Milloin ahdistus helpottaa?

Mieheni ja minä olemme alle kolmekymppisiä ja meillä on pieni lapsi. Mieheni on alkoholisti, jonka juominen on pysynyt muutaman kuukauden aisoissa. Juominen ei koskaan ole ollut joka päiväistä, mutta miltei joka viikonloppuista ja rajua. Väkivaltainenkin hän joskus oli, mutta pääsi siitä tavasta eroon.

Olemme käyneet noin puolen vuoden ajan ammattiauttajalla mieheni kanssa ja siitä on ollut kovasti apua juomisen suunnittelussa ja juomisen aisoissa pitämisessä. Eli kaikki tuntuisi nyt olevan vihdoinkin hyvin.

Mutta... milloin tämä minun ahdistukseni lakkaa? Milloin minua ei enää pelota, että mieheni katoaa milloin minnekin juopottelemaan ja uhkailee sitten jättämisellä, jos ei saa jatkaa juomistaan? Perjantait minua pelottavat eniten, se on se päivä, jolloin mieheni muutaman kerran lähti töistään ennen aikojaan ja karkasi ryyppämään...

Onko kohtalotovereita, jotka osaisivat auttaa ja rohkaista?
8841
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat
  • al-anonin. Alkoholistien perheille ja ystäville tarkoitettu toipumisohjelma.

    Äänestä

alkoholisti ? ja juo ? näin kirjoitat. ahdistuksesi loppumiseen on kaksi mahdollisuutta.
joko kantapäät vastakkain ja ihan uus elämä sulle jättäen entinen kokonaan taa. täysin.

tai sitte miehesi täytyy raitistua täysin. siis täysin, ei mitään sellaista höpöhöpö rahalla ostettua elämän ja juomisen hallinnan opettelua.
se onnistuu hyvin harvalta ja miehesi iästäkin päätellen hän ei ole siitä vaihtoehdosta ollenkaan innostunut. eli aikoo jatkaa "kohtuukäyttöä" = aina vaan pahenevaa alkoholistin elämää.

siinä ne vaihtoehdot joilla saat elämäsi kuntoon. eli ei sulle jää kuin yks vaihtoehto, jos haluat parempaa. voimia sulle siihen.
kerran se vaan kirpaisee ja heti alkaa helpottamaan, ajattele asiaa myös lapsen tulevaisuuden kannalta.

jos jatkat ennallaan niin mikään ei muutu kuin pahemmaks.

näin suoraan kirjoitan itse alkoholistina eli asiantuntijana. tsemppiä. älä pilaa lapsesi tulevaisuutta jos omasta ei niin väliä oliskaa.

Äänestä
  • Mieheni on hyvä ja rakastava isä lapsellemme ja hyvä mies minulle selvinpäin ollessaan. Tällä hetkellä hän juo enää 1-2 kertaa kuussa, yhtenä iltana kerrallaan. Juomamäärä on kuitenkin melkoinen (olutta, joskus viiniä - ei enää kirkkaita).

    Mielestäni mieheni on hoitanut ongelmaansa (perheemme ongelmaa) hienosti, mutta kyse onkin luottamuksen saavuttamisesta ja minun ahdistukseni helpottumisesta.

    Hanskoja ei liene syytä lyödä tiskiin kun nyt olemme jo näinkin pitkälle päässeet :)

    Äänestä

  • Alkoholistin vaimo kirjoitti:

    Mieheni on hyvä ja rakastava isä lapsellemme ja hyvä mies minulle selvinpäin ollessaan. Tällä hetkellä hän juo enää 1-2 kertaa kuussa, yhtenä iltana kerrallaan. Juomamäärä on kuitenkin melkoinen (olutta, joskus viiniä - ei enää kirkkaita).

    Mielestäni mieheni on hoitanut ongelmaansa (perheemme ongelmaa) hienosti, mutta kyse onkin luottamuksen saavuttamisesta ja minun ahdistukseni helpottumisesta.

    Hanskoja ei liene syytä lyödä tiskiin kun nyt olemme jo näinkin pitkälle päässeet :)

    Hanskoja ei todellakaan pidä lyödä tiskiin. Tehän olette ilmeisesti luvanneet rakastaa ja tukea toisianne niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Siihen, miten luottamuksesi palautuu, vain aika antaa vastauksen. Pelon sen sijaan voitat käymällä sitä päin ja antamalla samalla miehellesi mahdollisuuden.

    Tämä palsta on sensuuntainen, että tullet saamaan runsaasti "jätä se" -tyyppisiä vastauksia näiltä ns. "asiantuntijoilta". Toisiakin - todellisia - asiantuntijoita on, ja suosittelen, että käännyt heidän puoleensa huolinesi. Käykää yhdessä esimerkiksi A-klinikalla tai mene juttelemaan elämäntilanteestasi mielenterveystoimistoon, jos koet sen kovin ahdistavaksi.

    Voimia teille molemmille!

    Äänestä

  • aa:ton ajatus kirjoitti:

    Hanskoja ei todellakaan pidä lyödä tiskiin. Tehän olette ilmeisesti luvanneet rakastaa ja tukea toisianne niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Siihen, miten luottamuksesi palautuu, vain aika antaa vastauksen. Pelon sen sijaan voitat käymällä sitä päin ja antamalla samalla miehellesi mahdollisuuden.

    Tämä palsta on sensuuntainen, että tullet saamaan runsaasti "jätä se" -tyyppisiä vastauksia näiltä ns. "asiantuntijoilta". Toisiakin - todellisia - asiantuntijoita on, ja suosittelen, että käännyt heidän puoleensa huolinesi. Käykää yhdessä esimerkiksi A-klinikalla tai mene juttelemaan elämäntilanteestasi mielenterveystoimistoon, jos koet sen kovin ahdistavaksi.

    Voimia teille molemmille!

    Kerroitkin teidän käyneen ammattiauttajalla. Et tosin maininnut, millä. Ehkä voisit puhua siellä enemmän omasta huolenaiheestasi miehen juomisen sijasta. Eli hoitaisit siis itseäsikin. Se kannattaa ja kannattelee teitä molempia.

    Äänestä

  • Alkoholistin vaimo kirjoitti:

    Mieheni on hyvä ja rakastava isä lapsellemme ja hyvä mies minulle selvinpäin ollessaan. Tällä hetkellä hän juo enää 1-2 kertaa kuussa, yhtenä iltana kerrallaan. Juomamäärä on kuitenkin melkoinen (olutta, joskus viiniä - ei enää kirkkaita).

    Mielestäni mieheni on hoitanut ongelmaansa (perheemme ongelmaa) hienosti, mutta kyse onkin luottamuksen saavuttamisesta ja minun ahdistukseni helpottumisesta.

    Hanskoja ei liene syytä lyödä tiskiin kun nyt olemme jo näinkin pitkälle päässeet :)

    se on äärimmäisen vaikeaa niin kauan kun alkoholi näyttelee jonkinlaista osaa teidän perheelämässä!se on hyvä että tuette toinen toisianne mutta..mutta.."hän juo enää 1-2/krt kuussa TÄLLÄ HETKELLÄ..omasta kokemuksesta voin sanoa ettei minulla ainakaan tuo vähentäminen onnistunut..mieliteko hiipi pikkuhiljaa takaisin ja taas oltiin samassa helvetissä!
    se oli jatkuvaa sahaamista raittiuden ja juomisen välillä..minusta ei ollut kohtuujuojaksi ei sitten millään!
    nyt olen viettänyt jo jonkun aikaa täysin ilman viinaa,kaikki puolisom ja OMAT ahdistukset ovat poissa..osaamme elää uutta elämää vaimoni kanssa ja siitä voin kiittää aa:ta!
    minun mielestäni alkoholi on ongelma silloin jos se häiritsee ja hallitsee elämää enemmän tai vähemmän ja sinun ahdistuksesi takana on juuri pelko siitä että miehesi rupeaa juomaan enemmän ja ememmän..olen tällähetkellä TÄYSIN vapaa..huomisesta en tiedä..päivä kerrallaan!!

    Äänestä

  • alkoholisti lopun elämää.. kirjoitti:

    se on äärimmäisen vaikeaa niin kauan kun alkoholi näyttelee jonkinlaista osaa teidän perheelämässä!se on hyvä että tuette toinen toisianne mutta..mutta.."hän juo enää 1-2/krt kuussa TÄLLÄ HETKELLÄ..omasta kokemuksesta voin sanoa ettei minulla ainakaan tuo vähentäminen onnistunut..mieliteko hiipi pikkuhiljaa takaisin ja taas oltiin samassa helvetissä!
    se oli jatkuvaa sahaamista raittiuden ja juomisen välillä..minusta ei ollut kohtuujuojaksi ei sitten millään!
    nyt olen viettänyt jo jonkun aikaa täysin ilman viinaa,kaikki puolisom ja OMAT ahdistukset ovat poissa..osaamme elää uutta elämää vaimoni kanssa ja siitä voin kiittää aa:ta!
    minun mielestäni alkoholi on ongelma silloin jos se häiritsee ja hallitsee elämää enemmän tai vähemmän ja sinun ahdistuksesi takana on juuri pelko siitä että miehesi rupeaa juomaan enemmän ja ememmän..olen tällähetkellä TÄYSIN vapaa..huomisesta en tiedä..päivä kerrallaan!!

    Voihan se olla kumppanille aika hytinää jos ei voi luottaa repeätkö huomenna loppuelämäksesi!
    Onnea vain ja uutta vuotta!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Alkoholistin vaimo kirjoitti:

Mieheni ja minä olemme alle kolmekymppisiä ja meillä on pieni lapsi. Mieheni on alkoholisti, jonka juominen on pysynyt muutaman kuukauden aisoissa. Juominen ei koskaan ole ollut joka päiväistä, mutta miltei joka viikonloppuista ja rajua. Väkivaltainenkin hän joskus oli, mutta pääsi siitä tavasta eroon.

Olemme käyneet noin puolen vuoden ajan ammattiauttajalla mieheni kanssa ja siitä on ollut kovasti apua juomisen suunnittelussa ja juomisen aisoissa pitämisessä. Eli kaikki tuntuisi nyt olevan vihdoinkin hyvin.

Mutta... milloin tämä minun ahdistukseni lakkaa? Milloin minua ei enää pelota, että mieheni katoaa milloin minnekin juopottelemaan ja uhkailee sitten jättämisellä, jos ei saa jatkaa juomistaan? Perjantait minua pelottavat eniten, se on se päivä, jolloin mieheni muutaman kerran lähti töistään ennen aikojaan ja karkasi ryyppämään...

Onko kohtalotovereita, jotka osaisivat auttaa ja rohkaista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu