Ekana selitellään kuinka lapsilla on kaksi kotia (isänsä ja äitinsä luona). Nyksät sekaantuvat miehensä lapsen kasvatukseen,sillä"se kuuluu heille". Siis se on laste koti silloin kun lapset miellyttävät nyksää ja he käyttäytyvät niinkuin nyksät hyväksyvät.
Mutta kun lapset ovat "kamalia" ja käyttäytyvät eo toivotulla tavaalla, he ovat ei toivottuja. Silloin isän ja nyksän koti ei ole lasten koti eikvätkä he ole tervetulleita sinne. Naisen ei tarvitse hyväksyä miehensä lapsia, mutta lasten täytyy tai he eivät ole tervetulleita.
Ja silti, oli miten tahansa, se lähis on aina kaiken pahan alku ja juuri.
Mutta kun lapset ovat "kamalia" ja käyttäytyvät eo toivotulla tavaalla, he ovat ei toivottuja. Silloin isän ja nyksän koti ei ole lasten koti eikvätkä he ole tervetulleita sinne. Naisen ei tarvitse hyväksyä miehensä lapsia, mutta lasten täytyy tai he eivät ole tervetulleita.
Ja silti, oli miten tahansa, se lähis on aina kaiken pahan alku ja juuri.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ja sen kertoo KOTIOSOITE. Oli ihminen missä tahansa, hänen on noudatettava kodin sääntöjä... kun ihminen on alaikäinen tai asuu toisen omistamassa asunnossa, on hänen noudatettava asunnon omistajan sääntöjä.
Pitäkää mielessänne periaate... olet kyydissäni mutta et ohjaa tätä kelkkaa...
On sitten kyse lähi- tai etä- perheestä niin AIKUISET sanelee säännöt!!!!!!!!!!
Vaikka kotiosoite olisi mikä, täytyy niin lapsen kuin aikuisenkin noudattaa niitä sääntöjä, mitkä ovat voimassa siinä huushollissa, jossa kulloinkin oleilevat!
Minä ainakin vaadin naapurinkin lapsia noudattamaan meillä meidän sääntöjä, vaikka kotona olisi minkälaiset säännöt! Sama pätee omiin ja puolison lapsiin!
Isommassa mittakaavassa ajateltuna noudatetaanhan ulkomaillakin juuri sen maan lakeja, eikä oman kotimaan...
Kyllä ihmisellä voi olla kaksi kotia ja osoite ei sitä aina kerro. Voihan osoite olla vaikka PL ja se ei ole koti. Osoite ei kerro kaikkea. Meillä lapsilla on kaksi onnellista kotia ja kodiksi niitä molempia puhuttelevat.
Itse olen myös asunut kahdessa kodissa ulkomailla ja täällä Suomessa. Eikä kumpikaan paikka tuntunut "vierailupaikalta". Ne olivat minun kodit ja hyvältä tuntui ihan kummassakin kotona.
isän luo mennään kylään, siellä ei ole vaatteita, ei tavaroita, ei omaa huonetta, ei mitään. Ei se voi olla koti.
Kiitos oikeasta viestistä.Samaa olen yrittänyt jo monen vuoden ajan mutta pas...vain sataa,
Näkökulmahan riippuu aina kirjoittajasta. Joku ei hyväksy puolisonsa lapsia, toinen taas ottaa avosylin vastaan. Ristiriitaista olisi se, että yksi ja sama kirjoittaja alahtelee laidasta toiseen.
Ihan samalla tavoin ex-puolisot edustavat erilaisia näkökantoja. Toinen hyväksyy ex-puolisonsa uuden kumppanin, toinen vihaa sydämensä pohjasta. Se on tätä elämän moninaisuutta.
Mikään ei ole mustavalkoista tai yksioikoista, katsos.
Anteeks nyt vaan mutta eikö se ole että talossa talon tavalla!!!!??Vai meinaatko että lapset saa riehua ja tehdä mielensä mukaan "nyksien" kodissa,ja heidänkö pitäisi olla tuppisuuna ja hyväksyä kaikki?Huonot käytöstavat,syömätottumukset,kaikki?? NÄINKÖ IHAN TOSISSAAN AJATTELET?
Minustakin on outoa lukea täältä sellaisia kommentteja joissa todetaan että jos miehen (etä-)lapset eivät osaa olla kunnolla meillä käydessään niin olkoot sitten käymättä...
Lähivanhempana tiedän että arki ei ole aina helppoa kun toinen vanhempi on kaukana, siinä sitä sitten sompaillaan ja yritetään selvitä. Ja uusiopuolisona tiedän että siinäkin on tempulointia kun kaksi perhekulttuuria yrittää elää viikonloppua saman katon alla... Kuitenkaan en ymmärrä sellaista edes vaihtoehtona että isän lapset eivät "saisi tulla" isänsä kotiin, asui siellä ketä muita hyvänsä. Tottakai säännöt pitää olla ja aikuiset vastaavat. Mutta miten ne sitten toteutuvatkaan, ei keinona voi mielestäni koskaan olla oman lapsen hylkääminen. Piste.
Katso juttua alempana.
Nyksät on niin itsekkäitä, että he rakastavat vain itseään ja kaikkimitä he tekevät on oikein.
Mutta annetaan heidän satuilla, eihän niitä todesta tarvi ottaa, heillä on pelkonsa ja katkeruutensa, vihansa ja surunsa. Joillaa lääkekaappi tyhjä.
Kuinkas monta vastausta ajattelit itsellesi kirjoitella :D
Niin minäkin sen asian näen, mutta ne eivät näe, joita se koskee,koska eivät halua nähdä!
Sinäkin varmaan olet samaa mieltä, kunhan juttelet vaan, sillä tosiasioita ei voi muuttaa!;))
Nyt ensimmäistä kertaa vastaan! Ja sinähän et sitä voi ymmärtää että useampi ihminen voi olla samaa mieltä!
ikuitkijä avautuu.
alku ja juuri vaikkei äijällä olis edes nyksää!
nyksässä ne äijät löytää vaan tekosyyn sille etteivät halunneet olla lapsiensa kanssa, mutta nyksä hoitaa likaisen työn!
Mieheni on juuri tämä lähis(en siis pidä häntä, tai edes hänen exäänsä, pahan alkuna tai juurena), mutta muuten yritän vastata, luonnollisesti siis tämä on aina lapsen koti siihen asti kun hän haluaa oman kotinsa perustaa.
Muistelisin joskus, kuinka joskus ne lapset ovat kultaisina niitä omia lapsia ja sitten riiviö-hetkinä sen äidin/isän lapsia. :)
Rehellisesti sanottuna en ole huomannut tätä ristiriitaa, sillä tänne kirjoittaa niin moni eri ihminen erilaisine tilanteineen. Itse olen sitä mieltä, että kaikkien on osattava käyttäytyä fiksusti toisia kohtaan ja aikuisten osattava nähdä lapset lapsina.
Ps. Mitäpä jos lähit,etät,nyxät,exät,miehet tai naiset eivät omana ryhmänään ole noin vain tuomittavissa pahoiksi tai kilteiksi..?
tuttavaperhettä, joissa on lapseton vaimo ja miehen etälapset käyvät säännöllisesti. Useimmissa tapauksissa on se ongelma, että vaikka lapset "kotona ( äidin luona jossa asuvat ) käyttäytyvät siedettävästi, niin he isän luona keljuilevat, käyttäytyvät töykeästi jne. purkaakseen pahaa oloaan ja tietäen ettei isä raaski kieltää. Uudelle vaimolle tämä on rasittavaa, tulevathan lapset hänen kotiinsa.
Lisäksi lapset voivat keljuilla tälle uudelle vaimollekin tietäen, ettei tämä huuda takaisin kuten oma äiti saattaisi tehdä.
Vaikka tilannetta yrittää ymmärtää ( tämä uusi vaimo) niin ei se helppoa ole.
Isän on vain opittava se, että isänä olemiseen liittyy MYÖS, ei siis vain, se kasvatuspuoli. On osattava asettaa ne samat rajat kummassakin talossa, eikä tuntea siitä huonoa omatuntoa, että tekee asioita, jotka eivät lapsesta välttämättä sillä hetkellä ole kivoja, mutta ovat hyödyksi hänelle pitkällä tähtäimellä.
Minusta tuollaista ei tarvitse ymmärtää eli katsoa silmien läpi, koska eihän se kenellekään ole hyväksi - varsinkaan lapselle. Ja sehän on luonnollista, että toisten lapsissa ne riiviöpuolet ottavat enemmän kupoliin. Se on myös puolison hyväksyttävä. Eikä se tarkoita, etteikö lasta hyväksy. Tuo on kyllä tosi harmittava juttu kun ei osata nähdä, että pahojen tekojen kieltäminen on lapselle hyväksi ja varsinkin se, että kummassakin talossa pätee samat säännöt. Ei toisia saa esimerkiksi lyödä vaikka eri talossa ollaan, näin esimerkiksi.
moneen junaan, mutta ihan noin yksioikoiseen muottiin en ketään laittaisi. Ei ole olemassa yhtä stereotyyppistä ex-puoliso tai uusi puoliso -mallia, jota voidaan yleispätevästi soveltaa kaikkiin ihmisiin.
Olen itse sekä lähiäiti että äitipuoli joka toinen viikko täällä asuville mieheni lapsille. Minä olen ottanut mieheni lapset avosylin vastaan kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Ei ole aina helppoa hyväksyä toisen lapsia, varsinkaan silloin, kun on vaikeaa, mutta aikuisena ymmärrän tilanteen olevan lapsillekin ajoittain yhtä hankalaa. Vuosi vuodelta on tosin moni asia helpottunut ja nyt voin kutsua meitä jo "kunnon" perheeksi.