Hei, kyllä se nyt vaan on niin, että työssäkäyvältäkin lapselta voidaan lapset viedä pois!!
Syyt huostaanottoon on aina moninaisia, ja osa on vielä avohuollon tukitoimina sijoitettuna.
Älkää nyt hyvät ihmiset kuvitelko, että kadulla vastaan tulevasta voitte päätellä millaisia ongelmia on taustalla vai onko ongelmia ollenkaan.
Ei kaikki lapset ole alkoholisti perheistä, tai hulluilta, ja hulluuttakin on monenlaista. Alkoholismiakin. Meilläkin oli joskus nuori, jonka vanhempi käytti alkoholia noin kerran vuodessa, mutta muuttui niin pahapäiseksi ettei nuori siellä voinut olla. Ja koska hänestä ei voinut ennustaa milloin se kerta tulee, niin nuori itse halusi pois, koska pelkäsi sitä milloin maailma taas repeää. Ja varmastikaan kukaan ei tiennyt koko asiasta mitään työpaikalla tai missään. Ei asunut vuokralla, oli hyvät työpaikat, asiat kunnossa muuten, vain yksi mörkö nuoren mielessä. Kuitenkin todellinen mörkö, jonka myös vanhempi tunnusti.
Itse olen äiti, sijaisäiti, teen työtä kodin ulkopuolella lasten ja nuorten kanssa, sossujenkin, ja kyllä se niin menee, ettei aina muisteta sitä lapsen etua siellä virastossakaan. Mutta onneksi on myös niitä sossuja, jotka tiukallakin kädellä tekevät töitä koko suuresta sydämestään. Niitä, jotka ovat jo vähän elämää nähneetkin.
Varmasti vanhemmissa on niitä, jotka eivät hyväksy sijoitusta eivätkä näe ongelmaa, mutta myös on niitä sijaisperheitä joissa lapsia pidetään vain rahan vuoksi. Eihän ne korvaukset mitään valtavia ole, mutta totta on sekin, että pieni palkkaisen ihmisen ei tarvitse tehdä töitä kodin ulkopuolella, jos perheessä on yksikin sijoitettu esim pääkaupunkiseudulta. Tai ainakin itse olen sen niin laskenut. Ja jos jättää ne kengät ostamatta niin sitä rahaahan jää enemmän. Ja kyllä meissä sijareissa on niitäkin jotka näin laskevat.
Meillä sijoitetut on pienistä kunnista, ja niillä minimikorvauksilla,moiseen lapsilukuun meillä ei olisi ollut edes biolapsilla varaa. Ruuat ja vaatteet olisi saatu hankittua kyllä, mutta autot ja asunnot on pakko ollut myös mitoittaa suurperheen kokoa vastaavaksi.Siinä se raha on ollut tarpeen, sekä niissä palkattomissa vapaissa, jotka kuluvat huoltosuunnitelmissa, tapaamisissa yms jutuissa, jotka tulevat kaupan päälle sijoitetun kanssa.
Mutta, silti voisin sanoa, että jos nyt tulisi sossu ovelle ja sanoisi että kunnalta on rahat loppu ja lapset sijoitetaan muualle, koska se olisi edullisempaa, niin sanoisin kyllä ettemme korvausta tarvitsisi. Itse asiassa, yhden sijoitetuistamme adoptoimme siinä vaiheessa kun sukulaiset kiinnostuivat lapsen ottamaan luokseen ja äiti kuitenkin toivoi että lapsi saisi meillä aikuiseksi kasvaa.Nyt poika on jo lentänyt pesästä, mutta papereiden mukaan hän on aina meidän poika ja onkin, hänellä on kuitenkin edelleen olemassa se biologinen äitikin. Ja saman osuuden tulee saamaan esim perinnöstä kuin biologiset lapsemme.
Ja testamentin turvin olemme jokaiselle luonamme olleelle sijoitetulle jättäneet pienen osuuden tästä ei niin valtavasta omaisuudestamme.
Syyt huostaanottoon on aina moninaisia, ja osa on vielä avohuollon tukitoimina sijoitettuna.
Älkää nyt hyvät ihmiset kuvitelko, että kadulla vastaan tulevasta voitte päätellä millaisia ongelmia on taustalla vai onko ongelmia ollenkaan.
Ei kaikki lapset ole alkoholisti perheistä, tai hulluilta, ja hulluuttakin on monenlaista. Alkoholismiakin. Meilläkin oli joskus nuori, jonka vanhempi käytti alkoholia noin kerran vuodessa, mutta muuttui niin pahapäiseksi ettei nuori siellä voinut olla. Ja koska hänestä ei voinut ennustaa milloin se kerta tulee, niin nuori itse halusi pois, koska pelkäsi sitä milloin maailma taas repeää. Ja varmastikaan kukaan ei tiennyt koko asiasta mitään työpaikalla tai missään. Ei asunut vuokralla, oli hyvät työpaikat, asiat kunnossa muuten, vain yksi mörkö nuoren mielessä. Kuitenkin todellinen mörkö, jonka myös vanhempi tunnusti.
Itse olen äiti, sijaisäiti, teen työtä kodin ulkopuolella lasten ja nuorten kanssa, sossujenkin, ja kyllä se niin menee, ettei aina muisteta sitä lapsen etua siellä virastossakaan. Mutta onneksi on myös niitä sossuja, jotka tiukallakin kädellä tekevät töitä koko suuresta sydämestään. Niitä, jotka ovat jo vähän elämää nähneetkin.
Varmasti vanhemmissa on niitä, jotka eivät hyväksy sijoitusta eivätkä näe ongelmaa, mutta myös on niitä sijaisperheitä joissa lapsia pidetään vain rahan vuoksi. Eihän ne korvaukset mitään valtavia ole, mutta totta on sekin, että pieni palkkaisen ihmisen ei tarvitse tehdä töitä kodin ulkopuolella, jos perheessä on yksikin sijoitettu esim pääkaupunkiseudulta. Tai ainakin itse olen sen niin laskenut. Ja jos jättää ne kengät ostamatta niin sitä rahaahan jää enemmän. Ja kyllä meissä sijareissa on niitäkin jotka näin laskevat.
Meillä sijoitetut on pienistä kunnista, ja niillä minimikorvauksilla,moiseen lapsilukuun meillä ei olisi ollut edes biolapsilla varaa. Ruuat ja vaatteet olisi saatu hankittua kyllä, mutta autot ja asunnot on pakko ollut myös mitoittaa suurperheen kokoa vastaavaksi.Siinä se raha on ollut tarpeen, sekä niissä palkattomissa vapaissa, jotka kuluvat huoltosuunnitelmissa, tapaamisissa yms jutuissa, jotka tulevat kaupan päälle sijoitetun kanssa.
Mutta, silti voisin sanoa, että jos nyt tulisi sossu ovelle ja sanoisi että kunnalta on rahat loppu ja lapset sijoitetaan muualle, koska se olisi edullisempaa, niin sanoisin kyllä ettemme korvausta tarvitsisi. Itse asiassa, yhden sijoitetuistamme adoptoimme siinä vaiheessa kun sukulaiset kiinnostuivat lapsen ottamaan luokseen ja äiti kuitenkin toivoi että lapsi saisi meillä aikuiseksi kasvaa.Nyt poika on jo lentänyt pesästä, mutta papereiden mukaan hän on aina meidän poika ja onkin, hänellä on kuitenkin edelleen olemassa se biologinen äitikin. Ja saman osuuden tulee saamaan esim perinnöstä kuin biologiset lapsemme.
Ja testamentin turvin olemme jokaiselle luonamme olleelle sijoitetulle jättäneet pienen osuuden tästä ei niin valtavasta omaisuudestamme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo sinun kirjoitus. Aidosti tuli pala kurkkuun.
Hyvää Uutta Vuotta teille!
T. Se äiti, jonka lapsille ei edes kenkiä ostettu.
etuliite "sika" ja kirjoita tilalle "ihmis"...
Toivottaa eräs äiti, jonka lasta pahoinpideltiin laitoksessa erittäin kyseenalaisen huostaanoton seurauksena ja jonka lapsi tänä päivänä käy psykoterapiassa laitoskokemustensa vuoksi. Kotoaan käsin.
jollaisia pitäisi "osua, sattua" jokaiselle perheeseen sijoitetulle huostaanotetulle lapselle. Sydän Paikallaan.
Mutta millä tavalla, keinoilla, toimilla, kriteereillä jne
saataisiin ja voitaisiin osoittaa ja antaa
kaikille perheisiin sijoitettaville lapsille
teidän kaltaisia sijaisäitejä ja -isiä?
Oikein Hyvää Uutta Vuotta
Teille ja Teidän Katraalle
ja voimia.
Tulette varmaan saamaan monen kirjavaa vastausta.
Minun lapsellani on teidän kaltaiset sijaisvanhemmat ja siitä ainakin tällä hetkellä voin sanoa, että suuri kiitos. Tiedän, että heillä on myös sijoituksessa lapsia, joiden tulevaisuus on sellainen, että pitävät ns. näitä lapsia ominaan, koska heillä ei ole tulevaisuudessa vanhempia, jotka heistä pitäisi mitään huolta.
Oma lapseni palaa jossakin vaiheessa kotiin, joko ennen täysi-ikäisyyttä tai sen jälkeen. Toivon, että lapseni ja ainakin minä tulen pitämään jonkinlaista yhteyttä sijaisvanhempiin. Hyvää jatkoa.
sossujen asenteita työhönsä, olisivat ajatukset voineet olla vaikka minun kirjoittamiani.
Kun sanotaan, että ei kahta samanlaista ihmistä ole, niin ei varmaan ole kahta samanlaista bioa, sossua tai sijariakaan. Se on kuitenkin varma, että huostaanotto on aina yksi kaikkein vaikeimpia asioita, mikä perhettä voi koetella, oli syy mikä tahansa. Oli se vanhempien pyynnöstä tai vastoin heidän tahtoaan tehty, on myös tapauksia, joissa viranomaiset suostuttelevat/kiristävät vanhemmat huostaanottoon.
Tilanteiden ja ihmisten käytöksen yleistämisellä mennään aina hongikkoon, oli sitten kyse biosta, sossusta tai sijarista. Sossujen työhön pätevät vain ne yleistykset, joita lakia valmistavan työryhmän tutkimuksesta voidaan lukea eri kuntien tilanteesta, jotka poikkeavat paljon toisistaan. Ja sen sisällä on eroja vielä eri sossujen käytöksen suhteen, kuten ihmisillä yleensäkin.
Sijarit tekevät samoin virheitä kuin muutkin ihmiset, niin yksityiselämässään kuin työssäänkin. Jos jotain voidaan saada mahtumaan yleistämisen raameihin, niin ne ovat väärät yleistäjät :) He tekevät suurimmat virheet paikkansa pitämättömissä väitteissään.