He opettelevat vain koirien vaistoja ja tapoja ja paapovat niitä kaiken aikaa ja enemmän kuin perheen lapsia.
Lasten kasvatukseen käytetään koiraperheissä usein vähemmän aikaa ja sellainen vapaa hurlum-meininki jyllää. Lapset saavat istua tietokoneella ja vauvat saavat koirien kuolat päällensä ilman minkäänlaista vanhempien reagointia jne...saattaapa jopa koiran pökälekin vauvan päässä jäädä huomaamatta ja sitten voi käydä niin, että 3-5 vuotiaat lapset syövät koiran kipoista ruokaa ja koirat kuolaavat ja saavat ruokapöydästä kaikkea...mitä sanotte onkos teillä näin?
Lasten kasvatukseen käytetään koiraperheissä usein vähemmän aikaa ja sellainen vapaa hurlum-meininki jyllää. Lapset saavat istua tietokoneella ja vauvat saavat koirien kuolat päällensä ilman minkäänlaista vanhempien reagointia jne...saattaapa jopa koiran pökälekin vauvan päässä jäädä huomaamatta ja sitten voi käydä niin, että 3-5 vuotiaat lapset syövät koiran kipoista ruokaa ja koirat kuolaavat ja saavat ruokapöydästä kaikkea...mitä sanotte onkos teillä näin?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei ole meillä, mutta kakarat on nostettu joissakin tapauksissa (niinkuin ilmeisesti sinäkin olet tehnyt)yltiöreippaasti koirien ja lemmikkien yläpuolelle. Koira on perheenjäsen! Aivokapasiteetti ei ehkä niillä yllä yli kolmevuotiaan lapsen tasolle, mutta hyvä sentään että koiria paapotaan nykyään eikä vain inhottavia, huutavia penskoja.
Tämä ei nyt tietenkään tarkoita sitä, etteikö koirilla pitäisi olla mitään sääntöjä.
no meille ei ainakaan mitään lapsia tule perheeseen rääkymään. se on varma. Vittu kun otti päähään tänäään ale-myynneissä kun joku oli taas päättämyt ottaa muksunsa mukaan soppailemaan. Kamala huuto ja parkuna.Mamma vaan hyssytteli kakaraa...ihmiset oli että" voi pientä sööttiä"mitä ihmiset sit mahtaisi sanoa jos ottaisin koirani mukaan ale-myynteihin..kattoisivat pahasti tietty...hohhoh..sori, mut vihaan lapsia
eli lapsia ei taida kyllä tulla meidän perheeseen ikinä. Mielummin pidän eläimet, jotka saa hiljaiseksi kun haluaa, eikä mitään kiukuttelevia kakaroita. Eräs nainen tuossa totesi meille, että toivottavasti emme saa ikinä lapsia, kun me emme pidä lapsista ja oikeassa oli eli toivottavasti ei niitä lapsia tule....
lapsia.... ettekös te touhua kaikkia asioita niiden kanssa ??
asiat meidän perheessä hoituvat ihan ilman koiriakin...että älä sinä siitä huoli.
On hyvä kun nämä koiraihmiset eivät haluakaan lapsia. Valinta on heidän ja nostan hattua heille kun tietävät mitä tahtovat. Ajatella jos sattuis vahinko ja lapsi syntyis, sääliksi kävisi lasta tai sitten ei. Lapsesta ehkä kasvaisi empaattinen koirista pitävä aikuinen. Eihän kaikki pidä koiristakaan. Minulla on molempia mutta ensin lapset, sitten eläimet. Tämä on mun valinta.
No itse synnyin aikoinani 70 luvun lopulla perheeseen joka oli mukamas niin lapsirakas.
Kyllä minua ja isoveljeäni pidettiinkin maailman napana, kunnes vanhemmilleni tuli ero..
Sen jälkeen meihin suhtauduttiin niin että olimme suurin piirtein vanhempiemme elämää rajoittava RIESA!
Kyllä silloin jo tein sen päätöksen että itse en ikinä kakruja hanki, sillä niitä palvotaan vain jonain sairaana yhteisen rakkauden ruumiillistumana, mutta kun ero tulee niin ei lapsi ole enää yhtään "ihmeellinen" vaan pelkkä parkuva kiukutteleva penska!
..eli maalaisjärjellä jos hankit lapsia muista vastuusi ja sitoumuksesi heidän kasvattamiseen aikuisikään asti ja jos otat eläimiä niin muista vastuusi ja sitoumuksesi eläintesi elämän ajaksi.
Eli älä hanki lapsia tai eläimiä jos et ole siihen valmis tai sinulla ei ole aikaa oli kyse kummasta vaan mutta molemmat tarvitsevat hyvän hoidon rajoja ja rakkautta.
Varsinkin jos hankit molemmat niin sinulla on oltava aikaa eli en ymmärrä myöskään että aivan pienten lasten kotiin otetaan koiria tai muita lemmikkejä koska aika on rajallinen ja helposti jompi kumpi kärsii. Ja myöskään eläin ei saa olla se joka omistajan virhearvioinnista(ajan ja resurssien riittävyydestä) kärsii.
ei enää ihmiset pahemmin kiinnosta. Vammastani johtuen olen joutunut koko kouluajan toisten kiusaamaksi. Elämä oli lähinnä helvetteiä. Ilman omaa rakasta koiraani en olisi selvinnyt hengissä aikuiseksi.
Myöhemmin työyhteissä voin vain hämmästellä ihmisten julmuutta, itsekkyyttä, ilkeyttä ym. Tosin olen kehittänyt itselleni oman puollustusjutun, etten enää tule satutetuksi.
Koiraista löysin sen mitä en vielä yhdeltäkään ihmiseltä ole saanut; todellista rakkautta ilman oman edun tavoittelua. Koiriini voin luottaa. Ihminen on enimmäkseen epäluotettava; sanoo muuta kuin tarkoittaa. Assina kun ymmärrän asiat niin kuin ne sanotaan. Nykyisin en enää luota yhteenkään ihmiseen.
Jos mä haluaisin elää koiranelämää,niin enhän mä kävis töissäkään,en ehtis kun niissä koiramaisissa tavoissa olisi niin kamalan paljon opeteltavaa..
Meillä ei paapota lapsia,eikä koiria,koska silloin he/ne kasvavat 'kieroon'.
Rakkautta ja rajoja annetaan runsaasti.Koiratkin imuroisivat,jos pystyisivät.
Netissä ei roiku kukaan,paitsi minä välillä,roikkuminenkin tarkoittaa sitä,että duunissa se on aina auki.Tietokonetta ei ole kotona,vaan lapset tulevat mun duuniin,kun tarvitsevat/haluavat käyttää.Silloin ollaan valvovan silmän alla,heh.
Meidän koirat eivät kuolaa(en ottaisi kuolaavaa rotua,koska en pidä tästä ominaisuudesta itsekään).
Vanhin lapsemme joi koiran kupista 1-vuotiaana aina kun silmä vältti,välillä yhytin molemmat yhtäaikaa tästä NIIN saastaisesta hommasta ja otin parit valokuvat,niile on naurettu monet kerrat 15 vuoden jälkeen..
Meidän koirat eivät koskaan saa ruokapöydästä mitään,paitsi kun lapset salaa antavat,mutta eiväthän sitä myönnä.Eivät kuitenkaan uskalla antaa,kun aikuisia on seurassa.
Ei ole pökäleitä lasten käsissä näkynyt,paitsi vanhimman kourassa oli kerran kissanpökäle,kun konttasi vessaan kissan perässä,siitäkin selvittiin hengissä,hiisi vieköön!
Lapset eivät huoli koiranruokaa,koska meillä se tarkoittaa raakaa lihaa,eivätkä tykkää edes koiransuklaasta maistettuaan ensin.
" He opettelevat vain koirien vaistoja ja tapoja ja paapovat niitä kaiken aikaa..."
Ihanko olet tästä tutkimuksen tehnyt? Vai olisiko kyseessä vain henkilökohtainen inho tai viha koiria kohtaan ja sitä myöten myös koirien omistajia kohtaan?
Vai kuulutko sinä niihin uteliaisiin ihmisiin jotka "tietävät" naapureiden ja sukulaisten asiat paremmin ja sen mikä on heille parasta.Varmaan heille on parasta se mikä on sinulle parasta,vai mitä? Eli se kun kaikki tekisivät kuten sinä sanot.
Hanki oma elämä hurskastelija!
Aika hauska. Suututit varmasti monta ihmistä. Meillä ei lapsia kasvateta, tossa ne kasvavat ihan niinkuin perunat. Koiria kasvatetaan senverran ettei ne syö naapureita eikä yritä purra postinkantajaa. Hyvin on mennyt tällä systeemillä yli kaksikymmentä vuotta. Lapsista kasvanut fiksuja vastuunsa tuntevia nuoria ja koirat on saaneet aina kehuja hyvästä käytöksestä. Koirankarvoja ei löydy koska meillä on imuri ja tarpeensa ne tekevät aina ulos. Aion hankkia pian uuden koiran jota hemmotella, lapset saavat hoitaa lastenhankinnan jatkossa.
Itse en suostu "sisäkoirataloissa" pistämään mitään ruokaa suuhuni.Kyllä siellä koirankarvat siihen malliin lentelee.Ja on se sellaista sotkupekkojen touhua muutenkin ,että hyi olkoon! Onhan se luonnonvastaista, pitää eläimiä ihmisten asunnoissa. Karja ja eläinsuojat ovat sitä varten aina olleet olemassa. Ja näyttäähän tuo lemmikkihössötys paisuneen aika hurjaksi.Jotkut puhuvat vain koiristaan.. Toisille kyllä vielä ovat ihmiset tärkeämpiä kuin kissat ja koirat,ja parempi niin.Mutta kun on elämä joillakin niin tosi helppoa, että menee ihan överiksi. Koirat palvelutehtävissä,ihmisten auttajina ovat hyvä asia,se on selvä.Mutta se onkin jo toinen juttu.
pistää mitään suuhus "sisäkoirataloissa". Mutta aika jännä et sua häiritsee pari karvaa jossain elintarvikkeessa.. Ootko ollenkaan tietoinen mitä lain mukaan saa olla esimerkiksi leipäpalassa? Aikamoinen lukumäärä erilaisten hyönteisten osia yms. Eikö se sit ole yhtä "paha"? Vai syötkö ylipäätänsä mitään ollenkaan, ikinä? Mun puolesta voit tehä mitä haluut, mutta oli aika lapsellinen toi sun valitus..
Minkä ihmeen takia pitää valittaa toisten ihmisten elintavoista? Jos joku omistaa lemmikin niin onko se se väärinteko sua vastaan? "Toisille kyllä vielä ovat ihmiset tärkeämpiä kuin kissat ja koirat,ja parempi niin"
Kuka nyt karvoja ilomielin syö? Sitten on kyllä tosi koiraystävä jos karvatkin maistuu.Tuore, paistettu ruisleipä ,se on hyvvee!!!
mielellään karvoja syö. En minäkään.
"on se luonnotonta pitää eläimiä ihmisten tiloissa".
No jopas jotakin, ollaanko me ihmiset jotakin jumal-olentoja jotka elämme eri maailmankaikkeudessa muiden elämänmuotojen kanssa maapallolla?
Hahahaaaa! Uskot varmaan nukkuvasikin yksin, vaikka tosi asiassa sängyssäsi möyrii miljoonittain pölypunkkeja.
Ja ne muuten myös ulostavat tyynyllesi, tyynysi sisällöstä voi jopa 30% olla pölypunkkien ulostetta.
Että murehdi sä vaan lemmikeistä, ne on melkosen pieni murhe kaiken sen vilinän keskellä joka sinunkin asunnossas on vaikka hinkkaat ja puunaat kaiket illat aaaaaaaahhahhhahahahaaaaa!
joissa todellakin elämänmeno on tuollaista..
Koirat ja kakarat kirmaa ympäriinsä kuin viidakossa.. Lapsia hankitaan kerran vuodessa, eikä vanhemmille lapsille ole ehditty edes opettaa käsien pesua vessasta tultua, kun on niin kova kiire nuorempien lasten kanssa, koira on pyöreä kuin lihapulla kun sitä vie ulos vain vanhin lapsi silloin kun itse sitä haluaa..
No joo, mutta kaikki koiraperheet ei ole todellakaan samanlaisia, meidän perheessä on armeijamainen kuri niin koiralle kuin kakruille ja jokainen kyllä vuorollaan tulee hoidetuksi.
Eikä hankita koiria eikä kakruja niin tolkuton määrä ettei enää kaikkia jakseta hoitaa kunnolla.