Olen itseni kanssa ihan uudessa ja oudossa tilanteessa, varsinaisessa tunteiden ristiaallokossa, enkä oikein osaa analysoida asiaa ollenkaan. Tämä kirjoituskin saattaa vaikuttaa poukkoilevalta...
Työsuhteeni on kestänyt kaksi vuotta. Yrityksen menestyminen on viimeisen vuoden aikana romahtanut. Työpaikallani on viimeisen kahden vuoden aikana ollut tilanteita, joissa yksi oli pitkällä sairaslomalla "akkulataamossa", yksi häipyi ilmeisesti burn outin takia teille tietämättömille, yksi kärsii masennuksesta, yhtä simputettiin joka onnekseen löysi uuden työpaikan ennen hermojensa menettämistä ja sitten olen vuorossa minä....?
En tiedä onko työpaikallani päätetty, että joku saa lähteä, ja ehkä mun kohdalla testataan miten kauan kestän hermoprässiä. Tuollaisen hermopaineen alla pienestäkin ärsytyksestä pinna palaa heti. Pelkään mennä töihin, pelkään epäonnistumista, pelkään etten tee riittävästi töitä, pelkään esimiestäni, ja kun töissä pelkään, en pysty keskittymään, teen virheitä ja joudun skarppaamaan. Ja vain sen vuoksi, että työhöni oltaisiin tyytyväisiä ja minut jätettäisiin rauhaan. Näin ollen olen kotona todella väsynyt ja kotiasiat eivät jaksa kiinnostaa vähimmässäkään määrin. Koskaan aikaisemmin en ole pelännyt työntekoa tai esimiestäni. Olen ollut pidetty työntekijänä, ahkera ja tunnollinen, ja vielä iloinenkin.
En jaksa uskoa, että olen tullut tähän tilanteeseen vain ja ainoastaan omien "avujeni" varassa, koska ei voi olla yhteensattumaa, että samalla duunipaikalla olen jo neljäs tai viides jolla on jonkinasteinen mielenterveyteen liittyviä ongelma ja peräti lääkitys päällä???? Työkkärin nettisivuja lataan illoin ja aamuin, jospa sieltä löytyisi ulospääsy pahimmasta helvetistä....... vaan ei.
Kävin lääkärille juttelemassa tästä ahidstavasta työpaikasta ja vielä ahdistavammasta olosta ja pelonsekaisista tunteistani, kireine hermoineen. Kahden 40 min keskustelukerran jälkeen päädyttiin siihen, että aloitin Seromex kuurin määrittelemättömäksi ajaksi, aluksi kuitenkin ½-tbl/ kerran päivässä 6 vrkn ajan, ja sitten 1 tbl jatkossa lisäksi keskusteluja (jotenkin en halua mainita sanaa terapia, koska se saa tuntemaan itseni sairaaksi - olenkohan sitä?).
Mieltäni askarruttaa, että miten nopeasti lääke alkaa vaikuttamaan, että saisin pidettyä tunnekuohuni kurissa, että pystyisin suhtautumaan aiheettomiin kommentteihin välinpitämättömästti ja ennen kaikkea pystyisin säilyttämään järkeni ja keskittymään paremmin työntekoon ja uuden työpaikan etsimiseen. Tunnekuohut tuppaa pahentamaan tilannetta ja jännittämistä entisestään. Kumpa voisinkin olla näkymätön, äänetön ja mauton!!!
Työsuhteeni on kestänyt kaksi vuotta. Yrityksen menestyminen on viimeisen vuoden aikana romahtanut. Työpaikallani on viimeisen kahden vuoden aikana ollut tilanteita, joissa yksi oli pitkällä sairaslomalla "akkulataamossa", yksi häipyi ilmeisesti burn outin takia teille tietämättömille, yksi kärsii masennuksesta, yhtä simputettiin joka onnekseen löysi uuden työpaikan ennen hermojensa menettämistä ja sitten olen vuorossa minä....?
En tiedä onko työpaikallani päätetty, että joku saa lähteä, ja ehkä mun kohdalla testataan miten kauan kestän hermoprässiä. Tuollaisen hermopaineen alla pienestäkin ärsytyksestä pinna palaa heti. Pelkään mennä töihin, pelkään epäonnistumista, pelkään etten tee riittävästi töitä, pelkään esimiestäni, ja kun töissä pelkään, en pysty keskittymään, teen virheitä ja joudun skarppaamaan. Ja vain sen vuoksi, että työhöni oltaisiin tyytyväisiä ja minut jätettäisiin rauhaan. Näin ollen olen kotona todella väsynyt ja kotiasiat eivät jaksa kiinnostaa vähimmässäkään määrin. Koskaan aikaisemmin en ole pelännyt työntekoa tai esimiestäni. Olen ollut pidetty työntekijänä, ahkera ja tunnollinen, ja vielä iloinenkin.
En jaksa uskoa, että olen tullut tähän tilanteeseen vain ja ainoastaan omien "avujeni" varassa, koska ei voi olla yhteensattumaa, että samalla duunipaikalla olen jo neljäs tai viides jolla on jonkinasteinen mielenterveyteen liittyviä ongelma ja peräti lääkitys päällä???? Työkkärin nettisivuja lataan illoin ja aamuin, jospa sieltä löytyisi ulospääsy pahimmasta helvetistä....... vaan ei.
Kävin lääkärille juttelemassa tästä ahidstavasta työpaikasta ja vielä ahdistavammasta olosta ja pelonsekaisista tunteistani, kireine hermoineen. Kahden 40 min keskustelukerran jälkeen päädyttiin siihen, että aloitin Seromex kuurin määrittelemättömäksi ajaksi, aluksi kuitenkin ½-tbl/ kerran päivässä 6 vrkn ajan, ja sitten 1 tbl jatkossa lisäksi keskusteluja (jotenkin en halua mainita sanaa terapia, koska se saa tuntemaan itseni sairaaksi - olenkohan sitä?).
Mieltäni askarruttaa, että miten nopeasti lääke alkaa vaikuttamaan, että saisin pidettyä tunnekuohuni kurissa, että pystyisin suhtautumaan aiheettomiin kommentteihin välinpitämättömästti ja ennen kaikkea pystyisin säilyttämään järkeni ja keskittymään paremmin työntekoon ja uuden työpaikan etsimiseen. Tunnekuohut tuppaa pahentamaan tilannetta ja jännittämistä entisestään. Kumpa voisinkin olla näkymätön, äänetön ja mauton!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli vaan sellainen ajatus..että mahtaakohan meillä olla sama työnantaja..huh,,en jaksa uskoa että tämä olisi muuten mahdollista..
No,sekin saattaa selvitä ajallaan ja tavallaan.Omakohtaisesti olen sitä mieltä että olemme uhreja,ja näitä on liiankin monta!
Eikä se lääke siihen tilanteeseen auta,pelko on vaan käsiteltävä pois ja ajoissa...ettet joudu samoihin ongelmiin kuin minä..