Mikä mua vaivaa...
Mä aina takerrun mun tyttöystäviin liian kovaa kiinni ja kun suhteet sitten menevät poikki, tuska on sanoin kuvaamaton...
Vertauskuvana voisi käyttää sellaista kuin, jos normaali ihminen rakastuessaan käyttää ruuveja kun kiinnittää rakkauden toiseen ihmiseen, niin minä hitsaan... tiedän, tyhmä vertauskuva mutta en muutakaan keksi.
No, ennen ei ole kihloihin asti ehditty eivätkä tunteet ole olleet tätä luokkaa... mutta nyt ovat... ja hän jätti... ilman minkäänlaista vinkkiä.
mikää ei huvita enään, saatan purskahtaa itkuun aivan yhtäkkiä, mietin kivuttomia keinoja nukkua pois, jotta tää tuska lähtis pois... käyn kaupassa kerran päivässä ja ostan 2 rööki askii ja 2 saarioisen pitsaa, noi mulla menee päivässä, enempää en pysty syömään... eikä röökiäkään mennyt kuin yksi aski...
Haluisin tehdä itsemurhan, mutta en halua aiheuttaa siitä tulevaa tuskaa läheisilleni, olen siis patti tilanteessa...
Miksi takerrun aina niin kovaa? Miksi rakastun aina niin syvästi?
Tiedän että kokoelämä edessä vielä, mutta kun en odota tulevaisuudelta mitään...
Haluaisin ammattiapua, mutta en kehtaa sitä mennä hakemaan.
Tämän kaiken päälle vielä paska maine, joten, miksi pitäisi elää?
Miksi maailma pitää olla näin paska paikka?
Miksi täällä pitäisi viettää ylimääräistä aikaa, kun kuitenkin kuolee joskus.
Mä aina takerrun mun tyttöystäviin liian kovaa kiinni ja kun suhteet sitten menevät poikki, tuska on sanoin kuvaamaton...
Vertauskuvana voisi käyttää sellaista kuin, jos normaali ihminen rakastuessaan käyttää ruuveja kun kiinnittää rakkauden toiseen ihmiseen, niin minä hitsaan... tiedän, tyhmä vertauskuva mutta en muutakaan keksi.
No, ennen ei ole kihloihin asti ehditty eivätkä tunteet ole olleet tätä luokkaa... mutta nyt ovat... ja hän jätti... ilman minkäänlaista vinkkiä.
mikää ei huvita enään, saatan purskahtaa itkuun aivan yhtäkkiä, mietin kivuttomia keinoja nukkua pois, jotta tää tuska lähtis pois... käyn kaupassa kerran päivässä ja ostan 2 rööki askii ja 2 saarioisen pitsaa, noi mulla menee päivässä, enempää en pysty syömään... eikä röökiäkään mennyt kuin yksi aski...
Haluisin tehdä itsemurhan, mutta en halua aiheuttaa siitä tulevaa tuskaa läheisilleni, olen siis patti tilanteessa...
Miksi takerrun aina niin kovaa? Miksi rakastun aina niin syvästi?
Tiedän että kokoelämä edessä vielä, mutta kun en odota tulevaisuudelta mitään...
Haluaisin ammattiapua, mutta en kehtaa sitä mennä hakemaan.
Tämän kaiken päälle vielä paska maine, joten, miksi pitäisi elää?
Miksi maailma pitää olla näin paska paikka?
Miksi täällä pitäisi viettää ylimääräistä aikaa, kun kuitenkin kuolee joskus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
myöskin valvon aina niin paljon kuin pystyn, kun en halua nukkua, silloin tuska on kovimmillaan...
Nukahdan aina silloin kun on äärimmäinen pakko...
Hei, mene ihmeessä hakemaan ammattiapua. Sulla on koko elämä edessä ja mahdollisuuksia vaikka mihin, jos tilannettasi voidaan auttaa ja tukea.
Kirjoituksesi oli koskettava ja pisti miettimään, mitä me ihmiset olemme toisillemme ja miten oikeasti toista, herkempää, voi satuttaa, vaikkei se ehkä olisi tarkoitustkaan.
Tämä ei saisi nyt kuulostaa vanhemman tädin saarnalta, mutta mulla on nuoruudestani itse asiassa aika samantyyppisiä kokemuksia. Jos poika otti ja jätti, elämä tuntui aina pysähtyvän siihen. Mutta on se vaan jatkunut, vaikka niitä kuoppia matkan varrelle on riittänyt ja nytkin meneillään.
Sen avun hakeminen on nyt tärkeää, eikä siinä ole mitään häpeällistä. Terveyskeskuksesta voit aloittaa; sieltä ohjataan tarpeen mukaan eteenpäin.
Tee se heti tänään!
Viestisi kosketti sydäntäni kovasti, myös siksi että minullakin on ollut ikäisesi poika. Empatiat on täysin puolellasi, uskon että olet masentunut. Uskon kuitenkin, että noin avoimesti kirjoittava ihminen vapautuu pahimmasta pian. Usko siihen, että sinua varten on varmasti luotu joku ihana ihminen, josta ei tule eroa. Luota tulevaisuuteen!
Olit tälle tyttöystävällesi varmaan liian hyvä, koska vanha sanonta: naiset rakastuvat renttuihin, pitää edelleen paikkansa.
Sellaista lisäystä... sain juuri kuulla että tämä entinen syyttää minua raiskauksesta...
todella kivaa, kuukaus sitten vannottiin ikuista rakkautta, ja nyt vannotaan että raiskasin hänet.
Miksi ihmisillä pitää olla kusta pääs...
Hei
Ajattele, että kaikki asiat ei mene aina oman suunnitelman mukaan. Et varmaan ole niin korkeassa asemassa. Suomessa kyllä asiat lutviutuu kohdalleen ajan kanssa kun jaksaa odotella. Kannattaa kehittää itseään eri tavoilla mm käymällä kuntosalillla ja kouluttamalla itseään. Älä helvetissä ikinä menetä toivoasi ! nimimerkillä Kokemusta On.
Mulla on sama juttu. Takerrun liikaa, epäilen koko ajan. Nyt olen seurustellut puolitoista vuotta miehen kanssa, jota rakastan, ja koko ajan epäilen, että hän pettää tms. Ollaan riidelty monet kerrat siitä, kuinka "vahdin" häntä liikaa. Hän ei tykkää kun soitan monta kertaa päivässä ja kysyn missä hän on ja kenen kanssa. Viimeksi tänään oli samasta asiasta riitaa, mutta hän valehteli. Olen myös miettinyt, että mistä tällainen takerrus. Vielä en ole saanut siihen vastausta, muuta kuin että itsellä on kova pelko tulla petetyksi ja jätetyksi.. Senkin olen meinaan kokenut.
Kuitenkin tiedän itse ettei ole mukavaa jos pitäisi ihan koko ajan todistella puolisolle missä on, kenen kanssa ja mitä tekee. Kuitenkin kysymykset tulevat jo automaattisesti enkä edes tajua aina että kysyn niitä. Syynä on se, että todella kiinnostaa mitä toinen tekee.
Yritetään molemmat, ja kaikki muutkin joilla sama ongelma, antaa puolisolle tilaa elää omaa elämäänsä. Tietysti sinäkin kuulut hänen elämään niin kauan kuin seurustelette, mutta hänellä on myös omaa elämää, kuten työ jne.
Voimia sinulle ja kaikille.
tunneriippuvuudesta. Se on addiktiosairaus, joka johtuu varhaislapsuuden hylätyksitulemisen/laiminlyönnin kokemuksista.
Tie eheyteen on pitkä ja kivinen, mutta toipuminen on mahdollista.
Riippuvainen persoonallisuus helposti vain vaihtaa riippuvuuden kohdetta, vaan ei parannu tai yritäkään parantua itse häiriöstä.
Jos ei oo joutunu lapsena hylätyks? milläs sit selität sen?