Muistan kuinka sade ja pimeys valtasivat elämäni.
Sade, huuhdo ajatukset ja tunteet sisältäni pois, jotta pääsen irti sinusta.
Huuhdo tuska, joka ei irrota otetta sydämestäni.
Ei rakkautta, ei ylpeyttä enään ja ne olivat kaikki mitä minulla oli.
Muistan kun satoi.
Tunsin kuinka maa ja tähdet kuiskivat nimeäsi.
Tunsin lämpimän tuulen, jossa kaikui naurusi ja kietoi minut ympärilleen niin kuin sinä ennen kiedoit minut.
Muistan kun satoi ja kuinka sade hävitti askeleesi, jättäen jälkeensä vain pimeyden.
Toivon Kyyneleet, jotka sinä jätit jälkeesi eivät kuivu milloinkaan vaan suurenevat suurenemistaan,
kyyneleet poskillani valuen mietin, näenkö sinut enään milloinkaan.
yksi toisensa jälkeen hukuttaen minut vähitellen ja jättäen minut kuolemaan.
Kuolemaan, joka ei pääty milloinkaan.
Muistan kun satoi.
Tunsin kuinka maa ja tähdet kuiskivat nimeäsi.
Tunsin lämpimän tuulen, joka kylmeni hiljalleen vieden sinut mukanaan..
Muistan miten sade huuhtoi askeleesi ja miten turhaan jäin sinua odottamaan,
et koskaan enään luokseni saapunutkaan..
Nyt onneni mennyt on, vain hymy on jäänyt..
Kylmä hymy, joka voimansa menettänyt on.
Vain pimeys seuranain kuljen maailmassain....
miettien vieläkin vastausta kysymykseen...
"Miksi kaikki kuolee aikanaan, miksi milloinkaan en saa rakastaa?"
Sade, huuhdo ajatukset ja tunteet sisältäni pois, jotta pääsen irti sinusta.
Huuhdo tuska, joka ei irrota otetta sydämestäni.
Ei rakkautta, ei ylpeyttä enään ja ne olivat kaikki mitä minulla oli.
Muistan kun satoi.
Tunsin kuinka maa ja tähdet kuiskivat nimeäsi.
Tunsin lämpimän tuulen, jossa kaikui naurusi ja kietoi minut ympärilleen niin kuin sinä ennen kiedoit minut.
Muistan kun satoi ja kuinka sade hävitti askeleesi, jättäen jälkeensä vain pimeyden.
Toivon Kyyneleet, jotka sinä jätit jälkeesi eivät kuivu milloinkaan vaan suurenevat suurenemistaan,
kyyneleet poskillani valuen mietin, näenkö sinut enään milloinkaan.
yksi toisensa jälkeen hukuttaen minut vähitellen ja jättäen minut kuolemaan.
Kuolemaan, joka ei pääty milloinkaan.
Muistan kun satoi.
Tunsin kuinka maa ja tähdet kuiskivat nimeäsi.
Tunsin lämpimän tuulen, joka kylmeni hiljalleen vieden sinut mukanaan..
Muistan miten sade huuhtoi askeleesi ja miten turhaan jäin sinua odottamaan,
et koskaan enään luokseni saapunutkaan..
Nyt onneni mennyt on, vain hymy on jäänyt..
Kylmä hymy, joka voimansa menettänyt on.
Vain pimeys seuranain kuljen maailmassain....
miettien vieläkin vastausta kysymykseen...
"Miksi kaikki kuolee aikanaan, miksi milloinkaan en saa rakastaa?"
Vastaukset 4
Vanhimmat
vastaisin jos osaisin
vaan hukassa olen itsekin
kuulen sinut sateessa.Tapaamme vielä, sateessa, rakastaen.
Katseesi ei unohdu koskaan.
Sataa, sataa, rakkautta.
Kiitos kuka oletkin. Toivon todella että olet oikeassa.
on sokea.
Eh..ei, rakkaus näkee kaiken, kaiken sen oleellisen, ja jatkuu... ja jatkuu...loputtomiin.
Olemmeko yksin,
Eh..ei emme ole yksin.Halusimme vain jotain muuta...emme itsekään tiedä mitä.
Kaipaus on loputon,
kait vielä joskus saan
kulkea rinnallasi.
Olla iloinen, onnellinen....
Mmmm oisko koskaan niin.
Tyhjä kysymys, vastaus täynnä epätietoisuutta.