen.
Kannattaa ehkä sinunkin kokeilla tätä.
Koska koira on laumaeläin katsoo se varmasti ihmistenkin suhteen kumpi on ylempänä. Ei se tarkoita sitä ettäkö koiran ei pitäisi sinua totella. Menepäs www.koiraneuvola.fi sivuille esittämään tämä kysymys. Muista myös koiran rotu ja ikä. Saat varmasti hyviä vastauksia.
Ei kannattaisi ottaa niin tosissaan kaikkia opaskirjoja. Kannattaisi käyttää maalaisjärkeä enemmän.
Ehkäpä kutsut koiraasi väärässä asennossa ja väärällä äänensävyllä?? Korkeat äänentasot ja haluttuun suuntaan menevä ruumiin- ja päänasento sekä nopeat askeleenomaiset taputukset, kopinat tai askeleet.
Koirahan saa tehdä juuri sen mitä itse sen päätät saavan tehdä. Ei se koira ymmärrä onko se periksiantamista saako olla sohvalla vai nojatuolissa vai vallan ulkona. Sen se ymmärtää jos jokin totuttu muuttuu, mutta siihenkin sopeutuu pian.
Meillä koiralla on omat tuolit ja sohva, meidän tuoleihin ja sohviin ei tule eikä sänkyyn.
Koirasi tekee juuri sen minkä sille opetat ja se on sinun asiasi minkä sallit.
Opettele koirien kieli ja ole määrätietoinen ja ajattele itse kuin johtaja. Älä huuda tai lyö tai kohtele kaltoin (en niin epäilekään sinun tekevän).
Kun koira välttämättä jossain vaiheessa kapinoi ja haluaa ottaa laumanjohtajan paikan niin ole muutama päivä huomioimatta sitä ollenkaan. Vain perustarpeet tyydytetään.
Päivittäin koko koiran elämän ajan syö aina itse ensin. kulje ulko-ovesta aina itse ensin.
Kiitä koiraa rapsuttamalla tai namilla kun se tekee juuri oikein.
Koira itse valitsee kuka on alfa.
Jos koira hakuleikissä vie lelun väärään paikkaan niin leikin on loputtava siihen, sillä silloinhan koira johtaa (se ei siis kuvittele miehesi olevan johtaja vaan on sitä itse). Koiraa ei saa huomioida sen jälkeen millään lailla, kumpikin kääntää selkänsä. Siitä se tajuaa ettei ole itse johtaja ja että teki väärin.
Olen kasvattanut viisi lasta, kahta lapsenlasta ja vuosien varrella minulla on ollut viisi eri koiraa- neljä sakemannia ja yksi sekarotuinen. Tällä hetkellä minulla on rescue koira- 16kk vanha beauceron-rotweiler. Minun kokemukseni mukaan koiran ja lapsen kasvattaminen on yhtä helppoa/vaikeaa!! Mutta mitä enemmän annat rakkautta lapselle/koiralle, sitä enemmän hän haluaa toimia niin, että olet tyytyväinen!
Tottakai koirakin välillä kapinoi ja siltä pitää ottaa luulot pois, mutta sen jälkeen taas rapsutuksia ja halauksia!Ja hyvin toimii!Minä en osaa sanoa kuinka paljon koirat ymmärtävät puhetta,minä puhun tälle ranskalaiselle koiralle pääasiassa suomea, mutta on joitakin käskyjä, joita hän ei ymmärrä kuin ranskaksi, vaikka minä en taatusti osaa sanoa niitä samalla äänenpainolla kuin ranskalainen entinen isäntänsä...Oli miten oli, minä puhun koirani kanssa jatkuvasti ja selitän mitä teen- ihan kuin lapsilleni aikoinaan- ja meillä on tosi mukavaa yhdessä! Yksi mikä on todella tärkeää, on olla rauhallinen koiransa kanssa. Liiallinen hyppyyttäminen ja komentelu ja hösääminen saa koiraparan pään ihan sekaisin!