Työssäni olen valitettavasti joutunut huomaamaan sen, että useat lestadiolaisnaiset (muiden ohella) yrittävät vähän liikaa, mikä pakostakin johtaa mielenterveydellisiin ongelmiin. Myös omaa terveyttään täytyy ajatella, koska pitkällä tähtäimellä tämä on koko perheen etu. Lapset vaistoavat, jos äidillä ei ole kaikki hyvin.
Ymmärrän entisenä uskovana sen, että joskus voi olla vaikea olla itsekäs ja tehdä niin kuin mieli haluaisi tehdä. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos ette itse ota vastuuta omasta henkisestä terveydestänne, sitä ei varmaankaan tee kukaan muu puolestanne. Puolison on usein äärimmäisen vaikea suhtautua äidin ongelmaan vakavasti, mikäli äiti itse ei myönnä ongelmiaan.
Stressi ja perhe-elämän kova rytmi saattavat usein perheen äidin koville. Vain harvat muistavat kuitenkin tuoda ongelmansa esille. Täytyy muistaa, että nämä ongelmat eivät missään tapauksessa huononna teitä äiteinä. Liika on kuitenkin aina liikaa. Lienee selvää, että vaikka vanhemmat lapset ovatkin usein suurena apuna, jää usein liikaa vastuuta perheen arjen pyörittämisestä äidin harteille.
Mielenterveystyön tavoitteena ei ole teilata ketään vaan painottua niihin ongelmiin, joiden selvittäminen helpottaa äidin henkistä tilaa huomattavasti. Kokemuksesta voin sanoa, että suurissa perheissä ongelmilla on tapana peittyä kaiken muun alle. Pitkällä tähtäimellä tämä on siis koko perheen etu. Muistakaa siis hakea apua ongelmiinne, mikäli edes epäilette niiden olevan todellisia. Tiedän, että joskus se voi olla vaikeaa.
-Iloista uutta vuotta 2007 toivottaa Terttu-Anneli
Ymmärrän entisenä uskovana sen, että joskus voi olla vaikea olla itsekäs ja tehdä niin kuin mieli haluaisi tehdä. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos ette itse ota vastuuta omasta henkisestä terveydestänne, sitä ei varmaankaan tee kukaan muu puolestanne. Puolison on usein äärimmäisen vaikea suhtautua äidin ongelmaan vakavasti, mikäli äiti itse ei myönnä ongelmiaan.
Stressi ja perhe-elämän kova rytmi saattavat usein perheen äidin koville. Vain harvat muistavat kuitenkin tuoda ongelmansa esille. Täytyy muistaa, että nämä ongelmat eivät missään tapauksessa huononna teitä äiteinä. Liika on kuitenkin aina liikaa. Lienee selvää, että vaikka vanhemmat lapset ovatkin usein suurena apuna, jää usein liikaa vastuuta perheen arjen pyörittämisestä äidin harteille.
Mielenterveystyön tavoitteena ei ole teilata ketään vaan painottua niihin ongelmiin, joiden selvittäminen helpottaa äidin henkistä tilaa huomattavasti. Kokemuksesta voin sanoa, että suurissa perheissä ongelmilla on tapana peittyä kaiken muun alle. Pitkällä tähtäimellä tämä on siis koko perheen etu. Muistakaa siis hakea apua ongelmiinne, mikäli edes epäilette niiden olevan todellisia. Tiedän, että joskus se voi olla vaikeaa.
-Iloista uutta vuotta 2007 toivottaa Terttu-Anneli
Vastaukset 71
Vanhimmat
Miksi oulunsalossa kulutetaan Suomen eniten masennuslääkkeitä vaikka väestökanta on suomen nuorin. Lehmillekkö niitä syötetään.
Apua masennukseensa, kun meillä on terveyshuollossa mätää.
Heti hyökätään uskon kimppuun ja aloitetaan usein kova aivopesu raskauksien ehkäisemiseksija tien levittämiseksi.
Harvoin löytyy masennukseen tukea esim äitiysneuvolasta, työterveyshuollosta, jne kaikki julkiset terveyspalvelut mukaan lukien .
Enemmänkin lisätään taakkaa kaikilla omaa tuntoa loukkaavilla sanoilla. Ainakin minulla ja muutamalla tuttava perheellä on tästä kokemusta. Yksityislääkäripalvelut tosin on eriluokkaa.Kun maksaa kunnolla, saa myös hyvää hoitoa ja ei ainakaan edessä haikuta eikä ivata.Takana tehkööt mitä lystää.
Missä tällainen tutkimus on tehty? Nuoret ja lapset juuri masennus lääkkeen käyttäjiä maassamme ovatkin. Mutta se tutkimus Oulunsalosta, kuka sen teki ?
Oli muistaakseni kalevassa juttua oisko vuosi sitten paikkakunnista joissa myydään eniten psyyke lääkkeitä, kyllä siellä oulunsalo komeili tilastokärkenä. Jos haluat niin varmaan saat tietoja. Mene kalevan arkistoon ja rupea selaamaan vanhat lehdet läpi niin löydät jutun ja varmaan saat sitä kautta tekijänkin tietoon.
Voin sanoa isänä että on erittäin tärkeää antaa aikaa lapsille ja puolisolle kun lapset on pieniä.
Joskus tuntuu siltä että elämän rytmi on mennyt
siihen että ollaan liian itsekkäitä. Jokaisen tulisi
pysähtyä ja kuunnella lähellä kulkioita....
Muistettas jokainen ihminen on tärkeä..
tänä päivänä on enemmän yksinäisillä ihmisillä tai yleensä perheettömillä. Itse alan ihmisenä sen huomaan täällä ruuhkasuomessa mielenterveys toimistojen asiakas kontakteina. Varsinkin nämä suuremmat juhla-ajat ovat heille vaikeita. Perheillä on kuitenkin omat tukiverkostonsa,ja nykyaikana myös vl-n perheissä isät kantavat entistä enemmän vastuuta kodin puuhista ja lasten hoidosta.
Nykyisin järjestetään aviopareille yhteisiä viikonloppuleirejä, äiti-tyttö leirejä samoin isät ja pojat leirejä.
Uskosta saa voimaa, sillä Jumala ei jätä lapsiaan vaikka joskus ihmismielellä voisi niinkin ajatella.
Enemmän minä olen huolissani niistä perheistä jotka ovat syrjäytyneet työttömyyden tai alkoholin liika käytön takia. Lapset siinä ovat ne,jotka kärsivät. Kuinka monen perheen jouluun liittyi tänäkin vuonna alkoholi? Kuinka moni äiti tai isä joutui pakenemaan lasten kanssa kodista alkoholin liika käytön takia?
Miksi tähän asiaan ei enemmän kiinnitetä huomiota? Heille nauretaan,jotka elävät ilman viinaa:(
Eilen seurasin erään ostoskeskuksen aulassa alkoholiliikkeen ihmisvilinää, siinä meni isot ostoskärrylliset vuodenvaihteen juominkeja varten. Todella surullista.
Oletko oikein alallasi? Miten on oma laitasi? Paljonko olet aiheuttanut elämälläsi kärsimystä muille ihmisille? Mietipä sitä kohdaltasi. Oletko aidosti huolestunut vl-äideistä?
Sanoit olevasi entinen uskovainen. Miksi entinen? Oletko hylännyt Jumalan huolenpidon ja luotat omiin voimiisi ja että äitien tulisi toteuttaa vain itseään?
Sanonpa sinulle, ihailen vl-äitejä, he voivat paljon paremmin, kuin monet muut äidit, heidän elämässään on oikeat arvot ja elämä sen mukaista.
>>>Työssäni olen valitettavasti joutunut huomaamaan sen, että useat lestadiolaisnaiset (muiden ohella) yrittävät vähän liikaa, mikä pakostakin johtaa mielenterveydellisiin ongelmiin. Myös omaa terveyttään täytyy ajatella, koska pitkällä tähtäimellä tämä on koko perheen etu. Lapset vaistoavat, jos äidillä ei ole kaikki hyvin.
>>>Ymmärrän entisenä uskovana sen, että joskus voi olla vaikea olla itsekäs ja tehdä niin kuin mieli haluaisi tehdä. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos ette itse ota vastuuta omasta henkisestä terveydestänne, sitä ei varmaankaan tee kukaan muu puolestanne. Puolison on usein äärimmäisen vaikea suhtautua äidin ongelmaan vakavasti, mikäli äiti itse ei myönnä ongelmiaan.>>>
Työssäni minäkin olen nähnyt enemmän henkistä pahoinvointia muissa perheissä, kuin vl-perheissä ja vl-äideissä.
Kyllä usko Jumalaan ja elämä uskossa on enemmänkin kantava voimavara.
Ilman uskoa ympärillä on runsaati alkoholiongelmia, siitä aiheutuvaa köyhyyttä, pettämistä, eroja, anteeksiantamattomuutta, väkivaltaa, yksinäisiä lapsia, turvattomuutta ja näistä kaikista johtuvia vakavia mielenterveysongelmia.
Ongelmat ovat epäuskoisilla, jotka elävät synnissä huoraten ja ryypäten kaiket päivät. Koska me olemme maailman valo, meihin eivät ongelmat yllä!
Kiitos SRK:lle!
Hengellisyys ja kypsymättömyys aiheuttavat kaikissa uskonnoissa erittäin syviä henkisiä häiriöitä. Vanhoillislestadiolaisten ihmisten ihmiskäsitys on paskaa. Jumala on personoitu, siitä on tehty HERRA TAIVAASEEN!!!
Milloin tämä tyhmä ja ajattelematon maailma näkee kuinka sairasta on projisoida oma narsistinen itsekkyys johonkin herraan taivaassa.
Jokainen psykologiaa ymmärtävä tietää, että suurimmat mielenterveydelliset ongelmat, kuten psykoosit ja vakavat persoonallisuushäiriöt syntyvät ahdistavissa ja uskonnollisissa perheissä. Sen lisäksi vl:n maailma on konservatiivinen ja naista alistava. He jakavat maailman. He eivät hyväksy koko maailmaa. Useimmat uskovaiset eivät hyväksy tieteitä lainkaan, jotka nekin ovat syntyneet ihmisen olemassaolosta. Uskovaiset kyseenalaistavat ihmisyyden. Useimmat uskovaisten maailmankuvasta vapautuneet ovatkin aitoja ihmisyyden puolustajia.
Uskovainen on määritellyt maailman. Kun ihmisen on määriteltävä maailma on hänen jumalakuvansa sairas. Siitä syntyy sitten maailmanlaajuisia ongelmia, kuten idän ja lännen sota tälläkin hetkellä. Uskovaisten suurin ongelma on se, että heiltä puuttuu rohkeus olla määrittelemättä maailmaa. Niinpä he määrittelevät ja jos eivät siihen kykene, niin antavat asioiden vain olla.
Kuinka suuri osa uskovaisista varsinkin vanhoillislestadiolaisista uskoo myös kohtaloon. Syyllisyys siirretään lapsiin, muihin ihmisiin, yhteiskuntaa tai sitten kun järkiperäistä syytä ei löydy, niin sanotaan sitä jumalan tahdoksi.
Kyse on ihmisen teoista. Jos ei tee, syntyy pahaa jälkeä, jos tekee huonosti sama lopputulos.
Ihminen voi kehittää vain itseään. Jos rohkeus siihen puuttuu, on turha syyttää siitä muita.
Ihmismieli on syntynyt vapaana. Jumala-sanan alkuperäinen merkitys on "kaikki mitä meidän ympärillä on". Se ei ole jumaluutta, jos siitä kaikkeudesta otetaan osia pois. Se olkoon vaikka sitten sitä helvettiä, mistä uskovaiset niin mielellään saarnaavat.
Tässä valossa uskovaisissa ei ole mitään ihailtavaa, paitsi jos on mieleltään sairas ja varsinkin jos on henkisesti epäkypsä ihminen.
Mielipiteeni ei ollut tarkoitus loukata ketään.
Suututtaa vain näkemäni asiat, joita ei ole helppo korjata näin ihmistuntijan näkökulmasta.
Ihmettelin kirjoitustasi ja jos sinä olet sama tämän viestin kirjoittaja, vieläkin enemmän ihmettelen?
Kuinka sinä, joka sanot olevasi alan ammattilainen leimaat yhtä ihmisryhmää mielisairaiksi uskonnon perusteella. Sinä, joka työskentelet mielenterveysongelmaisten parissa, pitäisi tietää, että myös muiden ihmisten asenteilla on vaikutusta ihmismieleen. Haluatko vaikuttaa täällä yleisellä palstalla ihmisten asenteisiin leimaamalla vl-ihmiset keskimääräistä väestöä sairaammiksi, sinunhan tulisi vaikuttaa juuri päinvastoin eli muokata asenteita myönteisemmiksi.
Jos sanot asuvasi sellaisella alueella, missä on paljon vl:iä, tottakai potilaissasikin on silloin enemmän vl:iä.
Onko sinulla esittää tilastoa koko maamme mielenterveyspotilaista ja niistä keskimäärin vl:ien osuus?
Jos hoito ja konsultoinnit pyörii tällaisten määritelmien pyörittelyssä, enpä ihmettele, vaikka potilaat eivät paranisikaan. Mutta riittäähän ainakin potilaita ja työ ei pääse loppumaan.
En ollut kyseisen kommentin kirjoittaja.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022437858
ikävän tuttu, ja ainakin lähipiirissäni tehdyn otannan perusteella olet oikeassa tuossa mielenterveysongelma-asiassa.
Kiireen lisäksi uskonnollisuuden usein luoma ahdostava ilmapiiri purkautuu monenlaisena oireiluna, jota sitten helpotetaan psyykenlääkkeillä. Psykiatreilla ja psykologeilla on tästä monia kiinnostavia tarinoita kerrottavanaan.
he ovat, jotka kertovat salassapitovelvollisuuden alaisia asioita?
Valitettavasti tunnen tällaisia alan ihmisiä ja jotka vielä nauravat porukoissaan potilaillaan.
Sydämenasiana ei heille näytä hoittonsa olevan.
nauraa sairaitten kustannuksella.
>>> Psykiatreilla ja psykologeilla on tästä monia kiinnostavia tarinoita kerrottavanaan.>>>
nauramisesta mitään?
ettei potilaista ja heidän kertomuksistaan keskusteltaisi esim. kollegojen kanssa. Mitään potilaan nimiä, henkilöllisyyteen viittaavia asioita yms. ei tietenkään paljasteta. Käytetäänhän esim. lääketieteen opinnoissakin runsaasti aitoja potilastapauksia, joista on poistettu henkilötiedot.
että potilaille nauretaan ja railakkaasti. Siitä niin voimaantuu töissä.
Ja kertoohan omakin tekstisi
>>Psykiatreilla ja psykologeilla on tästä monia kiinnostavia tarinoita kerrottavanaan. >>>
Että puhutaan kaikkea ja myös nauretaan potilailla.
>>>Salassapitovelvollisuus
ei tarkoita sitä, 30.12.2006 klo 00.19
ettei potilaista ja heidän kertomuksistaan keskusteltaisi esim. kollegojen kanssa. Mitään potilaan nimiä, henkilöllisyyteen viittaavia asioita yms. ei tietenkään paljasteta. >>>
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022415050
voi olla tieteellisesti kiinnostava, ilman että sille naurettaisi yhtään. En tarkoita näillä tapauksilla mitään potilasvitsejä vaan tieteellisessä työssä ja esim. konsultoinnin aikana ilmeneviä tapauksia.
en ole kuullut mitään naureskeluja vaan asiallisia keskustelua ja kokemusten vaihtoa, jolla tähdätään entistä parempaan potilaiden hoitoon. Nauramista en edelleenkään ole maininnut kertaakaan.
palata alkuperäiseen aiheeseen eli siihen, että lestadiolaisilla ilmenee melko paljon psyykkisiä ongelmia. Kiistely siitä, mikä on nauramista ja mikä ei, ei vie keskustelua yhtään eteenpäin.
alttiudesta mielenterveysongelmille? Maailmasta löytyy pahempiakin ongelmien aiheuttajia. Vl-uskon näen paremminkin kantavana voimavarana.
ongelmia aiheuttava asia ei ole terveydenhuollolle vähäinen, vaikka pahempiakin asioita on. Uskonnollisuus toimii osalle ihmisistä voimavarana, kuten totesitkin, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että uskonnollisuuden ja siihen liittyvien asioiden on todettu altistavan mielenterveyden häiriöille.
on eri asia. Elävässä uskossa uskotaan ja luotetaan, että kaikki synnit on anteeksi annettu, se rauhoittaa ihmistä, mutta uskonnollisuus on tekoja autuuden eteen ja sellaista käsitystä tällä palstalla vl:stä yritetään syöttää, että se olisi tekojen uskontoa.
antanut minkäänlaista vastausta siihen, miksi mielenterveysongelmat ovat veeällien keskuudessa niin yleisiä.
tilastot?
Kysyn vaan? Ja tilastot, onko sellaisia tehty?
>>>Tämä ei
kuitenkaan 30.12.2006 klo 01.10
antanut minkäänlaista vastausta siihen, miksi mielenterveysongelmat ovat veeällien keskuudessa niin yleisiä.>>>
Tositapauksista, elävistä ihmisistä. Ja se tuntuu ihneelliseltä.
>>>En tarkoita näillä tapauksilla mitään potilasvitsejä>>>
"väitöstutkimuksiisi", niin neuvon tekemään sitä muualla, voisit saada totuudenmukaisempaa tietoa.
>>>>palata alkuperäiseen aiheeseen eli siihen, että lestadiolaisilla ilmenee melko paljon psyykkisiä ongelmia. Kiistely siitä, mikä on nauramista ja mikä ei, ei vie keskustelua yhtään eteenpäin.>>>
lestadiolaisia ei tilastoida.
muun muassa täältä:
Uskonnon kahdet kasvot
Mielenterveyden tuki vai taakka?
Harri Heino - Pirkko Lahti - K. Salonen
Suomen mielenterveysseura 1995
porukasta itsemurhaan. SRK testasi, että kuinka pitkälle voi ihmisten ahdistelussa mennä ja löysi ääripään! Osa tappoi itsensä kun ei kestänyt SRK:n hengellistä terroria.
tuon tutkimuksen tarkemmat tiedot, esim. milloin tutkittu, kuinka iso otanta, missä maassa tehty.
Uskonnollisuuden vaikutus mielenterveyteen ei ole aivan niin yksioikoinen kuin kirjoitit. Useat tutkimukset aiheesta todistavat uskonnollisuuden lisäävän mileihyvän tunteita, tasapainoisuutta, sosiaalisia suhteita, seksuaalisen mielihyvän kokemista aviopuolisoiden välillä jne. Mielenterveyden häiriöiden juuret taitavat löytyä muualta kuin uskonnollisuudesta/uskosta. Freudilainen tulkinta uskonnon/uskon haitallisuudesta on jo aikansa elänyt paitsi ehkä Oulun korkeudella missä edelleen eletään arvostetun Herra H:n lumoissa.
Perehdyhän hieman uskontopsykologiseen nykytutkimukseen. Niitä löytyy ainakin englannin - ja saksankielisinä vaikkapa internetin välityksellä.
Nimenomaan tässä teoksessa todetaan, että suurin osa uskonnollisista yhteisöistä, niinikään vl, suhtautuvat myötämielisesti julkisen terveydenhuollon antamiin mielenterveyspalveluihin eivätkä siis kiellä, etteikö ongelmia esiintyisi.
Mitään tilastoja ei kyseisessä teoksessa ole, siellä vl-yhteisö on yksi monista uskonnollisista yhteisöistä, joista eronneet henkilöt ovat kokeneet ahdistusta ja vaikeuksia yhteisöstä erotessaan tai eron jälkeen.
Teoksessa ei mielestäni syyllistetä yhteisöjä, vaan esitetään se tosiasia, että joillekin ihmisille uskonnollinen yhteisö on turvallinen viitekehys kun taas osa voi kokea yhteisön painostavana ja itseään liiaallisesti rajoittavana.
Syitä näihin erilaisiin kokemuksiin ei haeta sen kummemmin eri ihmisten yksilöpsykologisista taustamuuttujista kuin eri yhteisöjen erilaisista asenteista tai teologisista painotuksista.
Kirja esittelee useita eri yhteisöjä eikä vertaile uskonnollisuutta jakamalla yhteisöjä "terveisiin" ja "sairaisiin".
Ongelmat haudattiin, kirjaimellisesti.
"Mitään tilastoja ei kyseisessä teoksessa ole, siellä vl-yhteisö on yksi monista uskonnollisista yhteisöistä, joista eronneet henkilöt ovat kokeneet ahdistusta ja vaikeuksia yhteisöstä erotessaan tai eron jälkeen."
Eikö yhteisöstä eroamisesta syntyvä ahdistus ole merkki siitä, että yhteisössä ei aivan kaikki ole kohdallaan?
Mielenterveysongelmien syissä isoimpana tekijänä on geenit. Joka kymmenes suomalainen käyttää masennuslääkkeitä. Jos valtaväestö lisääntyy 1-1,8 lasta per nainen, ja joukossa tietty prosentti "herkkää" ainesta, mielenterveyspotilaita syntyy vain yksi yhteen. Me kannamme samója geenejä, mutta lisäännymme keskimäärin (kaveripiirissä sukupuita tutkimalla saatu epätieteellinen tulos) 4-6 lasta per nainen. On selvää, että ongelman kantajia on enemmän joukossamme. Lisäksi on huomattava, että kun perheessä yksi syö masennuslääkkeitä, on toisen kohdalla kynnys huomattavasti matalampi. Selittäisikö tämä Oulunsalon tilannetta.
Mainittakoon, että perheessäni useammilla on lääkitys. Se ei ole kovin kummoinen asia. He tarvitsevat niitä, että voivat elää normaalia elämää. Ei sen kummempi kuin joku astmalääke.
"Eikö yhteisöstä eroamisesta syntyvä ahdistus ole merkki siitä, että yhteisössä ei aivan kaikki ole kohdallaan?"
Minä olen kipuillut ja tuntenut vääränlaista velvollisuudentunnetta työpaikkaa vaihatessani, vaikka vanhassa paikassa kaikki onkin ollut kunnossa. Luopuessaan uskosta ihminen kuvainnollisesti katkaisee siteen vanhempiensa opettamaan elämään. Siitä kipu. Yhtälailla on vaikea jättää romaniyhteisö ja pyrkiä elämään valtaväestön tavoin. Samalla kuitenkin yhteys rakkaimpiin halutaan ja on hyvä säilyttää.
mikään häpeällinen sairaus siinä kuin mikään muukaan sairaus. Siksikään minä en ymmärtänytkään aloittajan aloitusta ja vielä hoitajan suulla.
Kommentissani sanoin vain, ettei ko teoksessa ollut tilastoja eri uskonnollisten yhteisöjen piirissä esiintyvistä mielenterveydellisistä ongelmista.
Syitä uskonnollisesta yhteisöistä eroamiseen voi olla moninaisia. Koska monista uskonnollisista yhteisöistä erotaan, ei voi yksiselitteisesti todta, että se ja se yhteisö on henkisesti vaarallinen koska sieltä erotaan. Tosiasiassa aika moni jättää lapsuudenaikaisen hengellisen viitekehyksensä ja siirtyy muuallle tai uskonnottomien joukkoon. Hyvin pieni osa näsistä eronneista kokee yhteisöstä eroamisen erittäin ongelmallisena ja kokee siinä yhteydessä mielenterveydellisiä ongelmia. On syytä ottaa todesta tämän pienen joukon kokemukset ja ongelmat ja pyrkiä selvittämään, mistä oikein on kysymys.
Yhteisöstä eroamisesta syntyvä ahdistus on sekin eri ihmisten eri syistä kokemaa. Kuten "Uskonnon kahdet kasvot" - teoksessakin taidettiin mainita, on monen kohdalla uskonnollisen yhteisön jättäminen vaikeaa koska suurin osa suvusta ja muusta lähipiiristä kuuluu kyseiseen hengelliseen ryhmään. Myös useiden vuosien jäsenyys yhteisössä, joissa kaikissa on omat tapansa ja toimintamallinsa, muovaa yksilön tapakulttuuria, joskus valtavirrasta poikkevaksi. (Mikä sitten on poikkeavaa meille itse kullekin ?) Jättäessään uskonnollisen yhteisön, voi olla uudelleen orientoitumisen aika monella tasolla. Luulen, että maahamme muuttaneet pakolaiset voisivat kerta tästä kulttuurishokista, jonka he kokevat jättäessään kotimaansa läheiset ja tavat, jotka obat heille tuttuja ja turvallisia.
Yhteisöstä eroamisesta syntyvä ahdistus ei ole ainakaan aina merkki yhteisön "mädännäisyydestä" - se voi olla sitäkin, varsinkin jos yhteisön yksittäiset jäsenet kohdistavat mielivaltaa jäseniinsä. Jotkut ovat sitä kokeneet, toiset eivät.
Olennaista ei alan ammattilaisen näkökulmasta ole se, mistä yhteisöstä eroahdistusta kokeva henkilö on lähtenyt - jotta voisimme vaikka poliittisin päätöksin lakkauttaa kyseisen yhteisön...Tärkeintä on selvittää, mitkä tekijät kunkin yksilön ahdistuksessa ovat ne, joihin voimme vaikuttaa. Mielestäni tällä asenteella säilyy myös "reilu" ja avoin asenne eri yhteisöihin päin, niin että sekä entiset että nykyiset eri yhteisöjen jäsenet uskaltautuvat hakemaan apua mielenterveysasioissa. Ammattiauttaja, siis ammatillinen sellainen, ei koskaan etsi potilaan/asiakkaan ongelmien syitä ryhmäänkuulumisesta käsin. On aikamoisen vaaralllista kuvitella, että psykologian ja psykiatrian piirissä voitaisiin tehdä diagnooseja ryhmistä. Yksilöitä voi auttaa, ymmärtäen ja kuunnellen, myös terapian ja lääkityksen avulla.
Olen pahoillani kirjoitusvirheistä, näkökykyni ei ole parhain mahdollinen.
hanndels
Aito huoliko sai sinut kirjoittamaan tänne palstalle, vai vl-äitien ja vl-perheiden panettelu yleisellä palstalla? Miksi yleistit vl-naiset, sulkuihin laitoit (muiden ohella). Jos sinulla on aito huoli heidän jaksamisestaan. Olisit silloin järjestämässä heille hoitoapua tai sitten vaikka auttaisit sellaisia perheitä. Sanoit olevasi entinen uskovainen. Olisi sinulla ollut muitakin kanavia auttaa, jos huolesi oli aito, mutta näen siinä panettelun makua.
Mietin että millaista tuo apu voisi olla käytännössä. Siis tavalliselle kansalaiselle vaikka ei olis terveydenhuoltoalallakaan. Kunnan kotihoidon järjestelmiin on tavallisen tallaajan vähän vaikea lähteä puuttumaan. Voisko joku suuren perheen äiti kertoa oman ajatuksensa. Muutenkin huolehtisin mitä muuta voitais tehdä avuksi kuin parjata toisiamme.
>>>>Iloista uutta vuotta 2007 toivottaa Terttu-Anneli >>>
Samoin Sinulle Rakkaudella
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022412934
Kuumenin vähän liikaa!
Ehkä olit sitten aidosti huolissasi, mutta ihmettelen että tällä palstalla, jos vähänkään olet seurannut tätä asiatonta panettelua, mitä täällä käydään.
Mutta minusta sinun ei tarvitse niinkään heistä olla huolissasi, heillä on aika hyvä oma turvaverkkonsa.
Tarkoituksena ei ollut todellakaan pilkata ketään. Mutta siellä missä minä työskentelen, ongelma on todellinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että näin olisi kaikkialla.
Siunattua uutta vuotta kaikille - Terttu-Anneli
Sitä en epäile. Tänäpäivänä kun tuntuu olevan ikäänkuin muotiasiakin mennä terapeutille, syyksi riittää vaikka kynnen katkeaminen, mikäli juorujulkkislehtiä on uskominen. Avun hakeminen ei ole enää häpeän asia, niinpä kynnyskin on madaltunut.
Monet suuren perheen äidit ovat varmasti fyysisesti ja psyykkisesti lujilla. Kaikkia ei ole luotu suuren perheen huoltajiksi. Suuren perheen äitien väsymistä en ihmettele kun luen lehtiä ja totean miten kahden lapsen äiti valittelee väsymistään ja sitä miten ei kertakaikkiaan jaksa olla kotona vaan töihin on päästävä ehkä jo ennen äitiysloman loppumista. Kukaan ei katso heitä kieroon, heillä on kansan mielestä oikeus olla väsynyt. Miksi sitten suuren perheen äidin väsyminen on asia, joka ei ole itsestäänselvyys ja luvallista kansan silmissä. Heidän oletetaan olevan jotakin ihmeotuksia, kun ovat itse lapsensa maailmaan saattaneet. Niin tietääkseni ovat tehneet ja yhden ja kahden lapsen äiditkin, jotka ruikuttavat väsymistään lehtien palstoilla. Heillä kuitenkin on oikeus olla väsynyt ja masentunutkin, mikä taas suuren perheen äidin kohdalla aiheuttaa päivittelyä siitä miksi niitä lapsia pitää maailmaan lykätä yli voimiensa. Jokaisella on elämässään erilaisia vaiheita, väsymys ja masennus voidaan voittaa. Oleellista on puolison tuki ja ymmärtämys sekä omien voimavarojen rajallisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen. Apua kannattaa hakea silloin kun omat voimat eivät riitä.
Huomiot:
"että useat lestadiolaisnaiset (muiden ohella) yrittävät vähän liikaa."
Luulen, että kun ei saa ajatella oikeasti, toteuttaan itseään, on tehtävä mitä muut sanoo, seuroissakäymispakko ym. saattavat osa yrittää "liikaa.
"Vain harvat muistavat kuitenkin tuoda ongelmansa esille.
Tuo on totta.
"Muistakaa siis hakea apua ongelmiinne, mikäli edes epäilette niiden olevan todellisia. Tiedän, että joskus se voi olla vaikeaa. "
Ei kukaan VL hae ongelmiin ratkaisua Psyk.henk.
Kun asian hoitaa Jumala. SRK ja. jne.
Jos menet psyk hoit. olet pysyvästi leimattu henkisesti sairaaksi.
Meillä uskovaisila ei mielenterveydellisiä ole. Epäuskoiset kärsivät alkoholin ja huumeiden käyttämisen vuoksi henkisistä ongelmista.
On kerrottu, että jollain uskovaisella on ollut jotain henkistä ongelmaa, mutta se on vain epäuskoisten pilkkaa -sitä, jota saamme osaksemme jo Raamatun ennustustenkin mukaan.
Liekö vl voi sairastaa flunssaa?
No todellisuudessa kyllähän uskovaisten pilkkaaminen voi aiheuttaa monenlaista surua. Ja väsymyskin.
sen veran kun jaksaa kantaa, mutta ei mitään epäuskoisten tautia, siis mielisairautta. Sellainen johtuu huumeista ja viinasta.
Katsokaa uskovaisen sisäistä maailmaa. Kahtia hän kaiken jakaa. Taivas ja helvetti vain hänen silmissään näkyy. Kaikki ihmiset hän kahtena näkee. Ykseyteen ei hänen jakautunut mielensä kykene.
Kohdatessaan yksilön hän sen tuomitsee tai armahtaa. Kokonaisuuteen ei hänen mielensä kykene.
Hänen mielensä on jakautunut. Edes suurin ihmisyyden ymmärtäjä ei voi häntä parantaa.
Hänen narsistinen sielun jumaluus on kaiken ihmisyyden ympärillä. Ihmisyys on kadonnut hänen mielensä helvettiin.
Voi tätä mielen sairauden määrää. Kaiken hän projisoi ulkomaailmaan ja tähän kypsymättömään suohon joku onneton erehtyy.
Voi maailman julmuutta ja uskovaisten kovuutta ja kylmyyttä.
Ja sinulle myös höpö hÖpö. Kovin musta valkoista sun näkemyksi.
päristellä Pösön lasit huurussa sisäilmankierto päällä. Hyvin löytää perille, kun ei muuta nää kuin oman nenänpään.
..mielenterveydessä.
Uskomassa oleva ei voi sairastua mihinkään.
Sairaus on synnin seurausta ja sitä EI OLE
TÄSSÄ AINOASSA OIKEASSA USKOSSA. SE ON EPÄUSKOISTEN HÖPÖTYSTÄ.
Jos sitä esiintyisi niin ei oltaisi oikein uskomassa.
Menkää RY:lle kuuntelemaan. Siellä parannutte !
Juu ja koko SRK:lla aivojen kemia tasapainossa? Maailma on ollut täynnä kaikenmoisia karismaattisia liikkeitä, eikä lestadiolaisuuskaan poikkea linjasta omine ikvisiitioineen ja ME vain oppeineen. On käsittämätöntä, että tuhansiakilometrejä raamatun tapahtuma paikoilta löytyy se ainoa pelastuksen saava joukkio, joka puhuu kieltä joka on promillen luokkaa maailman kielistä.
Ei jaksa kiinnostaa provojuttusi.
Jokainen, joka SRK:n vallan kyseenalaistaa, on pakana ja publikaani!
Jumala on sanassaan antanut SRK:lle kaiken vallan maan päällä ja osittain taivaassakin. ;uistakaa se, rienaajat!
uskovaisilla? Tuskin, sillä Hän pitää huolen ainoista lapsistaan (kaikista 28000 aikuisesta ja lapsista)!
Ensinnäkin jokainen ihminen purkaa ensisijaisesti kipua, jota hän kantaa sisällään. Siitä tämä viestiketju alkoi. Inhimillisestä tunteesta. Siihen sitten alkoi tulla muilta myös heidän inhimillisiä tuntemuksia. Jokainen näki vain oman maailmansa. Tunteita ei voi kieltää olemasta. On ymmärrettävää, että tunteet törmäävät ja syntyy keskustelua.
Entä jos ajatellaankin, että mieli on syntynyt vapaana. Olen havainnut, että monen ihmisen on ollut helpompaa elää maailmassa, jos he ovat ensin määritelleet sen mieleisellään tavalla.
Määrittely syntyy siis rohkeuden puutteesta.
Ja kun ihminen ei suostu luopumaan määrityksistään tai muokkaamaan määrittelyä, syntyy ihmisten välisiä erimielisyyksiä. Siitä kärsii viime kädessä ihminen itse.
Ja tämä teoria pätee aivan kaikkeen, ei pelkästään uskontoon.
Tunteet on kohdattava. Jos tunteet kieltää, ihminen kieltää itsensä.
Tunne ja ajatus ovat kuitenkin omia kokonaisuuksia ihmisyydessä.
Jos ajatukset tappelevat ihmisten välillä, tunteet jäävät sivuun. Tunteet taas eivät voi tapella. Jokaisella on tunteet. Jokaisen tunteet on hyväksyttävä. Tunteet ovat kuitenkin ihmisen herkintä/aidointa aluetta, ja niitä voidaan ohjata, rikkoa, pilkkoa, torjua, manipuloida jne. Psykiatrian mukaan mielenterveydelliset sairaudet syntyvät tunnetasolla.
On siis turha kiistää, että niitä ei olisi jollakin tietyllä ihmisryhmällä.
Tunnen läheisesti erään ihmisen, jolle vl-psykiatri sanoi että pitää rukoilla Jumalaa, että paha olo menisi pois. Hän lisäsi, että paha olo on saatana. Minuun sattuu vieläkin nuo sanat, vaikka niitä ei minulle henkilökohtaisesti ollutkaan tarkoitettu.
Tämä vl-psykiatri määritteli siis potilaan pahan olon saatanalliseksi. Hän kyseenalaisti ihmisen aidon tunteen eli ihmisen.
Olen sanani sanonut.
>>>>Tunne ja ajatus ovat kuitenkin omia kokonaisuuksia ihmisyydessä.
Jos ajatukset tappelevat ihmisten välillä, tunteet jäävät sivuun. Tunteet taas eivät voi tapella. Jokaisella on tunteet. Jokaisen tunteet on hyväksyttävä. Tunteet ovat kuitenkin ihmisen herkintä/aidointa aluetta, ja niitä voidaan ohjata, rikkoa, pilkkoa, torjua, manipuloida jne. Psykiatrian mukaan mielenterveydelliset sairaudet syntyvät tunnetasolla. >>>>
Myös vl:llä on tunteet. Ja uskokin on tunne sydämessä, hyvin voimakas sellainen.
Oletko ajatellut, miltä vl:stä tuntuu, jos ja kun heitä ryhmänä tuomitaan helposti mielisairaiksi uskonsa perusteela?
Heilläkin on tunteet. Mietipä sitä.
Eikö hoito ole kuitenkin henkilökohtaista, kuin täällä yleisellä palstalla manipuloida ihmisiä ajattelemaan, että vl:t ovat uskonsa vuoksi sairaampia?
Miksi maailman pitää ryhmittyä?
Jokainen ihminen syntyy tänne jonkun toisen tahdosta tai halusta. Ryhmittymällä ihminen sulkee ryhmän ulkopuoliset ihmiset pois.
Jokaisen ihmisen olisi kyettävä vastaamaan kritiikkiin. Jos lestadiolaisia sanotaan sairaiksi, he voisivat nöyrtyä ja pohtia maailmankatsomustaan uudesta kulmasta, eikä vastustaa kiivaasti sitä omaansa.
Ryhmänä vl:t asettavat itsensä erilaiseen asemaan kuin muut ihmiset.
Sitä tekevät kyllä kaikki muutkin ryhmät.
Ihmisen on muututtava jatkuvasti, tullakseen toimeen kaikkien ihmisten kanssa.
Ihminen ei katoa, vaikka hän muuttaisi tai kyseenalaistaisi tapaansa olla ja elää.
Juuri tuo tapa, millä sanot, että usko on tunne, kertoo, että se ei ole synnynnäistä ja aitoa.
Ihmisellä on tunteet jo syntyessään. Vanhoillislestadiolaisuus taas tulee mukaan kun ihminen alkaa tiedostamaan maailmaa.
Sama lähtökohta kuin kaikissa persoonallisuuden häiriöissä.
Tekstisi perusteella sinuun sattuu paljon se, että sinussa voisi olla jotain epäkypsää.
Kaikissa ihmisissä on. Jokaisen on kasvettava.
Ja kasvaminen sattuu.
Hyvää yhteiskuntaa ei luoda ryhmittymällä leireihin. Hyvä yhteiskunta luodaan olemalla yksilöllisiä.
Ryhmittymät luovat riitoja, erimielisyyksiä sekä sotia.
Et voi kiistää psykiatrisia tutkimustuloksia. Ihminen kehittyy ja asiat kehittyvät myös.
Totuus on, että uskonnolliset ryhmät synnyttävät psykooseja sekä suosivat persoonallisuushäiriöiden syntyä. Siitä on eläviä todisteita.
Uskovainen, joka ei voi tätä hyväksyä on henkisesti epäkypsä. Hänen minuutensa on uhattuna. Hänellä ei ole ehkä halua eikä motivaatiota kasvaa ihmisenä.
Toisaalta se, että kirjoitat tänne, kertoo siitä, että jokin osa sinusta haluaa kasvaa, koska olet puolustuskannalla. Itse päätät elämästäsi. Joko olet puolustuskannalla koko elämäsi tai sitten vain yksinkertaisesti olet ja hengität.
Ihminen ei ole yksilö, ennenkuin hän on kyennyt kyseenalaistamaan kasvuympäristönsä. Ihminen ei ole yksilö, jos hän ei siihen kykene.
Tälläinen ihminen on robotti. Hän tekee niin kuin ohjataan. Ohjattu ihminen taas ei kehitä mitään. Hän hyödyntää. Jos kaikki maailman ihmiset vain hyödyntävät, niin eriarvoisuus kasvaa ja lopputulos on kylmä ja kova maailma.
Maailma, jossa on heikot ja vahvat. Heikot tukeutuvat toisiinsa ja antavat muiden ohjata heitä. Vahvat ovat yksin, koska heikot eivät halua kasvaa vaan halveksivat ryhminä muita.
Siinäpä ajatuksiani. Jos nämä sanat herättivät ajatuksia, menepä peilin eteen ja mietipä niitä sisälläsi. Minun näkökulmasta katsottuna kaikki mitä tämä herättää sinussa on sinun omaa henkistä kasvua ja se ei kuulu minulle.
Jos sinun on pakko tähän jotain vastata, niin silloin sinulla on ongelma. Sinä et halua kasvaa yli ristiriidoistasi.
Hyvää jatkoa.
Tekstiäsi lukiessa en voi välttyä ajattelemasta sinua nuorena idealistina, joka pitää itseään suvaitsevaisena maailmankansalaisena. Iän karttuessa luulot omasta itsestään tai ainakin omista mahdollisuuksistaan pystyä ymmärtämään kaikkia ja kaikkea, karisevat ja itseään ei arvioi yhtä ylevästi suhteessa muihin ihmisiin.
Me kaikki luokittelemme, ikävä kyllä, itseämme ja toinen toisiamme. Luokittelemiseen(ryhmittymiseen) sinänsä ei tarvitse liittyä mitään arvottamista niin, että jakaisimme toiset ryhmät huonoiin ja toiset hyviin. Meillä kaikilla taitaa aivan myötäsyntyisesti olla tarvetta esiintyä omina persooninamme ja edellytyksenä tälle on se, että joiltakin osin erotumme ja erottaudumme naapuristamme. Kun avaat vaikkapa lukion psykologian kirjoja, tulet huomaamaan, millä tavoin sosiaalipsykologiassa tiedostetaan ihmisen tarve joukkoon kuulumiseen mutta myös eriytymiseen siitä.
On aika selvää, että muutospaineiden alaisena olemme kaikki, varsinkin nuoret tietyssä iässä- ainakin hetkellisesti nuori voi esiintyä aivan päinvastaisena kuin se arvopohja (olipa se lestadiolainen tai humanistinen), johon hänet on kasvatettu, edellyttäisi.
Muutoksen tarpeet tuskin ainakaan aikuisiässä lähtevät ulkopuolisista paineista, toivottavaa ainakin olisi, että kypsään ikään ehtineet olisivat sisältäpäin ohjautuvia, olisihan se aikamoista kun pitäisi aina seuran mukaan muuntautua. Hyvään yhteistyöhön ja harmoniseen rinnallaelämiseen meidän tulee toki pyrkiä kaikkien kanssa. Lestadiolaisuus tai humanismi maailmakatsomuksina tuskin voivat olla sopuisalle rinnakaiselolle esteenä.
Aika moni meistä kyseenalaistaa niitä lapsuudenkodin arvoja, joihin meisät on kasvatettu ja oma maailmankuva muodostuu muustakin kuin niistä. Tähän prosessiin joudumme useimmat meistä, tahdoimmepa sitä ta emme.
Uskon elämän kestävään kehitykseen ja siihenkin, että meillä on oikeus uskoa tai olla uskomatta juuri niinkuin meistä tuntuu oikealta. On jopa niin, ettei sitä uskoa tai uskonnottomuutta tarvitse edes perustella. Ihmisen oikeuksiin nimittäin kuuluu aivan peruspilarina oikeus omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin. Meitä toki arvioidaan ajatustemme ja valintojemme perusteella, mutta harvan ihmisen olen kuullut sinun laillasi arvioivan koko ryhmää titeynlaiseksi.
Sinun on vaikeaa esittää lähteitä sen väitteen tueksi, että uskonnollisuus ja yhteisöt synnyttävät psykooseja. Tiedeyhteisöt eivät seiso väitteidesi takana. Psykoosit ja muut mielenterveyshäiriöt ovat yksilöpsykologisia ilmiöitä, joita toiset voivat kokea, toiset eivät - saman yhteisön sisällä ja kaikkien yhteisöjen ulkopuolella.
Ihmisen kehittymisestä omaksi yksilöksi on aika monta teoriaa - koulukunnat kiistelevät ympäristön ja perimän vaikutuksesta persoonallisuuden kehitykseen. Itseäni on viehättänyt symbolinen interaktionismi - sen teoria minän synnystä.
Heikkous ja vahvuus ovat mielestäni asioita, joiden määritteleminen voi riippua tilanteesta ja toimintaympäristöstä, arvioijien arvomaailmasta jne. Olisiko se meissä vahvuutta, että uskaltautuisimme avoimeen vuoropuheluun itsestämme ajatusmaailmaltaan poikkeavien henkilöiden kanssa. Ainakin minun täytyy tunnustaa olevani tosi heikoilla silloin, jos omien näkemysteni puolustamiseen tarvitsee "liata naapurin pesää".
Mutta, keskustelu avartaa meitä, jatketaan.
>>>Miksi maailman pitää ryhmittyä?
Jokainen ihminen syntyy tänne jonkun toisen tahdosta tai halusta. Ryhmittymällä ihminen sulkee ryhmän ulkopuoliset ihmiset pois.>>>
Uskonasiakin on jokaisen vapaa valinta. Tähänkin ryhmittymään on jokaisen vapaus tulla ja mennä. Jos se on todella iloinen asia meille, mikä siinä muita niin hiertää?
>>>>Minun näkökulmasta katsottuna kaikki mitä tämä herättää sinussa on sinun omaa henkistä kasvua ja se ei kuulu minulle>>>
Ja mikä oli todellinen tarkoituksesi tulla palstalle, kun nyt kuitenkaan >>>ja se ei kuulu minulle>>>?
Mitä tulit hakemaan täältä? Opettamaanko meitä vai muille ennakkoluuloja kasvattamaan.
Jos sinulla on ennakkoluuloja ja kuvittelet, että vl:t ovat ryhmänä hörhömpiä, silloin sinut on todennäköisesti ehkä jo lapsesta asti aivopesty vieroksumaan uskovaisia, varsinkin vl:ä. Todella sääli, jos niin on.
Oppisi ovat niin teoreettisen tuntuisia, ryhmänä ajateltua. Pitäisi sinun jo "ammattilaisena" tietää, että jokainen ihminen on erilainen yksilö geeniensä, kasvuympäristönsä ja kokemuksiensa perusteella miljoonilla eri vivahteilla, niinkuin on ihmisiäkin. On huono asia mennä yleistäen sanomaan, tämä ryhmä käyttäytyy nyt näin ja asiat menee juuri noin ja niin. Karista ennakkoluulosi. Me olemme ihan tavallisia ihmisiä niinkuin muutkin ja yksilöitä.
Tekstisi oli minusta tuomiohenkinen, joten ei mitään rakentavaa keskustelua. Siksi en edes välittänyt lukea kunnolla tuota kaikkea. Ja vastareaktioni on myös sen mukainen.
Jos katsoisit itsekin vähän sinne peiliin.
Ja vielä: kaikkein parasta opetusta elämään saa Jumalan sanasta. Jos voisit heittää ne ennakkoluulosi ryhmittymäämme kohtaan ja tutustua avoimin mielin tähän hörhöjoukkoon muuallakin kuin siellä työssäsi, vaikkapa ensin tämän linkin kautta. Ei ehkä se näytäkään niin sairaalta, kuin olit kuvitellut. Olisi ihan tärkeää tutustua jo ammattisikin kannalta.
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=seurat
Ei sitten muuta.
Voin vaikuttaa idealistiselta teiniltä ja jossain määrin sitä myöskin olen. Ikää vain on vähän enemmän kuin teinillä. Ehkäpä elän elämänvaiheessa, joka on hyvin tavallinen ns. teini-iässä.
Mielipiteesi oli erittäin hyvin muodostettu ja selkeä sekä asiallinen.
Käytökseni on mielestäni naurettavaa, mutta täysin ymmärrettävää.
En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta tässä maailmassa.
>Psykoosit ja muut mielenterveyshäiriöt ovat yksilöpsykologisia ilmiöitä, joita toiset voivat kokea, toiset eivät - saman yhteisön sisällä ja kaikkien yhteisöjen ulkopuolella. <
Olen tuosta kanssasi samaa mieltä. On vain vaikea hyväksyä se.
Minua kiinnostaa yhteiskunnan rakenne ja sen yhteys mielisairauksien syntyyn.
On idealistista uskoa, että olisi mahdollisuuksia estää mielenterveydellisiä ongelmia muuttamalla yhteiskuntaa.
Minulle aina sanotaan, että en voi muuttaa kaikkia sellaiseksi kuin haluan.
>Meitä toki arvioidaan ajatustemme ja valintojemme perusteella, mutta harvan ihmisen olen kuullut sinun laillasi arvioivan koko ryhmää titeynlaiseksi. <
En voi hyväksyä mitään ryhmää tai yhteisöä, joka aiheuttaa jäsenilleen pahaa oloa. Miksi juuri tämä ryhmä, niin siitä olen eniten nähnyt konkreettisia esimerkkejä. Sivuaa elämääni läheltä. Ja tämä herättää todella paljon keskustelua. Täällä voin myös kokea, että mielipiteelläni on arvoa. Kun olen saanut sanottua mielipiteeni,niin olen yleensä kypsempi.
Erittäin harvoin silti täällä käyn kirjoittamassa. Silloin kun ajatus syntyy, niin tulen tänne ja harkitsen sen kirjoittamista.
Joskus tunne voittaa harkinnan ja silloin saattaa syntyä tälläisia keskusteluita.
Aina ajatukseni ei kuitenkaan tänne sovi ja jätän kirjoittamatta.
Viime kesänä luin todella paljon psykiatrisia teoksia, kuten Psykiatria 1, ja 2:n.(Alanen ja kumppanit) Painos oli aika vanha 1990-luvun puolelta, mutta kirjastossa ei ollut saatavilla uudempia. En tiedä onko edes tehty.
Lisäksi olen lukenut kirjan, missä tutkittiin uskonnon vaikutusta mielenterveystyössä. Se oli hyvä kirja, mutta tarkkaan en sen nimeä muista. Olisiko ollut Uskonnon valot ja varjot mielenterveystyössä. Mutta oli painettu 2000-luvulla.
Niissä Psykiatria-kirjoissa oli sellaiset taulukot, joita on käytetty pohjustamaan diagnostisointia. Tekijät painottivat sitä, että taulukot olivat viitteellisiä, eikä niiden perusteella pitäisi tehdä diagnoosia.
Taulukoissa olevat asiat pitivät silti paikkansa. Itse en ole alan ammattilainen, mutta ymmärrystä minulta kyllä löytyy sekä kiinnostusta. Nykyisellä itsetunnollani voisin jopa jo pyrkiä opiskelemaan yliopistoon.
Lestadiolainen oli lapsuudenkotini, ja nyt nuoruuden kasvuvuosien jälkeen olen ikäänkuin kypsymässä itseäni eniten kiinnostavalle alueelle.
On rumaa vastustaa tiettyä ryhmää näin, mutta miten muutoin ihmisten tietoisuus asiasta kasvaa. Suomalaiset ovat tunnetusti puhumatonta kansaa.
Näen tämän nykyisen tietoyhteiskunta-mallin luovan uusia mahdollisuuksia myös mielenterveystyön saralla.
Sitä paremmin yhteiskunta voi, mitä paremmin sen kansalaiset voivat.
Nykyisin kuulee jatkuvasti vaan sitä, että miksi pitää olla noin idealistinen. Idealistisuuden polariteetti tuntuisi kuitenkin olevan marttyyrius tai fatalismi(kohtaloon alistuminen).
Olen ihmisenä sellainen, että jos jonkun asian ymmärtää ja kokee tärkeäksi, niin se on tehtävä kunnolla ja loppuun asti. Tavat vain ovat hyvin vaikeita valita, ja usein niitä ei ole oikein tarjollakaan. Mutta koko ajan kehittyy onneksi.
Sosiaalipsykologiaan en ole vielä kirjallisesti paljoa perehtynyt. Vastustan ryhmään kuulumista. Ehkä sen aika tulee elämässäni pian eteen.
Ja vaikka vastustan ryhmiä, kykenen silti ajattelemaan yksilöistä ryhmien sisällä objektiivisesti ja inhimillisesti.
Sen vuoksi olen valinnut humanistisen tavan. Minusta on helpompaa kohdata jokainen yksilönä, ihmisenä.
Suomessa on sellainen tukiryhmä kuin UUT; Uskontojen Uhrien tuki, heillä on nettisivut; www.uskontojenuhrientuki.fi. Niitä on tullut luettua pari vuotta sitten aika aktiivisesti. En kuitenkaan halua kuulua tuohonkaan ryhmään, koska en hyväksy ryhmiä. Ryhmissä syntyy aina kollektiivisuutta. Saattaa syntyä yhteinen uhri-henki. Jos ihminen tekee itsestään uhrin, niin siitäkin on kasvettava pois.
On erittäin hyvä, että ihmisillä on tukiverkkoja ja tukiryhmiä. Itse koen kuitenkin elämäni arvokkaampana, jos kuljen pää pystyssä ja uskallan kokea kivun ja tuskan, jota elämä itsessään saattaa aiheuttaa. Koen näin kykeneväni antamaan enemmän kanssakulkijoilleni.
Luepa tuo 00:17 lähettämäni viesti. Siitäpä selviää pari mielipidettä lisää.
Hymyillen....että mä olen onnellinen. :)
OO..?