Miten lakata rakastamasta

Olin myös vuosia sitten rakastunut hyvään ystävääni, jolla oli mies ja lapsi. Hän tunnusti myös tuntevansa samoin minua kohtaan. Koin juuri samanlaisia tuskaisia hetkiä, kuin sinä, kun tiesin, etten koskaan häntä saa. Kaksi vuotta ainakin kiduin, eikä tunteeni meinanneet millään kuolla häntä kohtaan. Hän sitten erosikin miehestään ja koimme muutamia hellyyden hetkiä, mutta vain silloin, kun hän oli humalassa. Hän sanoi, että vaikka kanssani haluaisi ollakin on hänen silti valittava helpompi eli heteron elämä. Hän löysi sitten uuden miehen ja minä jäin kuin nalli kalliolle.

Tunteeni kuitenkin alkoivat hiipua, kun kertakaikkiaan avasin vähitellen silmäni ja hyväksyin tosiasiat. Ehkä sinunkin on vain alettava hyväksyä todellisuus. Ei tietysti ole varmaa saatko häntä koskaan vai et, mutta pahaltahan tuo kuulostaa, kun hällä on perhekin. Ja haluan sanoa kokemuksesta, että kyllä ne tunteet ajan kanssa vähenevät ja sinäkin varmasti voit löytää onnen ihan muualta. Minäkin luulin, etten voi koskaan löytää ketään ystäväni kaltaista naista, mutta löysinpäs- vielä ihanamman ja ennenkaikkea vapaan naisen! Ihan ystävyydellä sanon, että ei kannata tuhlata aikaansa toivottomiin tilanteisiin ja varattuihin ihmisiin, kun maailmassa on paljon ihania ja vapaita ihmisiä. En silti todellakaan vähättele tunteitasi, olenhan itse kokenut saman. Minulla ja ystävälläni oli myös kuin telepaattinen yhteys, siinä oli jotain elämää suurempaa. Muta nykyään olemme vain ystäviä ja menneet on unohdettu-ja kaikki on hyvin.

Tsemppiä sulle!

Kuulostaa niin tutulta tuo sinun tarinasi.

Minä olen kerran rakastunut naiseen. Myös hän koki voimakkaan, yllättävän ja ennenkokemattoman rakastumisen minuun. Kumpikin koimme olevamme heteroita, mutta toisistamme löysimme sielunsisaren. Joskus jopa mietin että olisiko oikeasti mahdollista että olisimme esimerkiksi sisarpuolia- niin tutulta ja läheiseltä hän tuntui. Tosin hän tuntui paljon tutummalta kuin minun oikea sisareni. Välillämme oli kuin telepaattinen yhteys, ymmärsimme toisiamme ilman sanoja ja välillä jopa tuntui että luimme toistemme ajatuksia.

Oikeastaan kaikki alkoi siitä hetkestä kun katsoin häntä silmiin. Hän ei ollut mikään kaunotar, ihan tavallinen nainen, mutta hänen silmänsä olivat jotenkin niin puhuttelevat ja kauniit. Tunsin tulleeni kotiin kun katsoin häntä. Olisin voinut loputtomiin vain katsoa hänen silmiinsä ja tietää että täällä maan päällä on ihminen joka ymmärtää minua.

Meillä ei ollut seksisuhdetta eikä kumpikaan sitä edes kaivannut. Tuntui vain hyvältä olla toisen lähellä, halata, helliä, silittää ja pitää kädestä. Hänen lähellään vatsanpohjassani oli outo olo kuin jotain kipinöitä olisi välillämme lennellyt.

Nykyään näen häntä enää harvoin ja alan vähitellen päästä hänestä yli. Aluksi kaipasin häntä koko ajan, nykyisin kaipaus tulee hetkenä jota en odottanut. Nyt kuin luin sinun tarinaasi, aloin kaivata häntä ja ajatella häntä.

Hän on kaunis, ihana muisto sydämessäni ja vaikka se onkin välillä tehnyt niin kipeää, että järki on meinannut mennä, en antaisi sitä pois. Olisinko muuten saanut tietää miten syviä ja voimakkaita tunteita voin kokea, jos en olisi kohdannut häntä? Hän vain avasi tunteideni padon ja välillä pelkäsin hukkuvani tämän myllerryksen keskellä.

Nyt on jo seesteisempää ja voin jopa kuvitella eläväni elämäni ilman häntä. Aikaisemmin tunsin suunnatonta tyhjyyttä, kun hän ei ollut lähelläni.

Uskon että ihminen voi rakastua palavasti useamman kerran elämässään. Niin minäkin olen tehnyt. Ja ei minua hävetä, että rakastuin myös naiseen.

Kun nainen rakastuu naiseen, pelissä on kukkuroittain epävarmuustekijöitä. Paljon enemmän kuin silloin kun rakastuu mieheen. Ensiksikin on hienovaraisesti tulkittava mahdollista vastakaikua: onko nainen myös ihastunut vai vain pelkkä lämminmielinen ystävä?

Jos nainen vastaa tunteisiin, on pakko miettiä jo eteenpäin: miten jatketaan. Ei voi vain ajatella, että no niin, seuraavaksi simppelisti ero aviopuolisoista ja iso heippa lapsosille. Koska nainen on usein perheen ydin ja kantava voima. Ja koska suku- ja työyhteisö ei välttämättä suhtaudu suopeasti suhteeseen.

Ja kuitenkin juuri nämä lukuisat kimurantit yksityiskohdat tekevät rakkaudesta kovin riipaisevan, ennalta arvaamattoman ja haavoittuvan. Sattuu paljon pahemmin rakastaa sellaista, jonka tietää ehkä saavuttamattomaksi.

P.S. Näitä asioita muuten fundeerataan sitten vasta kun kaikki on ohi - onnellisesti tai onnettomasti. Kun tilanne on päällä, se on vain menoa se!

Kaikkia näitä ketjun viestejä lukiessani tunnen vihlovan kivun sydämessäni... Kertomuksissanne on jotakin äärimmäisen koskettavaa - jotakin, joka tuo myös muistoja menneisyydestäni... Itkuhan tässä tulee... *snif*