Syövän pelko

kohtauksia ja pelkoja ei kannata täällä lueskella juttuja, kaikenlaista juttua täällä kirjoittelevat.
Lähde mieluummin vaikka raittiiseen ilmaan lenkille ja nauti talvisesta säästä.
Hyvää uutta vuotta sinulle.

Et ole ainoa. Minulla myös sama juttu, josta olen kyllä päässyt jo hieman yli. Sinullakin on luultavasti luulotauti ja kuoleman pelko.
Itse en katsele niin paljoa telkkaria. varsinkaan mitään sairaala ohjemia ei kannata katsella. Ja mieti, että elämä menee aivan hukkaan kun miettii tuollaisia asioita kaiket päivät. tiedan kokemuskesat, että tuon on hyvin ahdistavaa ja henkisesti kuluttavaa..

on? Tunnetko ketään syövän sairastanutta? Pelkäätkö diabetesta, epilepsiaa....? Syöpä on sairaus muiden joukossa...se ei tartu, sitä hoidetaan...

Tosi asia on kun ihminen vanhenee niin syövän riski kasvaa, mutta ei ole tarkoitus pelotella lisää.Eletään tätä päivää huomisesta kun ei tiedä, sitä voi jäädä vaikka auton alle.Sitä paitsi minulla on useita tuttavia jotka on selviintynyt syövästä mm oma äitini.

syöpä paljastui PSA:ssa. Neuvo : Elä täysillä.

pisti kovasti rintaan, olin varma että nyt on tulossa sydänkohtaus! Ahdistikin niin etten happea meinannut saada. Otin siihen astmapiipullisen ja tuuletin kunnolla, niin oirekin hävisi. Luulotauti siis, mulla on ollut vuosia astmapiippuja, mutta kuluttanut oon niistä varmaan vain kuusi piipullista, eli mitään astmaa mulla ei vissiin edes ole. Hävettää myöntää.
Äitini ja tätini kuolivat rintasyöpään, enoni aivoverenvuotoon, isäni sydänkohtaukseen, setäni keuhkosyöpään, hyvä ystäväni vatsasyöpään ja nää kaikki parin vuoden sisällä, siitä sain luulotaudin ilmeisesti, mihinkään ei saa nipistää eikä koskea tai luulen kuolevani siihen paikkaan! Avioeronikin tuli niihin aikoihin, lopulta sain paniikkihäiriön, kaikki maailman ahdistukset ynnämuut ja nyt syön lääkkeit tai juon alkoholia, eli minusta tuli vielä holistikin näitten vastoinkäymisten takia. :(
Ihan äsken kun tulin lukee tätä palstaa,muistin ottaa tupla-annoksen ahdistuslääkettä ja sitten mua alko ahistaa se että otin,(menin lukemaan ne sivuoireet siitä lääkepaketista) katselen tuota eilisestä juomatta jäänyttä mäyräkoiraa tuolla nurkassa, mutta en saa ottaa siitä yhtään, sillä näitten lääkkeitten kanssa se ei sovi ja mä en ota näitä ahdistuslääkkeitä kuin silloin kun ahdistaa ja kun en malta oottaa että ne vaikuttaa, niin pinkasen jonnekin olusille, jollei mulla kotona ole. Ja sinne siis seurankin vuoksi, sillä olen yksinäinen ihminen.
Et ole ainoa jota ahdistaa ja mä luulen että sinäkin voit löytää tältä palstalta ystävän, jonka kanssa kirjoitellessasi unohdat ahdistuksesi ja jonka kanssa toisaalta voit jutella niistä ahdistuksistasi.
Tsemppiä sinulle :)

pelkosi silmästä silmään! Monet, joilla on ollut erilaisia fobioita, ovat parantuneet niistä juuri kohtaamalla ne. Jos on esim. avoimen paikan kammo, pitää mennä (jonkun turvallisen ihmisen saattamana) keskelle jotain avointa esim. toria seisomaan. Ja kas! Mitään ei tapahdukaan - pelko hipsii matkoihinsa! On olemassa myös sellainen fobia, ettei uskalla ajaa autolla sillan yli. Olen nähnyt kyseisiä pelkoja koskevan dokumentin. Joku ei käytä hissiä, kun on suljetun paikan kammo (ystävälläni on; on jäänyt lapsena ulkkiin lukkojen taa!). Sinun pelkosi kohdentuu syöpään. Kaltaisiasi on tuhansia! Satoja tuhansia, veikkaan! Kokeile kuitenkin samaa kuin minä: HETI, kun pelkoajatukset tulee, katkaiset ne VÄLITTÖMÄSTI! Lähdet ulos, soitat jollekin - teet mitä vain, mutta ET AJATTELE sitä syöpäasiaa! Sehän kasvaa ja kasvaa, jos annat sille (ajatukselle) tilaa! Toinen vaihtoehto on, että tilaat ajan lääkäriltä ja kerrot suoraan että pelkäät syöpää siellä ja siellä, missä sitten pelkäätkin sen olevan. Pyydät lääkäriltä laboratoriolähetteen (hän tietää kyllä, mikä koe pitää kulloinkin ottaa) ja annat ottaa sen kokeen. Siis KÄYT PELKOA VASTAAN. Moni, joka on esim. HIV:iä pelännyt ja mennyt viimein väkisin testiin, on vapautunut pelostaan kun tulos on tullut. No, tarjosin nyt noita malleja - avuksesi! Siunausta ja tsemppiä!

Joka tuntemus ei tosiaankaan ole mitään vaarallista, joten ota ihan rauhallisesti.
Jos tuntuu, että silti pelottaa, käy ihmeessä lääkärissä täydellisissä tutkimuksissa, että pääset epäilyksestä.
Useimmat krempat on kyllä jotain muuta kuin syöpää. Eikä syöpäkään niin tappava ole, kuin pelätään.
Jos joku kropan toiminto alkaa oikkuilla, se kannattaa tutkituttaa mahdollisimman ajoissa jo mielenrauhan vuoksi.
Syövän ensioire voi olla esim. välivuoto, kuten minun tapauksessani. Se sai minut ihmettelemään mistä on kyse. Papa-koe teekoolla, sitten tutkimuksia, ja kun sitten löytyi syöpää, se leikattiin.
Tuosta on nyt 10 vuotta, ja olen elinvoimaisempi kuin nuorempana, luotan siihen että asiat järjestyvät parhain päin, pidän kroppani kunnossa, enkä ota stressiä epäilemällä että tauti uusiutuisi.
Positiivinen ajattelu tekee paljon asiaa! Ajattele että olet terve, onnellinen jne. Ja huolehdi itsestäsi! Ja kuten tuossa joku vastasikin, älä ajattele että se on nyt sitä... Muistapa, että mitä paljon ajattelet, se vahvistuu. Ajattele siis hyviä asioita elämääsi!

Hae apua ajoissa. Itselläni oli vuosi sitten muutakin stressiä, ja sitten maha alkoi oikuttelemaan (kai stressin ja antibioottikuurien takia). Sain päähänpinttymän, että minulla on suolistosyöpä, ja sitä sitten muutenkin herkkänä ihmisenä kammosin, ahdistuin aina vain pahemmin kunnes lopulta en pystynyt juuri nukkumaankaan. Aivan sekoamispisteessä sitten menin psykiatrille ja sitä kautta sairaalahoitoon. Sieltä sitten parin kuukauden päästä takaisin työelämään lääkkeiden ja terapian tukemana. Tulee minulle toisinaan pelkoja vieläkin, mutta osaan sen asettaa jonkinmoiseen perspektiiviin ja ainahan voin puhua terapeutilleni. Ota oppia, ei ole pakko mennä pohjan kautta. Ja jos menetkin, sieltä voi päästä pois normaaliin elämään kun varaat paranemiselle aikaa ja varaudut väliaikaisiin takaiskuihin. Et ole ainoa. Mielenterveyssyyt ovat yleisin sairaseläkkeen syy, ja kuudesta maassamme eniten myydystä lääkkeestä kolme on psyykenlääkkeitä.