kirjoituksia päälaelleen?
En ole nähnyt vastustettavan, jos joku EI TOSIAAN pysty huolehtimaan lapsistaan, mutta tilanteita on monenlaisia.
Sanotaan vielä kerran:
Täällä ei ole koskaan vastustettu yhtään aiheesta tehtyä huostaanottoa, mutta viranomaisten mielivaltaa, lain vastaista asioiden hoitamista ja asiakkaiden kohtelua, sekä riittämättömin perustein tehtyjä huostaanottoja kyllä vastustetaan! Niitä vastaan on taisteltu ennen, nyt ja tullaan jatkamaan vielä tulevaisuudessakin.
Otetaan esimerkiksi yksi tapaus:
Esim. synnytyksen jälkeinen masennus on sisäsyntyistä ja menee yleensä ohi keskimäärin parin vuoden sisällä, joskus jo nopeammin, mutta voi lamaannuttaa ihmisen toimintakyvyn eri asteisesti, lievästä vaikeampaan. Jos äidin masennuksen taso on sitä luokkaa, että hän pienellä avulla selviää kotioloissa, niin miksi rueta puuttuvien avohuollon resurssien takia repimään rikki koko perhettä? Esim. kolmen lapsen sijoittaminen on todella kallista, eikä huostaanotto tuossa tilanteessa ole edes inhimillisesti oikein.
Monesti käy niin, että kunta järjestää kodinhoitajan esim. pari kertaa kuussa puolen vuoden ajan, mutta sitten rahoituksen ilmoitetaan loppuneen. Tilanne ei kaiken järjen mukaan ole niin paha, että perhe pitäisi lasten 18-ikävuoteen asti hajottaa. Mitään lasten kaltoinkohtelua ei ole koskaan tapahtunut, tarjottu apu on katsottu ennalta ehkäiseväksi tueksi, mikä on ihan oikein tuossa tilanteessa. Silti huostaanottoja tehdään usein myös näissä tapauksissa toistaiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että se pahimmillaan jatkuu lapsen aikuistumiseen asti.
En ole nähnyt vastustettavan, jos joku EI TOSIAAN pysty huolehtimaan lapsistaan, mutta tilanteita on monenlaisia.
Sanotaan vielä kerran:
Täällä ei ole koskaan vastustettu yhtään aiheesta tehtyä huostaanottoa, mutta viranomaisten mielivaltaa, lain vastaista asioiden hoitamista ja asiakkaiden kohtelua, sekä riittämättömin perustein tehtyjä huostaanottoja kyllä vastustetaan! Niitä vastaan on taisteltu ennen, nyt ja tullaan jatkamaan vielä tulevaisuudessakin.
Otetaan esimerkiksi yksi tapaus:
Esim. synnytyksen jälkeinen masennus on sisäsyntyistä ja menee yleensä ohi keskimäärin parin vuoden sisällä, joskus jo nopeammin, mutta voi lamaannuttaa ihmisen toimintakyvyn eri asteisesti, lievästä vaikeampaan. Jos äidin masennuksen taso on sitä luokkaa, että hän pienellä avulla selviää kotioloissa, niin miksi rueta puuttuvien avohuollon resurssien takia repimään rikki koko perhettä? Esim. kolmen lapsen sijoittaminen on todella kallista, eikä huostaanotto tuossa tilanteessa ole edes inhimillisesti oikein.
Monesti käy niin, että kunta järjestää kodinhoitajan esim. pari kertaa kuussa puolen vuoden ajan, mutta sitten rahoituksen ilmoitetaan loppuneen. Tilanne ei kaiken järjen mukaan ole niin paha, että perhe pitäisi lasten 18-ikävuoteen asti hajottaa. Mitään lasten kaltoinkohtelua ei ole koskaan tapahtunut, tarjottu apu on katsottu ennalta ehkäiseväksi tueksi, mikä on ihan oikein tuossa tilanteessa. Silti huostaanottoja tehdään usein myös näissä tapauksissa toistaiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että se pahimmillaan jatkuu lapsen aikuistumiseen asti.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ajatellen on äidin etu, jos esim. alkoholisoitunut äiti vastustaa lastensa huostaanottoa, vaikka ei itse osoita halua raitistumiseen?
Miten se voi olla äidin etu?
Todellisuudessa se ei ole kenenkään etu, että lapset jäisivät huonoihin olosuhteisiin!
Järjetöntä väittääkään mitään muuta!
taidat itse olla käyttäjä...ainainen alkosta puhuminen ihmetyttää... päihteettömilläkin vanhemmilla voi olla ongelmia jossa apua tarvittaisiin ei ole oikein että sosiaalivirkailija kieltää kaiken avun, meiltä jopa perheneuvolan! "ei edellytyksiä avohuollon toimille" tämän jälkeen kukaan ei saanut meitä auttaa!
tilanteisiin arvioimaan sitä, milloin vanhempi ei pysty tilannetta näkemään realistisesti?
Oli nyt syy sitten mikä tahansa.
Syy voi tietysti olla häpeän pelko tai yksinkertaisesti oma sairaus on heikentänyt arviointikyvyn tässä asiassa.
sellaisissa tilanteissa, joissa esim. lievä masennus ei todellakaan estä äitiä huolehtimasta lapsesta asianmukaisella tavalla!
Siksi on ihan oikein, että lakiehdotuksessa varmistetaan ihmisten oikeusturvaa tältä osin, että huostaanottoja ei tehtäisi pelkästään sossun arvion perusteella jonkun fyysisestä tai psyykkisestä toimintakyvystä. Siis niissä tapauksissa, jolloin vanhempi vastustaa lapsen huostaanottoa.
Itse kärsin hyvin lievästä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Apua en uskaltanut pyytää terveydenhuollosta, koska pelkäsin, että minun katsottaisiin olevan kykenemätön hoitamaan lastani. Luultavasti pelkoni oli turha, koska hoidin kyllä lapseni, mutta ei se muuta sitä, että itkeskelin, enkä uskaltanut hakea apua menettämisen pelossa.
Kysymys kuuluukin, missä vaiheessa tullaan siihen, että huostaanotot tapahtuvat niin pienistä syistä, ettei vanhemmat uskalla hakea apua ihan tavallisiin elämän aallokkoihin.
ja huostaanotto tuli! ensi kerralla en pyydä apua kuin Jumalalta suoraan!
jota myös tätini sairasti. Hänellä oli 3 lasta (minun serkkujani siis)joita riepoteltiin kodin ja erilaisten sijoituspaikkojen välillä. Lapsia pahoinpideltiin fyysisesti ja henkisesti (ruoan etsivät/varastivat silloin kun äiti ei "jaksanut" sitä laittaa). Tätini mielestä lasten huostaanotto oli joka kerta laiton ja tarpeeton ja hän oli suorastaan agressiivinen puolustaessaan omia oikeuksiaan äitinä. Hän ei nähnyt mitään vikaa omassa kyvyssään huolehtia lapsistaan. Oliko hän oikeassa, vai sumensiko sairaus hänen ajatuksensa?
myös se, että kaikilla kirjoittajilla ei ole ihan ymmärrystä esim. siitä, mitä masennus todellisuudessa on.
Olen nähnyt täällä kirjoitettavan vaikkapa hyvin aggressiivisesta ja väkivaltaisesti käyttäytyvästä henkilöstä, josta väitettiin, että häiriintynyt käytös johtuu hänen masennuksestaan. Tuo ei ole totta. Väkivaltainen ihminen ei ole koskaan soveltuva lasten kasvattajaksi, eikä aggressiivisuus missään tapauksessa kuulu tyypilliseen masennukseen.
Ihmiset siis sekoittavat erilaiset mielenterveyden häiriöt samojen nimikkeiden alle ja moni puhuu yhdestä tietämästään tapauksesta yleistäen kaikki mielenterveysongelmat tuntemansa yhden tapauksen kanssa samalle viivalle. Olisi hyvä pystyä varomaan kaikkia yleistyksiä näissä asioissa.
aggressiiviselle ja väkivaltaiselle isälle? huotajuuskiistat ovat otollista huostaanottomateriallia. laki sallii kiireellisen huostan jos vanhemmat eri osoitteissa.
vaikeammassa vaiheessa koko perheen sijoittaminen ns. perheosastolle.
Mutta tämä on aivan utopistinen haave, perheosastoja on niin vähän tällä hetkellä.
Ja entä alkoholismi sitten?
Monestihan on kyse aikuisesta, jonka toimintakyvyssä ei ole moitteen sijaa, kun hän vain pysyy selvinpäin. Pitkää hoitoa ja terapiaa kuitenkin tarvittaisiin, eikä sitä ole yleensä tarjolla kuin harvoille. Oikeastaan hoito olisi aloitettava jo raskausaikana, jolloin vanhemmilla on aikaa totutella uuteen elämäntyyliin. Synnytyksen jälkeen tiukka seuranta olisi tietysti paikallaan ja jos raittius ei näytä kiinnostavan, on harkittava pakkoadoptiota. Lasten siirtely kotiin ja sijoitukseen vanhempien juonti- ja selvien kausien välillä ei ole missään nimessä heidän etunsa mukaista.
sosiaalisairaaloita.
Masennusta poteville voitaisiin aivan hyvin perustaa vastaavia, toipumisprosenttikin olisi karkeasti arvioituna 60 alko- ja huumeongelmaisiin nähden. Se että perheet revitään rikki ei ainakaan parannusta tuo.
nimenomaan, että kaikki oma-aloitteisesti hoitoa haluavat päihdeongelmaiset eivät pääse hoitoon paikkojen puutteen takia. Siis paikkoja on, mutta liian vähän.
viereisen ketjun tyylisiä yleistyksiä, että 'kun täällä aina kirjoitetaan äitien etua ajaen', niin kirjoittaja myös laittaisi linkkiä sellaisiin kirjoituksiin, joilla hän perustelee väitteensä.
Olen tällä palstalla nyt juttuja lueskellut muutaman päivän, kun ei oikein muutakaan tekemistä näin joululomalla ole. Muutamaa asiaa ihan vilpittömästi ihmettelen:
Minusta täällä on valtaosa sellaisia biovanhempia, jotka keskittyvät lähinnä haukkumaan sijareita ja sossuja ja arvioimaan heidän ammattitaidon puutettaan yleisellä tasolla. Jos joku kehtaa sanoa, että valtaosa huostaanotoista on varmaankin ihan aiheellisesti tehtyjä, he haukkuvat tämänkin ihan törkeillä nimityksillä.
Kerran erehdyin itse kysäisemään, että miksi yhden tällaisen kirjoittajan lapset on huostaanotettu, jos se aiheetonta on ollut. Mitään syytä en vastaukseksi saanut, ainoastaan törkeät nimittelyt.
Täällä on pari yksittäistä bioa kertonut oman lapsensa aiheellisesta sijoittamisesta, hekin saivat haukut niskaansa. Keskusteluyritykset lapsen edusta kääntyvät yleiseksi sijareiden ja sossujen haukkumiseksi nekin.
Ymmärrän sen, että huostaanottoja tehdään myös liian köykäisin perustein, jopa täysin aiheetta. Ymmärrän senkin, että ihminen jolle näin on käynyt, tuntee katkeruutta. Mutta en ymmärrä sitä, että se katkeruus myrkyttää mielen niin, ettei enää muuhun kykene kuin toisten solvaamiseen. Sitten olsisi mielestään kuitenkin paras mahdollinen huoltaja lapsille...
Olen pahoillani, mutta lyhyt vierailuni tällä palstalla on herättänyt enemmän negatiivisia tunteita tämän palstan biovanhempia kohtaan kuin sympatiaa. Vierailuni taitaa muutenkin loppua lyhyeen, sillä lomakin tekee loppuaan, ja tämän palstankäsittämättömän negatiivinen taso on mielestäni lähinnä luotaantyöntävä. Olen pahoillani, että luultavasti nyt olen tarkoittamattani loukannut hirveästi biovanhempia.
Nyt saatte haukkua minut uudestaan pystyyn...
outoa
on nykyisessä lasten suojelussa
huostaanottoineen
yhteiskunnan maksamine erittäin suurinekin summineen valvomattomine sijoituspaikkoineen
kummallisine huostaanottosyineen
ammattitaidottomine sossuineen
toimimattomine avopalveluineen
lapsille tarjottavine terveydehuoltoineen
.........
outoa ja todellisuutta, tätä päivää
jokaisella on oikeus mielipiteeseensä
mutta jokaisella ihmisellä, lapsella, äidillä, isällä
on oikeus lainmukaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun suomalaisten viranomaisten taholta
olivatpa kysymyksessä sitten mitkä tahansa yhteiskunnan tarjoamat palvelut tai pakkotoimenpiteet
terveydenhuolto
koulutus ja kasvatus
lasten suojelu
aikuisesta varmaan vastenmielistä, että lapsia kohdellaan huonosti, tapahtui se sitten sossujen, sijareiden, viranomaisten tai omien vanhempien taholta.
Mutta se, jos vanhemmat valittavat huonosta kohtelusta - oli nyt sitten kohteena lapsi tai hän itse - on minun mielestäni ainoastaan herättävää ja ravistelevaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät lastensuojelun sisällä tapahtuvista väärinkäytöksistä mitään tiedä.
Jos vastenmielisestä puhutaan, niin kaikkein vastenmielisintä on kaikkien huostaanottojen valheellinen niputtaminen päihdeperheistä tapahtuvaksi. Sitten tänne tullaan haukkumaan kaikki biot alkoholisteiksi ym, eikä tajuta ollenkaan, että tuollainen käytös ummistaa silmät niiltä ongelmilta, joihin lastensuojelussa todella pitäisi puuttua.
välittyykin ylemmyydentunto ja halveksunta huonompia kansalaisia kohtaan, jos haluat oikeasti tietää huostaanottojen syyt, vaihda asennetta
olinko asennevammainen jo tälle palstalle tullessani, vai syntyikö se asennevamma vasta täällä. Sen kuitenkin tiedän, että juuri tuota halveksuntaa toisia ihmisiä kohtaan ja asennevammaa minussa osoitti vilpitön kysymykseni, miksi lapset on huostaanotettu, kun se aiheetonta on ollut. Kysymykselläni en tarkoittanut pahaa kellekään, mutta ilmeisesti kysyminen itsessään on loukkaavaa, asenteellista ja ylemmyydentuntoista. Olen pahoillani, että kysyin. Opin toki jo, ettei se ole sopivaa.
Silläkin uhalla, että taas olen ylemmyydentuntoinen, toisia halveksuva ja asennevammainen, rohkenen olla kanssasi hieman eri mieltä. En vieläkään ymmärrä, kuinka voisin saada enemmän ymmärrystä bioäitejä kohtaan, jos asialliseen kysymykseen vastataan suoralla haukkumisella. Minusta toisten ihmisten haukkuminen ei kaunista ketään.
Toivon kuitenkin kaikille palstan biovanhemmille oikein antoisaa ja parempaa tulevaa vuotta, kuin mitä tämä vuosi on ollut.
vaan kun siihen on tällä palstalla vastattu jo miljoona kertaa! lue aikaisempia viestejä.
uusi kävijä tulee tänne, ja kysyy tietämättään "huonon" kysymyksen, hänet saa haukkua lyttyyn? Kyllä minä sen tajuan, ettei kaikkiin kysymyksiin jaksa vastata, mutten sitä, että toinen ihminen haukutaan ihan törkeästi vain sen tähden.
tuo samainen kysymys on jo esitetty kuukauden parin sisällä. itsekin olen siihen vastannút varmaan jo parikymmentä kertaa!
Mikä sinun ongelmasi oikein on?
Minkä ihmeen takia sinun yleensä pitäisi saada ymmärrystä bioja kohtaan?
Nyt jo muutamassa ketjussa toistuu sinulla jokaisessa sama kaava: Aloitat irvistellen ja loukkaavalla tyylillä, ja kun sinulle vastataan samalla mitalla, alat jeesustella, että kun et muka tarkoittanut loukata ketään. Mikä asia sinun elämässäsi mättää loppujen lopuksi?
lisäksi olen ottanut osaa tasan kahteen tällä palstalla. Huomasin jo tuossa toisessakin ketjussa tosin, että jostain syystä minun suuhuni laitetaan täällä sanoja, jollaisia en ole edes sanonut. Kerro minulle, miksi sinä syytätä minua toisten ihmisten kirjoituksista?
Jos noin väsyttää ja ärsyttää vastailla fiksujen kansalaisten kysymyksiin kymmeniä kertoja, että täytyy alkaa tiuskimaan, niin suosittelen lämpimästi vaikka ULOS raittiiseen ilmaan lähtemistä ettei tarvi proppuja poltaa kokonaan koneen ääressä. EI millään pahalla
Vastaan edellä olevaan viestiin.
Koin kolmannen lapsen syntymän jälkeen syn.jälk.masennuksen. Neuvolassa alettiin miettiin mitä tehdään. Sossusta tuli täti tekemään kotikäynnin. Todettiin, että olen täysin lamaannuksessa, väsynyt ja uupunut. Lähdimme lasteni kanssa perhekeskukseen "lepäämään". Korostin koko ajan, että jaksan ja haluan huolehtia lapsistani itse, kunhan sais vähän ladata akkuja. Perhekeskuksessa sain nukkua kokonaisia öitä, koska vauvastani huolehdittiin. Päivälläkin sain levähtää kun joku tädeistä lähti lasten kanssa ulos. Kotiin lähtiessä päätettiin, että saan kotiapua, eli kodinhoitajan. Alussa hän kävi meillä puoli vuotta kerran tai kaks viikossa ja sitten käyntejä vähennettiin. Eikä se masennus hävinnyt yhtäkkiä tuhkana tuuleen. Jokainen päivä oli oma lukunsa, enkä tuosta ajasta muista juuri mitään. Perhekeskuksessa minulle korostettiin sitä, että kun pidän lapsistani huolta niin huostaanottoa ei missään nimessä harkita edes meidän kohdalla. Että siihen tarvitaan karkeaa laiminlyöntiä, väkivaltaa tai muuta uhkaa lapsille. Ja että vaikka mulla olis alkoholisti mies kotona (väkivallaton) niin ei lapsia silti viedä minulta pois. Mitä niistä kodin sotkuista tai minun alavireisyydestäni! Ne menee ohi ja pääsette jatkamaan omillanne normaalia elämää. SIIS SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN MASENNUS PELKÄSTÄÄN ei ole syy ottaa lapsia huostaan!!!!!!
Ystäväni sai esikoisensa kohta 6 vuotta sitten, sairastui heti synnytysmasennukseen mutta diagnoosi siitä tuli lääkityksineen hitusen jälkijunassa. Numero kakkonen syntyi vajaat 2 vuotta sitten ja silloin äiti jo tunsi alkavat oireet kun ne muutamaa vkoa synnytyksen jälkeen alkoivat. Sitten kun hän jo luuli, ettei niitä edes toisen jälkeen tule. Hän käy edelleen viikottain terapiassa ja käyttää lääkitystä. Jotkut päivät ovat vaikeampia kuin toiset, joskus suurin aikaansaannos on lehden lukeminen sohvalla. Lapset hän hoitaa, ts. vaipat jaksaa vaihtaa ja ruuat lämmittää mikrossa ja syksyllä eskariin menevä on toki jo avuksikin monessa asiassa. Perheessä on myös isä, joka käy töissä. Suhde on ollut koko ajan tiukilla, itse asiassa mies puhui erosta vain pari viikkoa ennen kuin kuulimme uudesta raskaudesta. Jos heille tulisi ero, äiti muuttaisi lapsineen heti toiselle paikkakunnalle josta on kotoisin ja jossa asuu puoli hänen sukua, joten se voi olla yksi miehen pinnaa venyttävä tekijä. He käy myös avioliittoneuvolassa tjs. en muista sen tarkkaa nimeä. MUTTA lasten huostaanotolla heitä ei ole koskaan peloteltu.
mies! Mutta jospa hän olisi ollut yksinhuoltaja, mitä luulet sitten käyneen?
päivittäin ja sillä on masennuksessa valtavan iso merkitys.
Jos hän olisi yksin lasten kanssa, masennus varmaan syvenisi, olisi taloudellista niukkuutta jne. On hirmuisen tärkeää lasten ja heidän itsensä kannalta, että käyvät avioliittoneuvonnassa tai mikä nyt sitten avun hakemispaikka liekään.
Varmasti äidin masennus verottaa koko perheen voimavaroja, mutta se menee ohi aikanaan kun vain jaksavat sinnitellä. On hienoa, että yrittävät pitää parisuhteen kasassa, joskus tuntuu että erotaan liiankin helposti. 2 aikuista selviää aina paremmin kuin 1, oli sitten yh:na isä tai äiti.