Meidän luokal on kans yks poika jota kukaan ei kestä, tai no kestää mut sen kanssa ei viihdy kukaan. Mä oon itte tukarina ja yritän aina vähä silleen heittää läppää sen kanssa mut mullakin alkaa mennä hermo. Tää maailma on nii julma ku pitää
olla suosittuja ja epäsuosittuja tyyppejä. Ketää ei sais jättää yksin, tiiän sen, mut ärsyttää sekin ku jengillä puhutaan jostain illanvietosta perjantaina ja tämä yks kuuntelee vieres. Tulee oikeesti aika paha mieli. Kyseisellä kaverilla on kyl iha juttuseuraa välkällä, mutta se juttuseura ei oo kovin mielissänsä. Oon kuiteski iloonen ettei sitä vältellä tms. Se tulee perässä, mutta sitä ei käsketä pois tai kiusata. Toivon tosiaan ettei sen tilanne oo samanlaanen esim. opiskellessa. Yritän avittaa häntä esim. kysymällä äkkiää hänen mielipidettään ison jengin keskustellessa, mutta eipä toi mitään vaikuta.
Joo tätäki täs piti kirjottaa 5 minuuttia ku en muuta keksiny. Toivot. oli ees lukemisen arvosta.
olla suosittuja ja epäsuosittuja tyyppejä. Ketää ei sais jättää yksin, tiiän sen, mut ärsyttää sekin ku jengillä puhutaan jostain illanvietosta perjantaina ja tämä yks kuuntelee vieres. Tulee oikeesti aika paha mieli. Kyseisellä kaverilla on kyl iha juttuseuraa välkällä, mutta se juttuseura ei oo kovin mielissänsä. Oon kuiteski iloonen ettei sitä vältellä tms. Se tulee perässä, mutta sitä ei käsketä pois tai kiusata. Toivon tosiaan ettei sen tilanne oo samanlaanen esim. opiskellessa. Yritän avittaa häntä esim. kysymällä äkkiää hänen mielipidettään ison jengin keskustellessa, mutta eipä toi mitään vaikuta.
Joo tätäki täs piti kirjottaa 5 minuuttia ku en muuta keksiny. Toivot. oli ees lukemisen arvosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos hän ei itse kärsi tilanteestaan, niin anna hänen olla. Joskus muista erillään oleminen on oma valinta, jota pitää kunnioittaa. Voit myös mennä juttelemaan hänen kanssaan aivan tavallisista asioita ja yrittää tutustua häneen. Oletko ajatellut *miksi* häntä ei kukaan kestä?
Kuulostaa melkein minulta. Eri sukupuoli vaan. Ei se "roikkujana" olo tosin mitään herkkua ole, joten lopetin sen. Olen mielummin yksin, kuin että pitäisi semmoista kulissia yllä. Alko varmaan porukalla jo hermo mennä. Ja mulla myös. Siinä ne vaan suunnitteli illanistujaisia ja minä vaan seisoin vaivautuneena vieressä, kun minulta ei edes kysytty haluaisinko mukaan. Ja olin sentään "jengimme alkuperäisiä jäseniä."
Mun tapauksessani kävi luultavasti niin, että me kasvettiin erilleen. Muista tuli sellasia ihme liisoja, mutta mä en sellaiseksi halunnut. Mutta koska mä siitä huolimatta ettei meillä ollut mitään muuta yhteistä kuin sama luokka pidin niistä ja olin jo niin pitkään hengannut niiden kanssa, niin se oli musta kauheen sääli lopettaa. Siksi mä vaan seurasin niitä.
Joskus kauan sitten yks niistä yritti saada mua mukaan juttuun, mutta en mä silloin tajunnut, että tilanne vois joskus olla tämä. Mä luulin olevani sillon vielä semmonen vakiotyyppi porukassa.
Nykyään mä oon tosi otettu, jos joku niistä kysyy multa jotain. Toivottavasti se poikakin joskus ymmärtää, että yrität auttaa. Tai ehkä hän ei yksinkertaisesti kaipaa seuraa? Tai ainakaan niin isoa porukkaa? Kannattaisiko jutella hänelle kahden kesken? Kaikki eivät ehkä ihan heti lämpene.