Miten teillä on mielialalääkkeet vaikuttaneet orgasmin saantiin? Olen 30-v nainen ja aloitin lääkityksen Sepramilla. Samalla loppui orgasmit kuin seinään, kiihotuin kyllä normaalisti, mutta ihan kuin olisi joku muuri vastassa enkä enää voinut laueta vaikka miten kiihottunut olinkin. Sanoin asiasta lääkärille, joka sitten vaihtoi lääkityksen Paroksetiiniin. Nyt orgasminsaanti kyky on palautunut osittain, saan, jos olen todella keskittynyt asiaan ja on runsaasti aikaa ja kiihotusta. Mutta vaikeaa se on edelleen, en tajua, miksi. Jotenkin ajatukset vain harhailee ja tosiaan sellainen muuri tuntuisi edelleen olevan orgasmin ja kiihotuksen välissä, joka vain todella suotuisissa oloissa on ylitettävissä. Jotenkin rassaa tää tilanne, ja seksihalut vain vähenee. Tyhmää, kun mieliala on muuten nyt ihan loistava ja avokin kanssa menee todella hyvin, mutta seksistä on tullut hankala asia minulle. Ei ole niin väliä, saanko joka kerta, mutta on todella ikävä olo, kun kiihottuu valtavasti, eikä lopullista laukeamista tulekaan. Jää suorastaan huono olo päälle, sydän hakkaa, verenpaine korkealla ja se henkinen vitutus... Onko muilla kokemuksia asiasta?
orgasmi ja
masennuslääke
81198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
paroxetinin käytön alkuvaiheessa en saanut orkkua niin millään. Himotkin siinä sitten lähti kun oli niin turhauttavaa. Näin mulla oli eka 3kk, jossain vaiheessa kuin huomaamatta palautunut normaaliksi orkun saanti.
Silloin jostain luinkin että menee hetki että rupee taas saamaan joten anna aikaa.
en oikein tahdo saada orgasmia, mitään lääkkeitä en ole käyttänyt. Miehessä ei ole vikaa, yrittää kaikkensa ja nautin seksistä noin muutoin, mutta harmittaa kun ei saa orgasmia kuin harvoin. Yleensähän masennukseen liittyy seksuaalisen halukkuuden väheneminen, mutta voiko se näkyä myös niin, että halut pysyvät ennallaan, mutta orkkua ei tunne. Kun sitä ei saa, tulee seuraavilla kerroilla entistä suurempi este saamiselle, varsinkin henkisellä puolella kun yrittää pakottaa itseään.
Kun aloitin mielialalääkkeen niin vaimo valitti koko ajan puutetta. Ei sille mitään mahtanu että kyrpä kuoli tai tyrmättiin.
Vaihdettiin lääkettä ja kokeiltiin viagraa joka on kallista.
Kyllästyin ja lopetin mielialalääkkeet.
Meni pari viikkoa ja meno oli kuin teini-ikäisellä. Koko ajan piti saada. Työpaikaltakin piti lähteä ruokatunnillakin kotiin kun näki vilahduksen toimistotytön sääristä.
Nyt vaimo valittaa etten anna mitään rauhaa.
Sanoo että paikkoja pakottaa koko ajan.
No meni ehkä ohi ap:n aiheen.
Mutta ymmärrän kyllä turhautumisen jonka tuo aiheuttaa.
Eikö nykylääketiede osaa keksiä lääkettä joka ei heikennä seksuaalisia kykyjä? Tai sitten kysymys on siitä että viagran ym. myynti laskisi jos sellainen lääke keksittäisiin/on keksitty jo mutta ei laiteta myyntiin.
Money talks?
Eiköhän toi kuvio, josta me kaikki masislääkkeitä syövät jollain tasolla kärsitään, johdu ihan aivokemian muutoksista. Mikä lopulta on se perimmäinen syy, itse masennus, vai lääkitys, vai molemmat, en osaa sanoa.
Hyvä silti tuo kysymyksesi siitä, miksei kyetä kehittämään lääkettä, joka säilyttäisi masentuneellakin yhden tärkeimmistä elämän alueista. Olen sitä itsekin pohtinut. Edellä ollut kommentti siitä, että tarvitaan aikaa, oli minusta ansiokas. Vaikka orkun menettää joksikin aikaa, ainakin omassa parisuhteessani on löytynyt paljon ihan uutta läheisyyttä, joka osin korvaa tilanteen. Odottelen luottavaisena enkä ota tästä mitään lisästressiä.
Lääkityksen kanssa en ryhdy pelleilemään, vaikka houkutus jossain vaiheessa oli suuri.
Mulla aloitettiin topimax lääkitys ja siihen loppui orgasmin saanti ja juuri samalla tavalla,kuin seinään! Luulinkin jo olevani ainoa laatuani,enkä olisi asiasta kehdannut kenellekkään hiiskua,mutta onneksi löysin tämän ketjun!!!!Eli varmasti mullakin siis toivoa ,että lopullinen laukeaminen saavutetaan ennenpitkään....
melko laajasti erilaisia seksuaalitoimintojen häiriöitä, varovaisten arvioiden mukaan 15-50% käyttäjistä kärsii niistä kun taas lääkärien erityisesti kysyttyä potilailta näitä sivuvaikutuksia, prosenttiluku on huomattavasti korkeampi
83% (Hu XH, Bull SA, Hunkeler EM, Ming E, Lee JY, Fireman B, Markson LE. Incidence and duration of side effects and those rated as bothersome with selective serotonin reuptake inhibitor treatment for depression: patient report versus physician estimate. J Clin Psychiatry 2004;65:959-65. PMID 15291685.)
98%(Clayton A, Keller A, McGarvey EL. Burden of phase-specific sexual dysfunction with SSRIs. J Affect Disord 2006;91:27-32. PMID 16430968.)
Vaikka nämä seksuaalitoimintojen häiriöt ovat kovin yleisiä SSRI-lääkkeillä, ne eivät aiheuta samassa mittakaavassa pysyviä haittoja. Häiriöt jatkuvat osalla käyttäjistä kuukausia ja jopa vuosia käytön lopettamisen jälkeenkin, kukaan ei tiedä voivatko ne olla pysyviä.
Häiriöt liittynevät aineiden toimintatapaan aivojen eri osissa, nehän eivät lisää mitään välittäjäaineita vaan muuttavat tapaa jolla aivot näitä välittäjäaineita käsittelevät, ilmeisesti nämä muutokset jäävät vaihtelevissa määrin pysyviksi vaikka käyttö lopetettaisiin. Tämän voi tulkita siten että ne aiheuttavat mahdollisesti pysyviä vaurioita aivosoluihin.
Itse on ole noihin kajonnut vaikka masennushistoriaa löytyy yli 13 vuotta kahdessa jaksossa. Olen lääkinnyt pelkästään paniikkioireilua bentsoilla ja hoitanut masennukseni itse syventymällä löytämään elämästäni ne masennusta aiheuttavat tekijät ja poistamalla niitä.
Vaikuttaa hieman oudolta pelkästään paikata oloaan kemikaaleilla puuttumatta sen pahan olon syihin, siitähän seuraa pahimmassa tapauksessa elinikäinen lääkekierre.
Nuo lääkkeiden "sivuvaikutukset" kuten, painonnousu ja seksihäiriöt laskevat ennestään elämisenlaatua ja silti elämän pitäisi maistua paremmalta ... perin outoa minun mielestäni.
Tulee mieleen vanha vitsi henkilöstä joka otti vahingossa mielialalääkettä ripulilääkkeen sijasta ja istui onnellisena tuntikausia paskat housuissa.
En minä elämää osaa sellaisena nähdä että sopeutan itseni pillereillä sellaiseen elämään joka ei sovi persoonallisuudelleni.
Hei! Oman kokemukseni mukaan libido palautuu entiselleen (ainakin kutakuinkin) n. parin kuukauden kuluttua paroksetiinin käytön aloituksesta. Käytin 2.5 vuotta ja seksi alkoi sujua hankalan alun (n. 2kk) jälkeen.
hei!joo minulla on myös samalaisia kokemuksia,että kun alotin masennuslääkkeen syömisen,niin en saa orgasmia,ja se kyllä keljuttaa,kun olen muutenkin ollut sellainen,että en helposti saa sitä ja nyt,kun pitää syödä masennuslääkkeitä,niin eipä onnistu ja seksihalutkin on vähentyneet.onneksi mieheni ymmärtää,vaikka hänkin nauttii enemmän,kun minäkin nautin.tämä lääke on cymbalta.