moikka kaikille.
minkä takia ihmiset ovat niin ilkeitä?
minä olen 21v,raskaana ja sinkku.lapsen isän kanssa tullaan hyvin toimeen,ja hän osallistuu 100%:)alussa hän toki ei ollut kovin innoissaan,mutta alkushokin jälkeen innostus ilmestyi,onneksi.
pitkään pohdiskelin että pidänkö lapsen,tai teenkö ABORTIN.
en sitten aborttiin kyennyt.se oli minun päätös.oikea päätös meidän tilanteessa.(en tuomitse abortin tekijöitä)
mutta muilla ihmisillä näyttää olevan vaikeuksia ymmärtää mun päätöstä.ihmisten mielestä olin itsekäs ja ilkeä.lapsi pitäisi olla toivotti alusta saakka ja niin eteenpäin.näillä sivuilla jopa haukuttiin likaiseksi lutkaksi ja jakorasiaksi...huhu...
en vaan tajua mitä väärää siinä on että me ei tapettu meidän pientä viatonta vauvaa,vaan annettiin sille mahdollisuus elämään.olen koko ammattikorkeakoulun juoruaihe...rasittavaa.
ystäväni yrittävät tukea,mutta heillä on myös vaikeuksia ymmärtää.on ollut vaikea alkuraskaus,olen ollut erittäin huonossa kunnossa.nyt toki jo paremmin:)
no tiistaina käytiin sitten ultrassa,minä ja iskä,sillon oli rv 13 2...ja siellä se meidän pikuinen riehu viimeistä päivää.kaikki varpaat ja sormet näkyi,ja laittoi jopa sormen suuhun(?):)
se hetki oli ihmeellinen ja upea.
OLEN ITSESTÄNI JA PÄÄTÖKSESTÄNI YLPEÄ.MEISTÄ TULEE HYVÄT VANHEMMAT,RAKASTAMME LASTAMME YLI KAIKEN,JA TÄSTÄ LÄHTIEN EN AIO KUUNNELLA MUITTEN HAUKKUJA:)
halusin vaan avautua vähäsen.
tarkoitukseni ei ole aiheuttaa pahaa mieltä heille jotka ovat abortin kokeneet,se on varmaan rankkaa,ja vaikea päätös.mutta kaikki tekee niin kun itse tahtoo:)
minkä takia ihmiset ovat niin ilkeitä?
minä olen 21v,raskaana ja sinkku.lapsen isän kanssa tullaan hyvin toimeen,ja hän osallistuu 100%:)alussa hän toki ei ollut kovin innoissaan,mutta alkushokin jälkeen innostus ilmestyi,onneksi.
pitkään pohdiskelin että pidänkö lapsen,tai teenkö ABORTIN.
en sitten aborttiin kyennyt.se oli minun päätös.oikea päätös meidän tilanteessa.(en tuomitse abortin tekijöitä)
mutta muilla ihmisillä näyttää olevan vaikeuksia ymmärtää mun päätöstä.ihmisten mielestä olin itsekäs ja ilkeä.lapsi pitäisi olla toivotti alusta saakka ja niin eteenpäin.näillä sivuilla jopa haukuttiin likaiseksi lutkaksi ja jakorasiaksi...huhu...
en vaan tajua mitä väärää siinä on että me ei tapettu meidän pientä viatonta vauvaa,vaan annettiin sille mahdollisuus elämään.olen koko ammattikorkeakoulun juoruaihe...rasittavaa.
ystäväni yrittävät tukea,mutta heillä on myös vaikeuksia ymmärtää.on ollut vaikea alkuraskaus,olen ollut erittäin huonossa kunnossa.nyt toki jo paremmin:)
no tiistaina käytiin sitten ultrassa,minä ja iskä,sillon oli rv 13 2...ja siellä se meidän pikuinen riehu viimeistä päivää.kaikki varpaat ja sormet näkyi,ja laittoi jopa sormen suuhun(?):)
se hetki oli ihmeellinen ja upea.
OLEN ITSESTÄNI JA PÄÄTÖKSESTÄNI YLPEÄ.MEISTÄ TULEE HYVÄT VANHEMMAT,RAKASTAMME LASTAMME YLI KAIKEN,JA TÄSTÄ LÄHTIEN EN AIO KUUNNELLA MUITTEN HAUKKUJA:)
halusin vaan avautua vähäsen.
tarkoitukseni ei ole aiheuttaa pahaa mieltä heille jotka ovat abortin kokeneet,se on varmaan rankkaa,ja vaikea päätös.mutta kaikki tekee niin kun itse tahtoo:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Go mamma, go mamma!
Kyllä se siitä (:
Itse olen vastaavanlaisen tilanteen lapsi (tai siis nykyään aikuinen), ja ihan hyvä lopputulos :D
Jotkut ihmiset vain ovat ahdasmielisiä. Ei heistä kannata välittää!! Olet tehnyt aivan oikean ratkaisun varsinkin, kun sinusta siltä niin vahvasti tuntuu. Meille on tosiaan annettu valinnanvapaus ja välillä tuntuu, että monet eivät uskalla sitä käyttää. Toimitaan vain niin kuin ympäristö odottaa...
Koita jaksaa, vaikka ympärillä tuntuukin nyt kohisevan. Vaikeudet vahvistavat tai niin ainakin sanotaan. Uskon, että koululla osa jopa kadehtii rohkeuttasi tehdä näinkin suuria päätöksiä.
Onnea odotukseesi! Pian alat jo tuntea pikkukaverin liikkeitä masussa ja raskaudesta tulee päivä päivältä konkreettisempi asia sinulle ja myös tulevalle isälle. Onneksi hän on tukenasi, vaikka ette seurustelekaan :)
aina löytyy haukkujia ja tarvii yrittää olla vain välittämättä, vaikka joskus se pirun vaikeaa, kun sattuu syvälle sydämeen.
Varmaa tuut lapsen kanssa vielä huomaamaan ym.leikkipuistoissa kuinka joidenkin äitien mielestä kohtelet lastasi väärin tai syötät väärän merkkistä ruokaa tai käytät väärän merkkisiä vaippoja lapsille ja yn.muuta jne...
Mut tsemppiä :DDD
Ymmärrän tunteesi. Olin 21-vuotias, kun synnytin esikoisemme. Kaikki sen arvasivat, ettei tulevalla uraohjuksella lapsi tässä kohtaa elämää ollut suunniteltu. Törkeimmät kehtasivat, siis puolitutut, tulla asiaa tiedustelemaankin. Rehellisesti vastasin, ettei tämä nyt aivan suunniteltu juttu ollut.
MUTTA luin jostakin, että eihän se ns. vahinkoraskaus ole enää mitään ei-toivottu raskaus, kun lapsi päätetään pitää. Päätöksen aikana lapsesta tulee aivan yhtä odotettu ja toivottu kuin siitäkin lapsesta, joka syntyy kahden vuoden yrityksen tuloksena. Joka tapauksessa tulossa on silloin oma lapsi.
Tätä nykyä olen onnellinen taaperon äiti. Mies on mukana kuviossa ja olemme onnellinen perhe. Juuri tänään äitini puhelimessa ihmetteli, miten olemme ihanteellisia vanhempia.
Paras neuvoni on, että lopeta ihmisten kuunteleminen. Huomaat vielä, että nuorta ikääsi tullaan useasti ihmettelemään suunnassa jos toisessakin. Siinä vaiheessa kun lapsi on sylissä, on aivan yhdentekevää, tahtoiko hän tulla maailmaan millä tavalla - yllätyksenä vai pidempänä projektina. Itse ajattelen, että kun hän niin kovasti tähän maailmaan lapseksemme tahtoi, hänellä on oltava paikka maailmassa.
Hyvää Uutta Vuotta 2007 kaikille!
hienoa! En varmasti itsekään olisi pystynyt tekemään aborttia jos olisi samanlainen tilanne. Tärkeintähän on että kuitenkin isukkikin tahtoo tutustua lapseen.
Omat vanhempani erosivat kun olin kolme, joten en edes paljoa muista isääni niiltä ajoilta. Periaatteessa olisi ollut meilkein sama kuin vanhmpani eivät olisi koskaan asuneetkaan yhdessä. Isäni on kuitenkin kuulunut elämääni mikä on tärkeintä.
Eikä mielestäni 21v. ole mitenkään nuori äidiksi. Itse olen 22v. ja mielestäni ihan sopivan ikäinen äidiksi. =) Vauveli syntyy vasta kesän lopulla.
Itse olen vasta saanut lapseni ja lapsen isän kanssa emme ole yhdessä, emme olleet koko raskausaikana mutta paljon tekemisissä ja hyvissä väleissä. Nyt hän ihan rakastunut lapseensa tietysti ja käy paljon katsomassa. Itse huomasin raskausaikana kuinka paljon piti muille puolustella itseä ja omaa tilannetta. Tuli paljon kommenttia että "oli varmaan vahinko" ja "miks et tehny aborttia" yms. Mutta nyt kun vauva on syntynyt niin kyllä nekin ihmiset jotka alussa tuota aborttia ehdottivat on niin rakastunut lapseen että joskus jopa tekis mieli muistuttaa että mitäs sanoitkaan sillon alussa.. Hyviä jatkoja kaikille odottajille :)
tavallaan sama tilanne.. Tai tarkemmin ei ollenkkaan. Mä siis olen menossa keinohedelmöityshoitoon helmikuun kierrosta alkaen.Juuri tämän vittuilun takia en ole itse kysellyt täältä mitään vaan seuraillut tilannetta. mä olen jo kohta kolmekymppinen mutta jos haluat juttuseuraa niin pistä postia [email protected]
Lakkaa kuuntelemasta mitä kateelliset puhuvat suunsa ohi.
En minä muista mitään tuon kaltaista puheita edes kuulleni, vaikka yhtälailla emme ole virallisesti mitään miesystäväni kanssa.
Turha tressata mitä muut höpöttävät. Sääliksi käy ne ihmiset jotka tuomitsevat toiset ahdasmielisyytensä johdosta.
Ole yhtä kylmä ja tyly heitä kohtaan, jos jotain räksyttävät. Ei ole heidän huoli ja murhe, koska TE kannatte vastuun eivät he.
Kunnioitettavaa on vastuuntunto mikä löytyy myös mieheltä, eikä jätä sinua yksin. On hatun noston paikka enneminkin. Kysymys kuuluu mistä he kantavat niin suuren vastuun, että ovat oikeutettuja arvostelemaan päätöstänne?
Supinat viittaavat siihen, etteivät itse kykene moisen vastuun kantamiseen. Joten itseluottamusta kehiin, koska te olette ottaneet vastuun teoistanne, mikä osoittaa henkistä kypsyyttä. Toisin kuin helppo tapa supista ja tuomita, ilman että kantaa vastuuta sanoistaan.
Kyllähän me mennään joskus naimisiin miesystäväni kanssa, mutta ei tarvita rinkuloita todisteeksi siitä lupauksesta.
Asutaankin eri katon alla virallisesti.. Eipä se meitä haittaa...
Hölmöä on, että yhteiskunta painostaa pareja menemään naimisiin eri etuuksilla, kuten jos sattuu jotain en tuu saamaan puolison eläkettä yms. tai sitten pidetään moraalittomana, jos väännetään muksuja ilman virallista sitoutumista. siis nimiä virallisessa paperissa, joka todistaa teidät pariksi.
RV 32 jotain
Pistetään raskauden piikkiin tää sählääminen :)
Lakkaa kuuntelemasta mitä kateelliset puhuvat suunsa ohi.
En minä muista mitään tuon kaltaista puheita edes kuulleni, vaikka yhtälailla emme ole virallisesti mitään miesystäväni kanssa.
Turha tressata mitä muut höpöttävät. Sääliksi käy ne ihmiset jotka tuomitsevat toiset ahdasmielisyytensä johdosta.
Ole yhtä kylmä ja tyly heitä kohtaan, jos jotain räksyttävät. Ei ole heidän huoli ja murhe, koska TE kannatte vastuun eivät he.
Kunnioitettavaa on vastuuntunto mikä löytyy myös mieheltä, eikä jätä sinua yksin. On hatun noston paikka enneminkin. Kysymys kuuluu mistä he kantavat niin suuren vastuun, että ovat oikeutettuja arvostelemaan päätöstänne?
Supinat viittaavat siihen, etteivät itse kykene moisen vastuun kantamiseen. Joten itseluottamusta kehiin, koska te olette ottaneet vastuun teoistanne, mikä osoittaa henkistä kypsyyttä. Toisin kuin helppo tapa supista ja tuomita, ilman että kantaa vastuuta sanoistaan..
mutta sillä erolla että mies ei ollut oikeestaan ollenkaan kuviois... alussa vähän aikaa.
Näillä palstoilla sai haukkuja niskaan. Ei kyllä tällä odotus palstalla mutta varsinkin tuolla yksinhuoltajien osastolla, mistä olis pitäny jonkunlaista ymmärrystä löytyä. Jälkeenpäin raivostuttaa kyllä sellaset ihmiset. Ite pahotti mielen tosi herkästi, eikä viittiny alkaa riitelemäänkään niistä haukuista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sen neuvon voin kertoa että arvosta ja kunnioita ittees ja ratkaisujasi. Silloin ei tulla tallomaan jalkoihin. Jos häpeä, epävarmuus tai alemmuuden tunteet paistaa niin sillon joutuu kaikkien sylkykupiks. Ja sinä et ole tilivelvollinen kelleen selittelemään miksi et ole tehnyt aborttia ja miksi aiot lapsen pitää.
Ne asiat voi kääntyä nurinperinkin. Meillä on asiat hienosti, vaikka asiat on mennyt vähän "eritavalla". Haukkujat ovat hiljaa, eikä ole paljon varaakaan päätä aukoa.
Miksi ihmiset ovat ilkeitä, kysyit... No kateus on yksi syy. Toinen syy on huono itsetunto, tarve nostaa ittensä jalustalle ja olla parempi!
Itsekkin jouduin yllättäen tilanteeseen, jossa tajusin olevani raskaana. Isävaihtoehtoja on kaksi, molemmat yhtä epävarmoja, enkä kummankaan kanssa seurustellut.
Olen kuitenkin miettinyt aborttiasiaa mielessäni jo pienestä asti, ja tiesin että en pysty elämään itseni kanssa abortin jälkeen. Valmistauduin elämään yksinhuoltajana, ja päätin pitää lapsen.
Tällä hetkellä seurustelen oletetun isän kanssa, joka on jonkinlaisena tukena, vaikkakaan ei riemusta kiljuen kuuntele neuvolajuttuja tms. Aika näyttää miten suhteen käy lapsen maailmaan tulon jälkeen.
Vanhempien kannustus on ollut äärimmäisen tärkeää, ja voin sanoa että en olisi tässä ilman heitä. Myös ystäväni ovat onnellisia puolestani ja ihmettelevät rohkeuttani. Luulen että kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä päätöstäni. Eräs miespuolinen ystävä sanoi kerran todella kauniisti kuullessaan minun olevan raskaana. Kyseli isästä, ja sanoin että vahinko sattui mutta päätin pitää lapsen. Hän totesi, että tiesin sinun olevan periaatteen ihminen ja arvostan suuresti päätöstäsi. Sinusta tulee vielä rautainen äiti. Itku siinä pääsi, sen kauniimmin ei olisi voinut sanoa.
Yksinhuoltajalle on yksi hyvä kirja joka kannattaa lukea. Kirjoittajaa en muista, mutta kirjan nimi on: Musta tulee perhe. Suosittelen lukemaan. Voin varoittaa jo etukäteen, että tulee raskauden lopussa vielä aika kun tunteet myllää sekunnissa laidasta toiseen, ja yksinoleminen tuntuu kamalimmalta asialta maailmassa. Läheisten tuki ja rakkaus mahassa pyörivään jälkikasvuun kuitenkin kannustaa jatkamaan ja kestämään hormoonimyrskyt.
Tiedän, ettemme ole yhteiskunnan silmissä ihanteellisiä äitejä, mutta huonoksi äidiksi meitä ei voi syyttää. Kun on tehnyt päätöksen pitää lapsi, on se siitä hetkestä ihan yhtä toivottu ja odotettu kuin kuka tahansa muukin lapsi. Raskausaikana saa ja pitää olla itsekäs, älä piittää pahoista sanoista ympärilläsi vaan sulje korvasi moiselta roskalta. Kerää ympärillesi läheisten joukko jotka tukevat ja kannustavat sinua vaikeinakin hetkinä. Se joukko tulee olemaan kultaakin kalliimpi!
Kaikkea hyvää odotukseen!