Olen 15 vuotias tyttö ja "vapaa kasvatus" kannalla ovat porukat mua pitäneet. Kun mainitsen asiasta porukoille, niin he väittävät, että ei tämä todellakaan mikään vaapa kasvatusole. Noh... miten vaan, mielestäni lapsen näkökulmasta se kuitenkin on. =)
Sain kännykkä laskun yli 70 euroa. Äiti katsoi ja ilmoitti, että pitää pistää saldoraja. Siihen mä vaan ajattelin, että ihan hyvä jos laittaisitte, niin olis mullakin jotain rajoja.
Ja jokos isä tulee sieltä ja sanoo "Ei meidän tyttö pitää saldoa tarvitse. Se on niin fiksu likka, että ymmärtää, ettei noin isoja laskuja enää tule." Katsoin vaan.. että kai mä sit olen.
Mä ymmärrän aina kaiken, kun olen niin fiksu isin pikkutyttä.
Toinen tarina on tupakan poltosta. Jäin äidille kiinni ja kyllä isäkin jotain haistoi. Äiti sanoi "Tästä lähtien tutkitaa kaikki taskut, ennen kun menet mihinkään" ja jälleen isä tulee väliin selittämään. "Ei taskuja aleta meidän talossa penkomaan, kyllä tyttö tietää ettei isä tykkää, jos hän tupakoisi. Eikai mun tyttö niin tyhmä olisi, että polttaisi."
Kerran isä sanoi minulle: "Jos vielä haistan sussa tupakan, niin olen epäonnistunut kasvatuksessa täysin ja voin mennä sitten vaikka junan alle". Minä katson silmät pyöreänä, että hu huh...olipa juttu.
Siis vanhempani ovat jo viisissä kymmenissä molemmat ja ovat kasvattaneet kaksi miestä. Veljeni 23 ja 27 vuotta. He tosin eivät alkoholia ja tupakkaa säästele. Alkoholi on sukumme pahe, mutta tupakka on tullut jostain ihan muualta. Isäni näet on polttanut, mutta joka kulmalla lesoilee sitä, kuinka ei ole 15 vuoteen tupakkaan koskenut. :)
Ketokaa jotain kommenttia. Nää jutut, oli ihan mukava saada kirjoittaa jonnekin. Eikä äitinikään oikeasti niin kovin tiukka ole. Uhkailee enemmänkin... *naur
Sain kännykkä laskun yli 70 euroa. Äiti katsoi ja ilmoitti, että pitää pistää saldoraja. Siihen mä vaan ajattelin, että ihan hyvä jos laittaisitte, niin olis mullakin jotain rajoja.
Ja jokos isä tulee sieltä ja sanoo "Ei meidän tyttö pitää saldoa tarvitse. Se on niin fiksu likka, että ymmärtää, ettei noin isoja laskuja enää tule." Katsoin vaan.. että kai mä sit olen.
Mä ymmärrän aina kaiken, kun olen niin fiksu isin pikkutyttä.
Toinen tarina on tupakan poltosta. Jäin äidille kiinni ja kyllä isäkin jotain haistoi. Äiti sanoi "Tästä lähtien tutkitaa kaikki taskut, ennen kun menet mihinkään" ja jälleen isä tulee väliin selittämään. "Ei taskuja aleta meidän talossa penkomaan, kyllä tyttö tietää ettei isä tykkää, jos hän tupakoisi. Eikai mun tyttö niin tyhmä olisi, että polttaisi."
Kerran isä sanoi minulle: "Jos vielä haistan sussa tupakan, niin olen epäonnistunut kasvatuksessa täysin ja voin mennä sitten vaikka junan alle". Minä katson silmät pyöreänä, että hu huh...olipa juttu.
Siis vanhempani ovat jo viisissä kymmenissä molemmat ja ovat kasvattaneet kaksi miestä. Veljeni 23 ja 27 vuotta. He tosin eivät alkoholia ja tupakkaa säästele. Alkoholi on sukumme pahe, mutta tupakka on tullut jostain ihan muualta. Isäni näet on polttanut, mutta joka kulmalla lesoilee sitä, kuinka ei ole 15 vuoteen tupakkaan koskenut. :)
Ketokaa jotain kommenttia. Nää jutut, oli ihan mukava saada kirjoittaa jonnekin. Eikä äitinikään oikeasti niin kovin tiukka ole. Uhkailee enemmänkin... *naur
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toihan on iha jees. Mikä vika? Saatko juoda alkoholia sikana?
Just tolleen kaikki ne mun kamutkin sanoo. Mut mun bestiksenkin perheessä on paljon tiukemmat rajat ja säännöt. Olenhan mä suht tyytyväinen, että mulle on siunaantunut noinkin rennot porukat. Tuntuu vaan välillä pahalta, kun isä ylistää ihan liikaa. mm. "Muista, että sä olet mun oma tyttö." ja "Kyllä sä tiedät, kun olet niin fiksu likka."
Saanko juoda, noh... jonkin verran. En tiedä mitä tapauhtuisi, jos tulisin kännissä kotiin. Puhuttelun varmaan saisin. Joskus olen kuitenkin saanut, maukkailla olutta vappuna. Isä sanoi: "Ottakaan tosta yhdet pullot vapun kunniaksi, mut mä en sit huomannu mitään." XD. Kolmesti olen ollut kotosalla pienessä hiprakassa, eivätkä porukat ole sanoneet mitään. Eivät ole ehkä huomanneet tai eivät muuten vaan puuttuneet asiaan. Kerran oli aivan mitättömältä tuntuva puhuttelu. Sitä pitäessään oli isä itsekkin humalassa ja minä myös pienessä sievässä. Se siis meni ihan paskan jauhamiseksi. Säälittävä yritys isältä...
Kokonaisuudessaan vanhenpani eivät ole olleet minkään minun tekemisieni esteenä. Ne eivät intä saada tietää mistään asioista, joten kertomatta jättäminen on ollut joissain tilanteissa ihan fiksua. Itse kuitenkin yritän elää, niinkuin tiedän minun ikäisilleni parhaaksi olevan. Tiedänhän minä kuitenkin sen. Tuollainenkin asia on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä minä olen aina pitänyt itseäni ihan tunnollisena ja ahkerana tyttönä. Itsetunnossani ei ainakaan ole mitään vikaa. Kotoa saan kaiken kannustuksen, mitä vain voi nuori toivoa..
Olet fiksu tyttö, tiedät miten vanhempien tulisi toimia lasten kanssa. Ajattele asiaa niin, että vapaus antaa sinulle tilaa ajatella, olet vapaa kapina-ajattelusta, sinun ei tarvitse kapinoida tiukkoja vanhempia vastaan, koska rajoja ei ole. Ainoa, joka voi rajoja asettaa olet sinä itse. Ja mitä haluat? Osaat itsekin kertoa. sinulla on hyvin kehittynyt käsitys oikeasta ja väärästä. Osaat sen itse kertoa kirjoituksessasi. Et sinä mitään rajoja tarvitse, osaat ne luoda itsekin.
:) Iloista uutta vuotta sinulle
Mulla on just päinvastanen ongelma. Mihkää en voi mennä etteikö kohta soiteta et alappa tulla jo kotia. Jos meen kaverille niin heti ku pääsen sisälle soitetaan että on 10min aikaa olla kotona!
Mulla on saldoraja 20e ja vielä kaiken maaliman estot ja lässyn lässyn.
Tupakast oon kärynny muutaman kerran ja aina on lähteny rahat känny ja netti käytös.Lupasin äitille lopettaa tupakan polton mut en sit lopettanu ja jäin kiinni nii äiti sano et rahaa ei tuu, netti ei oo käytös, autokorttii en maksa, moposta on turha haaveilla,kotiarestia niin kauan ku poltan ja sen jälkee viel pari kuukautta. Tänää sit aatelin et turha sitä on äitille valehella et ei polta ja kerroin nii sithä tää suuttu ja sano et hanki ite vaattees et hän ei hanki mitää vaatteit ku kummiski poltat ne pääällä ja ne haisee. Ruuan saat tehä ite ja merkkas oman alueen jääkapista ittellee.Minun ja isän puoli on sit eriksee. Sit se sano et hanki ite ruoka rahat tai pyydä isältäs mutta multa et saa ku silloin jos jää ruokaa yli!
MIELUUMMIN LEPSU KASVATUS KO TÄLLANEN!
sori sit kirjotusvirheet en pystyny parempaan xD
Tollasta elämää olis kiva kokeilla, vaikka pari kk, niin tietäis onko se oikeesti sitä helvettiä ku kaikki puhuu. Mä lepsuista säännöistä huolimatta tottelen porukoitteni kotiintuloaika määräykset niinä harvoina ketoina, kun niitä mulle asetetaan. Tajuan tulla kyllä ennen kymmentä kotia ilman määriteltyjä aikojakin. Välillä, jos on joku aika annettu kotiin tuloon, niin saatan ihan hyvin ilmestyä tuntia ennemmin kotiin. Saan lomilla ja vloppuisin lähteä just sillon ulos, kun tekee mieli. Asutaan kuitenkin sen verran landella, ettei sen puoleen tarvitse pelätä mitään raiskareita. :)) Äiti sanoo yleensä vain että: "Tule sitten ihmisten aikoihin kotiin." Tolla se tarkoittaa viimeistään klo. 22.00. :) Saatan siis vielä yhdeksän maissakin kekkaloida kaverillani.. asuu tosin vain n. puolen km päässä.
Vähän repesin nauruun, tossa keittiön jakamis kohdassa. Vaikka kyllä tajuan ettei tollanen tunnu mukavalle..
LUOTTAMUKSESTA. USKOVAT ETTÄ OLET AIKUINEN NIINKUIN TAVALLAAN OLETKIN NUORIAIKUINEN. LUOTTAVAT PÄÄTTELYKYKYYSI JA OIKEUDENTAJUUSI. SIIHEN ETTÄ KUN KOHTAAT VÄÄRÄNPOLUN TAJUAT KÄÄNTYÄ TAKAISIN..
VÄÄRÄ JA VÄÄRÄ KASVATUS EHKÄ TUNTEVAT TYTTÄRENSÄ PAREMMIN KUIN USKOTKAAN..
T.EDELLEEN ISIN TYTTÖ=)
ikinä ei kantsi olla tyytyväinen
Terve,
ainahan sitä pitää jotain olla, mistä valittaa. Jos ei ole, niin sitä keksitään. Muutenhan elämä tuntuis aivan liian helpolta ja yhsinkertaiselta. Yleensä sitä sortuu surkuttelemaan pikku jutuilla, vaikka tosiasiassa kaikki olisikin ihan hyvin. Voihan sitä ajatella vaikka siinä vaiheessa jotain Amboamaan lapsia.
Mut jokatapauksessa; jos on sellanen olo et pitää valittaa, niin sillon pitää valittaa... Niin se vaan on! ;)
Mulla oli samoja ajatuksia vanhempieni kasvatuksesta. Tuntui, että tarvitsin selkeät rajat ja säännöt ja sanktiot. Jos olisin tehnyt jotakin, olisin siitä saanut automaattisesti tietyn rangaistuksen. Se olisi tuonut turvallisuutta. Valehtelin kavereille ettei porukat päästä, koska toivoin sitä. Vanhemmat antoivat luvan juttuihin, joihin kenenkään muun vanhemmat eivät niin nuorena antaneet. Sain olla myöhään ulkona, katsoa telkkarista mitä tahdoin, tuoda kavereita viikolla yöksi. Sain laiminlyödä kotitöitä ja sain soitella kotipuhelimeen (ei ollut vielä kännytköitä) isot laskut, ja silti sain viikkorahani.
Tietenkään huono käytös ei kiinnostanut, joskus oli satunnaisia lipsahduksia. On ihmisiä, jotka selviävät ilman selkeitä sääntöjä ja niitä, jotka tarvitsevat niitä. Uskon kuitenkin nuoruuteni turhautumisesta olleen hyötyä ja opin ottamaan vastuuta. Mutta esimerkiksi pikkusiskoni on nyt ajautunut todella huonoihin piireihin; käyttää alkoholia, on kertonut huumekokeilustaan, lintsasi, karkasi kotoa. Vanhempani ovat näistä tietoisia, mutta nuoruuteni rajattomuus taitaa johtua kyvyttömyydestä asettaa rajoja. En tiedä pitäisikö minun yrittää painostaa heitä vai ottaa ohjat jotenkin omiin käsiini.
Ymmärrän turhautumisesi hyvin. Taidat kuulua niihin, jotka kaipaavat rajoja, mutta kasvavat ilmankin. Vanhemmistasi saattaa tuntua huvittavalta, kun lapsi pyytää lisää sääntöjä, yleensähän asia on päinvastoin. Pyydä heitä silti asettamaan niitä, edes kokeeksi. Kysy voisitteko pitää kuukauden ystäväsi kotiintuloajoilla ja rajoituksilla ja rangaistuksilla. En ymmärrä miksi he eivät siihen suostuisi.