Lakimiehen etiikka

'Lakimiehen eettiset ohjeet' löytyvät googlettamalla.

Poliisi on valtion virkamies ja siksi poliisia sitoo hieman toisenlainen etiikka.

Käytöstavat ovat eri asia kuin etiikka.

Lain noudattaminen on myös eri asia kuin käytöstavat ja etiikka, vaikka hyviä käytöstapoja ja hyvää etiikkaa noudattamalla lain rikkominen on lähes mahdotonta - moni laki on tarkoitettu myös muiden huomioonottamiseksi.

Jos siis mielestäsi ko. hlö rikkoo lakia, tee ilmoitus poliisille. Ei ole merkitystä hänen ammatillaan. Huonolla käytöksellä aiheuttaa häpeää itselleen, ei ammattikunnalle ellei esiinny virallisissa tehtävissä epäkorrektisti. Mutta sinähän mainitsit että hänen käytöksensä privaatissa ei ole hyvää.

Mikäli kyseessä oleva lakimies on titteliltään asianajaja (eli Suomen asianajajaliiton jäsen), niin liiton säännöt edellyttävät tältä tiettyä asiallisuutta myös siviilissä (esim. ei saa tehdä liiketoimia ym. jotka vaarantavat tämän riippumattomuuden asianajajana tai ovat omiaan halventamaan asianajajakuntaa). Yksityishenkilön keinona on tuolloin kantelu asianajajaliittoon, joka voi langettaa ko. asianajajalle kurinpidollisen seuraamuksen (pahimmassa tapauksessa liitosta erottaminen).

Mikäli kyseessä on joku muu lakimies (ei siis asianajajaliiton jäsen), ei tätä sido mitkään erityiset käyttäytymiskoodit siviilissä. Myös lakimiesliitolla on toki omat eettiset ohjeet, mutta tietääkseni tälllä liitolla ei ole erillisiä valvontaelimiä. Lisäksi myös lakimiesliittoon kuulumaton lakimies on oikeutettu harjoittamaan lakimiehen ammattia ja esim. edustamaan päämiehiä oikeudessa.

Mikäli henkilön käyttäytyminen on rikollinen teko, voidaan tehdä rikosilmoitus samalla tavalla kuin kenestä tahansa muusta. Vaikea sanoa, kun ei tiedä tapauksen yksityiskohtia.

Yksi yleinen harhaluulo taitaa olla se, että lakimieskunta olisi erityisen "lainkuuliaista" joukkoa. Lakimiehiä toimii hyvin monenlaisissa tehtävissä ja esimerkiksi virkamiehiltä edellytetään jonkinlaista mallikansalaisuutta myös omassa elämässään, kun taas hyvän asianajajan oletetaan taitavan kaikki metkut lain kiertämiseksi asiakkaan sotkuja selvitellessään. Voi olla, että kun työkseen veivaa lain säännösten kanssa, moraalisten seikkojen painoarvo jää toissijaiseksi, ainakin niin kauan kuin niillä ei ole merkitystä lain noudattamista puntaroitaessa.

Jokainen saa odottaa ja olettaa mitä lystää, mutta todellisuuden kanssa sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan arvomaailmaansa, oli ammatti mikä tahansa.

Toki huono käytös vähentää kenen tahansa uskottavuutta... Mutta se on jokaisen oma valinta, eikä kukaan voi vaatia toiselta tietynlaista etiikkaa vapaa-ajalla. Kyse on loppujen lopuksi vain ihmisistä, oli tutkinto mikä tahansa.

Lakimies lienee paras esimerkki siitä, kuinka työssä palvellaan asiakasta; kun näyttö on riittävä (oli se sitten valhetta tai ei), asiaa ajetaan rahaa vastaan. Ratkaisevinta ei ole yleensä lakimiehen etiikka, vaan oppineisuus. Ehkä lakimies osaa myös omassa elämässään hyödyntää porsaanreikiä. Jotkut sanovat sitä "lailliseksi ryöstöksi".

Olisi todella naiivia uskoa, että kaikki lakiasioiden parissa työskentelevät ihmiset olisivat täysin jaloja aatteiltaan. Tietysti ratkaisevaa ei ole se, osaako aina toimia täydellisesti - mutta ihanteellisesti voi toimia, kun tarkoitus on hyvä. Tekevälle sattuu ja ihminen oppii. Mutta jos tietoisesti ja vailla omaatuntoa tekee vääryyttä, onhan se paheksuttavaa. Silloin asiaan voi puuttua muutenkin, ammattiin ja malliesimerkkinä olemiseen on turha vedota, eihän se käytännössä velvoita. Ei ainakaan siinä tapauksessa, ettei asiaan liity jonkun firman imago.

Lakimieskoulutuksen saaneen henkilön tulee käyttäytyä aivan samoin, kuin kaikkien muidenkin täysi-ikäisten Suomen kansalaisten.
Ja niin he käyttäytyvätkin. Joku paremmin ja joku huonommin.