Tajusin vasta vähän aikaa sitten että tää ei kuulosta oikeen samanlaiselta mitä olin vielä joskus pari vuotta sitten. Sillon en ikinä laskenut kaloreita --> nykyään teen sitä aina, sillon en ikinä paastonnut --> nykyään paastoan oikeastaan aina, juon pari kuppia teetä päivässä ja syön muutaman omenan. Toisaalta tiedän että se on vähän, toisaalta usein en pysty juomaan edes sitä paria kuppia koska jo pelkkä ruoan/juoman näkeminen ällöttää, koska niistä lihoo. Toisaalta välillä, joinain päivinä, on sitten pakko vetä kaikkea epäterveellistä maha täyteen ja vähän ylikin. Tänäänkin meni sipsipussi, konevehtilaatikko, pizza jne. Sitten tulee huono omatunto, lasken kuinka monta päivää pitäis olla ilman sitä omenaa ja pari kertaa olen oksentanutkin. Kokoajaan 24/7 ajattelen vaan ruokaa ja laihtumista ja miten saisin laihduttua nopeemmin. En haluaisi ajatella ja olen yrittänyt olla monta kertaa ajattelematta, mutta en voi. Muutenkin kaikki tuntuu ahdistavan, paitsi että vihaan itseäni ja ulkonäköäni ylipaljon eikä itsetuntoa ole varmaan olemassakaan, vihaan myös kaikkea mitä teen ja sanon ja ihmettelen miten perheeni ja kaverini kestävät minua. Häpeän tätä kaikkea vaan niin paljon, en ikinä pystyisi puhumaan kenellekkään tästä, vaikka toisaalta tekisin mitävain että tää kaikki loppuisi, olen jotenkin niin väsynyt tähän. Toisaalta syömättömyys tuo turvallisuuden tunntta. On ihanaa ajatella että "voin hyvin olla syömättä, mä kestän sen kyllä, pystyn siihen" Ja tuntuu sellaselta turvalliselta olla ihan omassa maailmassaan, mutta jos syön, niin tuntuu että olisin ihan yksin, turvattomana, sellanen outo olo tulee.
Olis kiva kuulla ulkopuolisen mielipide siitä onko tää jotain sh:ta vai ei, ite en oikeen tiedä oonko vaan outo vai onko tää jotain..
Olis kiva kuulla ulkopuolisen mielipide siitä onko tää jotain sh:ta vai ei, ite en oikeen tiedä oonko vaan outo vai onko tää jotain..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä siltä että ongelma sulla on. En ole lääkäri joten en lähde diagnoosia tekemään, mutta kuulostaa samanlaiselta kun mulla.
Itsekin sanoit että syöt välillä pari omenaa päivässä- se ei tosiaan riitä eikä sillä pidemmän päälle pysy hengissä.
Tiedän tunteen että itsekin tietää ettei kaikki ole kohdallaan, mutta lääkäriin ei haluaisi "ei ihan vielä..."
En tiedä minkä ikänen olet, mutta esim. kouluterveydenhoitaja osaisi varmasti auttaa, samoin terveyskeskuslääkäri. Tosin ärsyttää kun kaikkien vastaus on mene lääkäriin, se vaan taitaa olla ainoo keino saada tolkkua asioihin.=)
Koitahan jaksaa!
"Kokoajaan 24/7 ajattelen vaan ruokaa ja laihtumista ja miten saisin laihduttua nopeemmin. En haluaisi ajatella ja olen yrittänyt olla monta kertaa ajattelematta, mutta en voi." sulla on SH
Kun luin tota tekstii tuli mieleen ihan minä...mulla on ihan samanlaiset oireet/aatteet ku sul..hävettää kaikki mitä sanoo tai tekee, oon ikuisessa laihutuskiertees (varmaa jo 4 vuos menos) ja tunne on vaan sellanen et ei kelpaa kellekkään ja jos joku kahtoo sua niin tulee eka mieleen et se varmaan arvostelee.
Syön itekki aina omenoita, juon paljon light limsaa enkä sitten oikeastaan muuta vedäkkään päivän aikana, mutta sitten on taas se hirvee ilta viikosta ku tulee kohtaus ja alkaa vetää kaikkee mikä eteen sattuu. Ei oo yhtään kivaa ja voin sanoo omalla kokemuksella et sulla on syömishäiriö, mut mul on ainakin se etten jostain syystä todellakaan menis ikinä lääkäriin enkä halua puhuu avoimesti kavereille tästä, koska alkaa nolottaa...jooh kirjotin varmaan hieman liikaa :D mut koita saaha voimia tasaamaan ruokavalioos ite, tai hankkimalla joku tukihenkilö jolle voit aina soittaa kun tuntuu et tekis mieli vetää napa täyteen ruokaa...:)
Tama on bulimiaa. Oksentaminen ei ole valttamatonta diagnoosin tekemiseen vaan riittaa etta ns. ahmimis paivia on vahintaan 2 viikossa ja sita seuraavaa esim oksentamista, paattomia dieetteja (sinun tapaus), laksatiivien kayttoa yms. Kun olet tiedostanut etta jokin on vialla, suosittelen etta haet apua omalta laakariltasi.