Ootte varmasti kuullut, kun ihmiset kertoilee toisilleen, miten ne vie vanhemmilleen aamiaisen sänkyyn, jos on synttärit tai isän-/äitienpäivä. Miten pikkulapset ehkä laulaa ja kortteja ja lahjoja on iso kasa. Keittiössä oottaa sit kakku.
Tämähän on ihan normaalia, eikö vain? Minun perheessäni tämä on toisenlaista. En muista, että aamiaista olisi ikinä viety vanhemmilleni sänkyyn, laulaneenikaan en muista eikä herkkujakaan ole joka vuosi.
Miksi siis kirjoitan tätä? En tiedä, onko tämä ihan tavallista, mutta minusta on vaivautunutta tehdä tuollaisia asioita. Ei tämä johdu vanhemmistani, uskoakseni, mutta minusta on ahdistavaa jo toivottaa "hyvää syntymäpäivää" ..
Yleensä kiitos on suurin asia, mitä ilmaisen, jos ymmärrätte. Jouluna, kun joulupukki kävi, kurkistin huoneeni oven raosta kuin pikkulapsi [joulupukki oli äitini] , en tiedä, mikä siinä on, että sekin ahdisti.
Olen siis 16-vuotias ja en tiedä, voisiko tämä olla osa ikää. Mutta outoa tämä on, sen sanon.
Tämähän on ihan normaalia, eikö vain? Minun perheessäni tämä on toisenlaista. En muista, että aamiaista olisi ikinä viety vanhemmilleni sänkyyn, laulaneenikaan en muista eikä herkkujakaan ole joka vuosi.
Miksi siis kirjoitan tätä? En tiedä, onko tämä ihan tavallista, mutta minusta on vaivautunutta tehdä tuollaisia asioita. Ei tämä johdu vanhemmistani, uskoakseni, mutta minusta on ahdistavaa jo toivottaa "hyvää syntymäpäivää" ..
Yleensä kiitos on suurin asia, mitä ilmaisen, jos ymmärrätte. Jouluna, kun joulupukki kävi, kurkistin huoneeni oven raosta kuin pikkulapsi [joulupukki oli äitini] , en tiedä, mikä siinä on, että sekin ahdisti.
Olen siis 16-vuotias ja en tiedä, voisiko tämä olla osa ikää. Mutta outoa tämä on, sen sanon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aamiaisen tuonti sänkyyn, on ainakin omasta mielestäni vain "satu." En tiedä nyt millaisella termillä tuota satua kuvaisin, mutta kuvaanpa nyt sitä sillä. Tottakai silti aivan varmasti niin tehdään, mutta ei todellakaan suurimmalla osalla kansaa.
Itse nukun vähän alle 2 metrin korkeudessa ja allani ei ole kuin pöytäni ja sekin on metrin alapuolellani. Sinne on hieman vaikeata tuoda aamiainen, vaikka tuskinpa sitä edes minulle tuotaisiin, vaikka sänkyni olisikin alhaalla.
Joku voi valaista minua, jos nyt satun olemaan väärässä asian suhteen.
Minulla on käynyt aivan toisenlailla. Minusta on outoa, jos en vie kahvia esim. äitienpäivänä äidille sänkyyn. Vanhempien eron jälkeen en ole tehnyt enää niin (en osaa keittää kahvia :D).
Keille normaalia, keille ei. Inhoan syntymäpäiviä (nyt minua pidetään ilonpilaajana vanhana kitupiikkinä). Se on ahdistavaa, synttärionnittelut siis. -_-
Ei tuossa ole mitään outoa, saati sitten kummallista. Osaksi se kyllä luultavasti kuuluu tuohon ikävaiheeseen, eli toisin sanoen vanhemmista irrottautumiseen ja itsenäistymiseen. Olihan lapsena helppoa tehdä vanhemmille paljon sellaisia asioita, jotka nyt saattavat tuntua mahdottomilta, sillä silloin ei ollut pahemmin ollut taipumuksia olla itsenäinen. Tämä ei tietenkään tarkoita ettei olisi poikkeuksia. Jos lapsenomainen vanhempiin suhtautuminen sitte vielä jatkuu myös itsenäistymisvaiheessa, niin silloin on kyse ihan vain henkilön luonteenpiirteistä ja sinä ilmeisesti omaat toisenlaiset luonteenpiirteet, mutta älä huolehdi, sillä et varmastikkaan ole ainoa.
Kiitos vastauksesta (:
mulla on ihan sama ongelma. tulee vaivautunut/kiusaantunut olo kun puhuu joistain asioista vanhemmille, asioista joita olen huomannut kaverien juttelevan vanhemmilleni täysin avoimesti