hei vaan kaikille. Joulu meni ihan ok, tuntuu vaan etten osaa oikeen nauttia siitä kokonaan. Onhan mulla hieno perhe, siskoja ja kaikkee, mut silti jotain puuttuu. Sainhan mä viettää hienon joulun, mut ongelma on siinä, et olisin mieluummin ollut jonkun toisen kanssa. Kuulostaa varmaan ihan tyhmältä, mut haluaisin vaan olla jossain muualla, jonkun toisen kanssa. Mun elämä on niin tylsää, vailla minkäänlaista sisältöä.
Ja mun ystävätkin on välillä niin etäisiä. Kaikki puhuu vaan koulujen juhlista ja baari illoista...olen täysin kolmas pyörä!!! En jaksa enää jauhaa mistään baareista ja bilettämisestä, kun ois niin paljon muutakin kiinnostavaa puhuttavaa. Ois niin paljon muutakin mielenkiintoisempaa tekemistä kuin perinteinen, tylsä, tavanomainen biletys. Oon niin kyllästynyt.
Tuntuu, etten kuulu minnekkään. Etten oikeesti ole kenellekään ystävälleni tärkeä...ainakaan niin tärkeä,että tavattais useammin.
Olotila ei ole just nyt kovinkaan paljon plussan puolella,en tiedä sitten uudesta vuodesta. Kuljen samoja jalanjälkiäni päivästä toiseen,kuukaudesta kuukauteen, nään samoja vanhoja kasvoja, joista kukaan ei voisi sanoa, että "olet minulle tärkein ihminen". Haluan pois tästä vankilasta, mutta kuinka se on mahdollista kun kannan mukanani ujoutta ja vanhoja roolejani?
Miks kaikki on niin vaikeaa? Halaisin yhden tosiystävän, enpä paljon muuta pyytäisi.
Ja mun ystävätkin on välillä niin etäisiä. Kaikki puhuu vaan koulujen juhlista ja baari illoista...olen täysin kolmas pyörä!!! En jaksa enää jauhaa mistään baareista ja bilettämisestä, kun ois niin paljon muutakin kiinnostavaa puhuttavaa. Ois niin paljon muutakin mielenkiintoisempaa tekemistä kuin perinteinen, tylsä, tavanomainen biletys. Oon niin kyllästynyt.
Tuntuu, etten kuulu minnekkään. Etten oikeesti ole kenellekään ystävälleni tärkeä...ainakaan niin tärkeä,että tavattais useammin.
Olotila ei ole just nyt kovinkaan paljon plussan puolella,en tiedä sitten uudesta vuodesta. Kuljen samoja jalanjälkiäni päivästä toiseen,kuukaudesta kuukauteen, nään samoja vanhoja kasvoja, joista kukaan ei voisi sanoa, että "olet minulle tärkein ihminen". Haluan pois tästä vankilasta, mutta kuinka se on mahdollista kun kannan mukanani ujoutta ja vanhoja roolejani?
Miks kaikki on niin vaikeaa? Halaisin yhden tosiystävän, enpä paljon muuta pyytäisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä sä sitten haluaisit puhua ja mitä haluasit tehdä?
mistä nyt voi puhua, kaikesta...aina jotain puhuttavaa keksii. Ja mitä harrastuksiin tulee,vaan maa ja taivas on rajana keksimisessä, ja raha tietty. Näin nuorena ei oo vielä oikeen tota rahaa käytettävänä paljoa, mut sitten tulevaisuudessa ehkäpä voi tehdä kaikkee kivaa ja uutta. :) matkustella maailman ääriin...ehkäpä...
.."kevyistä" asioista kuten biletyksestä taitaa olla monelle turvallisempaa kuin "raskaammista" asioista... Sitähän saattaisi jopa paljastaa mielipiteidensä ja ajatustensa kautta jotain itsestään(?). Ainakin joutuisi ajattelemaan asioita enemmän... No, ei itsellänikään juuri ole ihmisiä elämässäni jotka kykenisivät syvällisiin keskusteluihin. Ystävät, etenkin tosiystävät, ovat nekin aika harvinaisia... :/
Moikka!
Itsekin tunnen itseni ihan liian yksinäiseksi, vaikka toki ystäviä minullakin on. En välttämättä ole niin ujo, mutta hiljainen saatan välillä olla. Ei vaan tule mieleen mitään ihmeempää sanottavaa. Toisaalta välillä juttua riittää. Missään baarissa mäkään en jaksa enää viettää. Mielummin elän ihan tavallista elämää. Käyn töissä, harrastelen jotain ja sen semmoista.
No joo olen siis 27 vuotias mies ja pääkaupunkiseudulla asustelen. Opiskelija olen tai siis koulun kirjoilla, mutta töissä olen ollut keväästä lähtien. Kyllästyin koko kouluun ja toisaalta empä mä välttämättä taida enää parempaan hommaan päästäkkään. Mut tämmöstä.
Vippaahan maililla jos tuntuu siltä ja kysele enemmän:)
[email protected]
Hei katherine2!
Ihan sattumalta eksyin S24-keskusteluja lukemaan ja kirjoituksesi todella pysäytti minut! Miltei kuin olisin lukenut omaa tarinaani, niin samanlaisia piirteitä tekstissäsi oli. :')
Joulua vietin minäkin kotona vanhempieni ja veljen perheen kanssa, aattona olivat molemmat isoisätkin kylässä... vaikka oli ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa ja olla yhdessä, jotain tosiaan puuttui!* Välipäivinä, kun veljen perhe kiersi kyläpaikoissa ja vanhemmat olivat töissä, minä tuskailin yksinäisyydessäni. Olihan minulla kavereita ollut -joskus enemmän, joskus vähemmän- mutta nyt he ovat kuka missäkin... ei kukaan muista minua! Lähettelin joulun- ja uudenvuodentoivotuksia tekstiviesteillä, nyt enää murto-osaan numeroista mitä edellisenä vuonna. Liekö yhtäkään viestiä tullut minulle oma-alotteisesti, vastauksia omiini ehkä puolet lähettämistäni. Ja nekin vain muodollisuuksia... kukaan ei tunnu välittävän kysyä "Mitä kuuluu?", "Miten voit?", "Nähtäisiinkö?". Väkisinhän tuosta tulee ajatus, ettei kuulu minnekään, eikä ole kenellekään tärkeä! Sitä me kuitenkin kaipaamme, välittämistä! Minusta se jo itsessään antaa tekemisillemme ja elämälle tarkoituksen, että joku välittää, on kiinnostunut... että joku tarvitsee minuakin, olen tärkeä toiselle.
Viime kesänä ja vielä syyspuolellakin koin varmasti voimakkaimmat yksinäisyyden tunteet mitä ikinä. Silloin saatoin katsella ulos ikkunasta ja ajatella juuri kuten sanot, "Haluan ulos tästä vankilasta!" Itse tunnen, että "elämäni on pääni sisällä", ja sen minä tahdon saada ulos. Oikean Ystävän avulla uskon sen onnistuvan, yksin voimani eivät yksinkertaisesti riitä...
katherine2, olisi mukava jutella kanssasi enemmän, vaikutat tämän ja muiden kirjoitustesi perusteella upealta lämpimältä persoonalta! Jos tahdot viestitellä, sähköposti ja messenger ovat [email protected] ja vanhahko profiili löytyy s24-treffisivustolta samalla nimimerkillä.
Voimia Sinulle ja mukavaa alkavaa viikkoa!
---Aries84
* Tässä vielä lainaus Nyyti RY:n sivuilta (http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/yksinaisyys2.htm)
"Joskus myös ujous ja arkuus saattavat edesauttaa yksinäisyyden kokemista hidastamalla uusien tuttavuus- ja ystävyyssuhteiden syntymistä. Sosiaaliset kontaktit ja yhteys toiseen ihmiseen ovat tärkeitä. Moni ei kuitenkaan ole tyytyväinen ihmissuhteidensa määrään, laatuun eikä syvyyteen. Yksinäisyys syntyy siitä, että tiedostaa toivovansa ihmissuhdetta, ystävää."