Kasvatustieteestä, aiheena ruumiillinen kuritus kasvatuksessa 1960-85. Toivoisin saavani tänne muutamia vastauksia tuona aikana lapsuuttaan viettäneiltä ihmisiltä seuraaviin kysymyksiin:
1. Sukupuoli?
2. Syntymävuosi?
3. Minkä ikäisenä sait kuritusta?
4. Miten ja millä kuritus tapahtui?
5. Kumpi vanhemmista useammin kuritti?
6. Millaiset muistot siitä jäivät?
1. Sukupuoli?
2. Syntymävuosi?
3. Minkä ikäisenä sait kuritusta?
4. Miten ja millä kuritus tapahtui?
5. Kumpi vanhemmista useammin kuritti?
6. Millaiset muistot siitä jäivät?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Korni otsikko mutta jotainhan siihen on laitettava.
1 M
2 55
3 6-16
6 Tukka pöllyä, housut alas ja remmiä
7 Molemmat
8 Olin ansainnut useimmissa tapauksissa , ei pahoja muistoja koska ne eivät olleet mitää verenmaku suussa hakkamista vaan kun sana ei tehonnut niin sitten tuli toisenlainen opetus. Ei tullut rikollista eikä mummojen potkijaa koska opin suunnilleen mikä on oikein ja väärin. Jos natahtaa röökinpoltosta 6 vuotiaana ja saa tukkapöllyä sekää joutuu polttamaan koko askin kun muut tenavat pihalla katselee niin muisti ettei niin saa tehdä sitten vasta 16 vee aloitin polttamisen kun itse tienasin ne hillot. Faija veti korville 16 vee kun oli tulin jurrissa himaan, enimmäkseen sen takia kun olin juonut sen juhlaviskin ja vielä oksensin, en ole sen jälkeen juonut itseäni niin huonoon kuntoon.
1. Mies
2. 1961
3. 4-12
4. Koivunoksalla, josta joutui itse riipimään lehdet pois. Nahkaremmillä, miesten vyöllä myös solkipuoli edellä.
5. Isä
6. 12-vuotiaana olin riittävän uhkaava puristetuin nyrkein isääni kohtaan, alkoi äijää pelottaa, että taitaa saada itse kunnon kurituksen. En unohda koskaan, viha jonka sisimpääni sain, aiheuttaa traumaattisia muistoa. En voisi koskaan lyödä lastani.
Kasvatusmuotona kuritus on täysin tarpeeton, väärä ja julma lasta kohtaan. Sillä ei päästä mihinkään tavoitteisiin, koska lapsen uhma vain nousee ja hän odottaa päivää, koska pääsee antamaan takaisin. Tuomitsen kurituksen väkivaltaisten ihmisten tapana hoitaa lapsen kasvatuksen.
Olen tasan yks-yhteen taas samaa mieltä kanssasi.
Sullon mun luonto.
Itse olen käynyt vuoroin terapiassa ja vuoroin syönyt mielialalääkkeitä jo 15 vuotta, samoin sisarukseni. Syynä rakkaudettomat ja väkivaltaiset vanhemmat, jotka "rankaisivat", kun tapahtui jotain joka ei ollut heidän mieleensä.
Tähän kyselyyn en voi vastata, koska olen kaksi vuotta liian vanha.
Sadismi ei voi olla kasvatuskeino. Kukaan muu kuin sadisti ei käy väkivallalla lapsen kimppuun. Hakatkoon itsensä kokoisia.
...palautteen, kiitos siitä. Aloin nimittäin hetken jo miettiä luettuani näitä muita vastauksia: - onko näitä muita hakattu vielä enemmän, että he ovat alkaneet uskoa ruumillisen kurituksen voimaan...sairasta sadismia!
Ruumiillinen "kuritus" on puuttumista ihmisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, fyysistä häpäisyä, jota käytetään kulttuurisesti jälkeenjääneissä maissa myös kidutuskeinona.
Sen kieltävät jo ihmisoikeuslait.
1.nainen
2.1960
3.olin luultavasti 14 kun jäin kii tupakanpoltosta.
4.sain pienen tukkapöllön
5.äiti
6.ei minkäänlaista
äiskä ja iskä teki jo pienenä selväksi mikä on oikein ja mikä väärin.
Omia lapsia en ole kurittanut vaan puhumalla asiat ovat selvinneet.
1. nainen, perheeni esikoinen 4:stä lapsesta
2. -60
3. n. 3 vanhana
4. Ehkä "luunappeja" tai pientä tukistusta hiuksista ekan kerran kun olin repinyt naapurissa kyläillessämme heidän uudet tapettinsa seinältä. Olin kaiketi nähnyt jonkin ilmakuplan ja napannut kiinni.
5. Äiti, koska hän oli kotona kaiket päivät kuten tapa tuolloin oli.
6. Muistot, hmm...Pakko tunnustaa että ainakin isompiin selkäsaunoihin joissa isä käytti vyöhihnaa, liittyy sekalaiset muistot eli joihinkin asioihin olin oikeasti syyllinen ja joihinkin taas olisi mielestäni riittänyt arestikin. Tupakanpolton aloittaminen vaikka asiasta oli keskusteltu moneen kertaan ja kielletty, oli 1 laukaiseva tekijä - rehvastelin näyttävästi kadulla ja kerrostaloalueen pihoilla rööki suussa ja herätin naapureissa paheksuntaa. Vanhempani olivat kasvatetut tahoillaan siihen tyyliin, että pitäisi olla vieraskoree joten tilanne oli heille häpeä. Ja itselleni tavan opettelu aiheutti yli 30 vuoden tavan, josta aiheutunee vielä sairauksia.
Tein myös kiusaa inhottavina pitämilleni naapureille laittelemalla esim. kauppojen ilm.tauluihin mielikuvituksellisia myynti- tai ostoilmoja heidän yhteystietoineen. Kun myöhemmin tuli kännäämiset kuvioihin, minähän olin taas suuriäänisin ja remuavin häpeätahra pihoillamme.
Näin jälkikäteen ajateltuna...Mitäpä kouluja käymättömät vanhempani olisivat voineet tehdä minun kanssani kun nuoremmat sisarukset vaativat hekin oman huomionsa, varakkuutta ei ollut eikä yhteiskunta tarjonnut niihin aikoihin muuta apua kuin huostaanoton mahdollisuuden!? Siinä vaiheessa kun suoritin tarkkiksella vikaa luokkaa, oli koulukavereista suuri osa nuorisokotien asukkeja. Oli pakko miettiä halusinko sittenkään siihen porukkaan kun kuulin miten tiukat säännöt ko. kodeissa oli!
Tulin siis järkiini vasta 16 vuotiaana, huostaanoton nipinnapin välttäneenä, 3 vuotta joka viikonloppu kännänneenä häirikkönä.
Tänä päivänä en juo enkä polta, omaan lapsia ja harkitsin aina tarkkaan missä vaiheessa voisin ottaa ruumiillisen kurituksen käyttöön ja se on tapahtunut kuopuksen kanssa kerran. Tyttö, 4-5v tuolloin, karkaili jatkuvasti omille teilleen pienellä pyörällään ja stadissa kadut ovat vilkkaasti liikennöidyt! Tämä ei välittänyt vaan ajoi miten sattui, jopa niin, että autokuskit jotka meidät tunsivat, saattoivat napata tytön kiinni ja tuoda kotiin.
Kun sitten olin uhannut koivuniemen herralla, oli se sitten kerran otetava myös käyttöön. Kolme vitsan heilautusta vaatteiden läpi takamukselle. Ei vain auttanut sillä tyttöhän kävi päälle kuin ärsytetty karhu! Että sellainen lapsi minulla, huh.... Kauhulla odotan teinivuosia....
isä uhkasi tappaa koko perheen
jouduin sen takia hoitoon
lapsuus meni pelätessä
nyt olen ollut opettajana
eläkeikään asti
isä tulee unissa tappamaan vieläkin