Uusi vuosi lähestyy ja sitä varten pitäisi keksiä pari uutta kujetta... Vaan harva meistä tavallisista tylsimyksistä siihen kykenee. Eiköhän tehdä sellainen uuden vuoden lupaus että ensi vuoden aikana joka iikka muuttaa mullan alle! Minä ainakin lupaan yrittää. Ei tää elämä tästä paremmaksi muutu, johan se on nähty.
hei kaikki
pessinisti
13838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä jos lähdetäänkin jo tänään? Ootko messissä? Jätetään nuo muut tänne kärsimään elämästään ja lähdetään me autuaammille masistelumaille.
Minä ainakin suunnittelin lähteväni tänään. Totesin ettei tästä tuu yhtään vitun mitään enää, enkä jaksa tässä turhinpäin itseäni enää kiduttaa.
Tokihan saa lähteä jo tänään. Mulla ei taida vielä kantti kestää, mutta jospa tuossa ensi vuoden kuluessa rohkaistun. Autuaammat masistelumaat vetää kyllä puoleensa, ehkäpä nähdään siellä joskus. Toistaiseksi jään kuitenkin narisemaan tällekin palstalle. Hyvää matkaa, jos päätät erkaantua elämästä tänään.
Luin juuri, että alkoholin käyttö lisää henkilön riskiä yrittää itsemurhaa. Alkoholistilla on jopa kolminkertainen ja kohtuukäyttäjälläkin kaksinkertainen riski tappaa itsensä. Ja jos vetää viinaa ja marihuoraa sekasin, on riski jopa nelinkertainen! Mahtavaa, eikö?!
Noh, huumeita ei nyt varmaan mistään saa, mutta viinapullon aion tänään hakea. Koitan poistaako se estoja ja helpottaako se tätä lopullisen päätöksen tekemistä. Se kun tuntuu olevan nyt niin vaikeaa. Kerron sitten tuloksista. Hups, enpäs kerrokkaan..
Sikäli mikäli se ketään kiinnostaa:
Viina ei lisää itsemurhausalttiutta, vaan piristää oloa ja unohduttaa murheet. Tulee kiva olo.
Näin siis ainakin nousuhumalassa. Laskuhumalasta emme vielä tiedä. Raportoimme jos asiassa tapahtuu muutoksia myöhemmin illalla.
Hee, kirjoitin monikossa jostain syystä. Alkoholi aiheuttanee siis jakomielitautisuutta kaiken lisäksi.
te kaikki olette öisin? Kirjoittakaa nyt jotain kivoja viestejä, täällä kuolee ihmiset tylsyyteen...
PS. Laskuhumala ja surullinen musiikki lisäävät itsemurhaherkkyyttä, muttei tarpeeksi.
Alkoholi ja itsemurhaherkkyys... Muotoilisin asian niin että alkoholistilla on paremmat mahdollisuudet tappaa itsensä kuin raittiilla. Ja kun lisätään mari tai jopa vahvemmat huumeet laskuihin, todennäköisyys onnistua itsemurhassa on varmasti jo erinomainen!
Jos realisti olen niin voisin ehkä laatia itselleni jonkinlaisen viisivuotis-suunnitelman itsemurhan toteuttamiseksi. Siirtyisin alkoholin kohtuukäytöstä asteittain kohti sekakäyttöä ja lopullinen tavoite ennen itsemurhaa olisi toimia pari vuotta miespuolisena pirihuorana. Elämäni nykyisellään on kai liian siedettävää, mistään ei löydy lopullista potkua rajan yli.
Tutkimuksesi mukaan laskuhumala ei siis tarjoa riittävää motivaatiota itsemurhaan? Minullakin on tätä tulosta tukevaa aineistoa, vaikken vähään aikaan olekaan ollut kunnon humalassa. Kirjoittelehan taas joskus tutkimusraportteja. Saiskohan tätä tutkimusta varten apurahaa? Itsemurhaa on kai tutkittu aika paljonkin mutta meillä voisi olla jotain uutta näkökulmaa... Kuinka Parhaiten Kannustaa Itsetuhoisten Pyrkimysten Toteuttamiseen.
Hieno suunnitelma, oikein jokapojan unelma-ammatti :)
Mutta joo, elämä on liian siedettävää, jollei halua tappaa itseään. Itse olen jo pitkän aikaa jättäytynyt pois kaikesta elämisestä, tähtäimenä tehdä itsemurha.
Nyt olen taas tässä kotona lojuessani ehtinyt unohtaa osan niistä syistä miksi halusin sen tehdä. Olen huomannut, etten oikeasti haluaisikaan tappaa itseäni, vaan saada vain onnellisen elämän. Olen jopa unohtanut osan kaikista vastoinkäymisistä ja alkanut haaveilla onnellisista jutuista. Ikävää kun ei enää oikein tiedä mitä haluaa.
Mielestäni ihminen tarvitsee päämääriä elämälleen. Ja sitten kun hän huomaa, ettei voi koskaan saavuttaa niitä, voi mennä sekaisin ja lakata haluamasta niitä ja ottaakin esim. itsemurhan päämääräkseen. Ja sitten, jos huomaa ettei se ollutkaan se mitä oikeasti halusi, niin jääkin täysin tyhjän päälle, jollei edelleenkään pysty saavuttamaan niitä onnellisia juttuja mitä alunperin halusi.
Minä olen nyt siinä vaiheessa ja minun pitää ilmeisesti mennä käymään tuolla ihmisten ilmoilla, toteamassa taas kuinka paska paikka tämä oikeasti onkaan, jotta saan vanhan itsemurhaamisviettini takaisin ja voin taas vakavalla mielellä alkaa sitä harkitsemaan.
Juuri se tässä on kaikkein pirullisinta, että vaikka enin osa ajasta on tuskaista sinnittelyä ja kuoleman odottelua, sekaan mahtuu hyviäkin hetkiä. Ne vain sekoittavat ajatuksia ja harhauttavat pois itsemurhasta. Joskus niitä hyviä hetkiä sattuu niin paljon peräkkäin että ehtii jo tosissaan luulla elämän olevan sen arvoista. Sitten tulee ankara pudotus todellisuuteen ja mieli on kahta mustempi. Niin pahoja (vai hyviä?) pudotuksia ei vain ole vielä tullut että olisin saanut kimmokkeen itsemurhaan.
Joskus olen miettinyt että minun pitäisi muuttaa johonkin yksinäiseen vuoristomökkiin alpeille. Mielellään jonkun kunnon jyrkänteen reunalle. Joskus minulla on nimittäin hetkiä jolloin tulee todella epätodellinen olo, tuntuu kuin katselisi itseään jostain ulkopuolelta tai näkisi unta. Niinä hetkinä voisin varmasti juosta jyrkänteeltä sen enempää ajattelematta. Nykyisellään nämä hetkittäiset voimantunteet menevät ihan hukkaan, kun ei ole käsillä mitään nopeaa mahdollisuutta itsemurhaan. Siis tuollainen harkitusti impulsiivinen itsemurha voisi olla mun juttu, carpe diem.
Minullakin on päämäärä hieman hukassa. Pidän kyllä itsemurhaa tärkeimpänä tavoitteena elämässäni, mutta mitään konkreettista en ole sen toteuttamisen eteen tehnyt. Lukiossa löin kaiken läskiksi koska ajattelin että elämästä on helpompi päästää irti vähän erin jäämällä ensin ilman opiskelupaikkaa, sitä kautta työttömäksi, syrjäytyminen, viina ja huumeiden käyttö ja lopulta itsemurha. En havainnut suunnitelmassa mitään vikaa mutta jotenkin se ei vain ole toteutunut. Olen tosiaan ajautunut huonoon suuntaan, minulla on opiskelupaikka, harrastuksia ja omien standardieni mukaan ihan liikaa sosiaalista elämää (moni muu ehkä pitäisi elämääni verrattain yksinäisenä).
Sovitaanko niin että sinä käyt siellä ihmisten ilmoilla toteamassa elämän kurjuuden ja minä eristäydyn kylmään ja pimeään kammiooni toteamaan saman asian? Ehkä tämä itsetuho-projekti saisi taas vauhtia sitä kautta.
tää oli varmaankin hulvattomin keskusteluketju mitä oon vähään aikaan lukenu... muahhahahahaaaa.
elämä on kieroa juu, minuakin on rieponut se, että onhan tässä elämässä jotain elämisen arvoistakin, mutta itsemurha ratkaisisi monta ongelmaa.
Tässä teille vähän runontynkää, kun puhkesi suoni tuossa.
Oi voi, jos kuolla vois,
jos kuolisin pois, niin ei murheita ois.
Olla vai ei, sekö muka pulma?
Tietysti ei, on aikeeni julma.
Tahdo en kuoloa, mutta mitä muutakaan voin,
niin paljon vääryyttä tässä maailmassa mä koin.
Sairas on mieleni, sen itsekkin tiedän,
luovuttaa tahdon, nyt viimeistä viedään.
Toivo on kuollut, kuka sen tappoi?!
Se oli hyvä jätkä, se uskoa muhun lappoi.
Kaikki kuolee joskus, kaikille se koittaa,
miten siis voit väittää, että elämä muka voittaa.
sä olet aika luova. hieno runo :>
kirjota lisää! aiheen vakavuudesta ja hassuttelevasta tyylistä synty tosi hieno vastakkaisuus.
Oliks se muka oikeesti hyvä? :)
No täytyy kirjoittaa joskus taas, kun inspis iskee. On muuten ihan hauskaa oikeestaan, kannattaa kokeilla!