Eka kerta ku kirjotan tanne,en loytanyt ihan osuvaa palstaa mut kait taa on mielenterveyden piiriin kuuluva juttu.Siis ostoshimo.Kohteet vaihtuvat mutta himo pysyy.Rahasummat vaihtuvat,eika itse rahan maara ole olennainen,se menee pienissakin ostoksissa.Paassa pyorii vaan eilen nahnyt tavarat niin kauan etta ne on pakko kayda ostamassa.
Olen miettinyt asiaa eraanlaisena riippuvuusongelmana kuten tupakka ja viina,mutta ongelman juuri on kai itsetunto ja "heikko" mina.Olisi mukava jos loytyisi kohtalotovereita,ostaminen pilaa perheemme elaman.En voi nauttia elamasta taysilla kun taa "kuluttaa" tilaa muulta.Ja kaikki te jotka ajattelette tan olevan vaan rikkaiden ja snobien pulma,ette ymmarra miten hapeallista tama on!
Iloista kevatta kaikille!
Olen miettinyt asiaa eraanlaisena riippuvuusongelmana kuten tupakka ja viina,mutta ongelman juuri on kai itsetunto ja "heikko" mina.Olisi mukava jos loytyisi kohtalotovereita,ostaminen pilaa perheemme elaman.En voi nauttia elamasta taysilla kun taa "kuluttaa" tilaa muulta.Ja kaikki te jotka ajattelette tan olevan vaan rikkaiden ja snobien pulma,ette ymmarra miten hapeallista tama on!
Iloista kevatta kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärrän tilanteesi. Itselläni samanlaisia ominaisuuksia. Tällä hetkellä kaikki rahani menevät vaatteisiin, opiskelijana minun täytyisi yrittää säästää mutta se vaan antaa niin suuren tyydytyksen ku saa ostaa jotain. Perinnölistä tämä ei voi olla tai en ainakaan usko niin, koska suvussa muilla ei ole tätä ongelmaa.
Olen keski-ikäinen nainen ja elämäntilanne on sama kuin helvetti.Ja huomaan että minulla on pakokeino ostaminen,jotta saisin ajatukset kuin sairaiden kanssa saman katon alla eläminen.
Huomaan myös sen että kun olen muualla..en ajattele ostamista,mutta tämä olotila jossa on ollut toistaiseksi pakko elää ja olla,vaikka ei henkisesti olekaan läsnä koska ei ole rakkautta.Uskon että ostamishimo on sama kuin rakkaudenpuute ainakin omalla kohdallani.
Nimittäin tulin sen siten huomaamaan kun elämässäni oli ihminen joka sanoi ja osoitti rakastavansa minua,niin mitä tapahtuikaan...tunsin että minulla oli kaikki,en tarvinnut yhtään mitään,en mitään.Shoppailut jäi sille tielleen.
Uskon että shoppailu-mania liittyy hyväksytyksi tulemiseen ja vaikka kuinka ostelis mitä sitten ostelisikin niin ei koskaan tule enempää hyväksytyksi ja rakastetuksi,päinvastoin.Minun kohdallani ainakin on niin että mitä kauniimpaa itselleni ostan niin sitä enemmän mieheni -jos häntä voin kutsua-halveksii minua.Siis teen tai jätän tekemättä,minua halveksitaan ja sama se sitten vaikka shoppailisinkin ja saisin edes siitä sen ilon elämääni!
Onnea teille kaikille elämäänne jotka tämän luette,toivon teille parempaa!
Juu-u,kuulostaa tutulta.Mies on sita perussuomalaista junttityylia,ei paljoa hellyytta ym tule.vaikkei se mikaan syy ole eika oikeuta minua olemaan tammoinen.Hetken se uusi koru tai kengat lohduttaa,saa tuntemaan olon kuin olisin jonkin arvoinen.Meilla juttua mutkistaa viela se,etta pienet lapset ja mies tienaa..eli olen aina riippuvainen hanesta.Joudun viikottain selittelemaan rahanmenoa ja mies on pahana.Siis selvennan viela joillekin jotka haluaa nauraa etta osapuilleen "omat menoni" ovat n.5000 vanhaa markkaa kuussa,sellaista siis missa ei ole ruoka eli laskut.Siina ovat ne korut ja vaatteet jotka hautaan kaappiin eka kayton jalkeen.
Kun ostan tavaran olen kuin humalassa,ystavani sanoi sen kerran.Olin kuin pilvessa,sitten tulee romahdus.Hapea,syyllisyys.Mita olisin saanut taallakin tonnilla lapsille!?
Mutta paiva kerrallaan.Mies on ottanut multa kortit pois,antaa rahaa vain kateisena.olen noyra.Mitavain kestan.En osaa puhua miehen kanssa.
Voimia!
Minulla myös liitossa minusta riippumattomia juttuja jotka pitävät minua vankina..
Tutulta kuulosti myös se että en käytä välttämättä kaikkia vaatteita ollenkaan,niissä roikkuu hintalaput joskus vuosiakin..ja aina kun olen lähdössä jonnekin en voi muka lähteä kun ei ole vaatteita..siis selitystä vaan..
Olen lukenut että ostopakon takana voi myös olla lapsena koettu insesti tai muu hyväksikäyttö,joka on vaurioittanut minuutta.Ja minun kohdallani se pitää ainakin paikkansa.
Mutta minulla on se ero tuon rahankäytön suhteen että minulla ei olisi yhtään varaa laittaa vaatteisiin tms,mutta tingin vaikka perheen ruuista tms.
Puoliso vaikka tienaa 3 kertaa enemmän kuin minä...ei ole koskaan antanut penniäkään puolisolleen..siis minulle..ei,koska en koskaan tarvi mitään hänen mielestään,en sen enempää rakkautta,hellyyttä,parfyymejä,koruja tai muutakaan.Siis minun tulee olla hänelle mutta silti en saa missään tapauksessa kuluttaa mitään.
Mutta tämänkin takana on hänellä uskoisin-valtava naisviha-jonka hän sitten purkaa tätä kautta minuun.
Raskasta tämä on mutta jonakin päivänä olemme vapaita,usko se!
Ja rakkaus on tarkoitettu meillekin eikä tuollaiset kiviaivot joiden vankina olemme!
Tuntuu pahalta sun puolesta,kuulostat tosi onnettomalta.Mulla ei ole liitossa sinansa mitaan vikaa,vikaa on minussa.
Insesti?Se tuntuu ihan hirveelta,etta sellaista olisi.Luuletko etta sellaisen voisi unohtaa koska en muista mitaan sellaista olleen?Minulla oli todella vaikeaa nuorena kovan koulukiusaamisen vuoksi ja halusin kuolla pitkan aikaa.Aviomieheni ikaankuin pelasti minut,naki minussa hyvaa.Itse en ole hyvaa itsessani nahnyt.Olen supertehokas-hoidan kaikki asiat (raha-as lukuunottamtta) taydellisen santillisesti.En juo,olen hyvin tiukka ihminen.Vaadin paljon,kodin tulee olla tip top ja lapset siisteja ja puhtaita.
Jotenkin olen ajatellut etten tarvitse psykiatria enka mitaan ammattiapua koska olen ihan ok.Mutten taida olla...on paljon haavoja jotka luulin jo parantuneen,tiedathan,sita ajattelee ettei vanhat asiat enaa vaikuta.
Olen kuitenkin viela nuori,3 kymppinen.Muista etta sinulla on vain yksi elama.Onko ero mahdoton ajatus tai sitten se terapia,yksin vaikka ensin?Samaa kysyn minakin itseltani..terapian tarpeessa kait sita on.
... kirjat: Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat ja Himoshoppaaja vierailla mailla. Kirjat ovat romaaneja, mutta voisivat olla todellisesta elämästä. Niistä kirjoista oppii huomaamaan ja tunnistamaan omaa käyttäytymistään ja voipa kenties oppiakin jotain. Suosittelen lämpimästi. Kirjat ovat lisäksi hauskoja ja jännittäviä. Parempaa tulevaisuutta toivottaen: Kirppariholisti