Hei!Voisiko joku kertoa minulle miten saisin isän tapaamaan lastaan kun lapsi niin haluaisi olla isänsä kanssa.Minulla on yksinhuoltajuus ja meillä myös tapaamis sopimukset mutta siltikään isä ei lasta tapaa.Isällä uusperhe ja asuvat noin 200km päässä meistä.Muutaman kerran on ottanut lapsen ja olen vienyt puoli matkaan vastaan eli puolitimme matkakulut.Tapaamisia 1-2kert.vuodessa.Lapsi nyt kouluikäinen ja ymmärtää asioita.On niin surullista katsoa lasta jöka itkíen kysyy minulta miksi isi ei ota minua käymään.Koeta siinä vastata jotain kun en itsekkään tiedä miksi.Olen yrittänyt lastenvalvojan kanssa saada isää neuvotteluihin mutta isällä aina joku tekosyy ettei pääse.Nyt lastenvalvoja luovutti asian ja pyysi että ottaisin yhteyttä sosiaalipuolelle jos he sieltä voisivat jotain tehdä asialle.Otan sine yhteyttä tässä lähiaikoina.Mutta toisaalta mietin hyövyttääkö se mitään kun minulla on yksinhuoltajuus ja silloin ei isän ole kuulema pakko otaa lasta jos ei halua.mutta missä se lapsen oikeus vanhempaan sitten on.?!Ihmettelen vaan..
Tapaamisesta..
äiti vaan
9720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huoltomuodolla ei ole vaikutusta siihen, pitääkö isän tavata lasta vai ei.
Jos isä ei halua lasta niin sitten ei.
Tuskin lapsellakaan mukavaa on isän luona jos isä pakosta lapsen ottaa luokseen.
Koita saada lapselle mies-kaveria tai jotain tuttua miestä, joka voisi silloin tällöin lapsen kanssa tehdä jotain miesten juttuja tms.
Ja siinä vaiheessa, kun lapselle kehittyy hyvä "mies-kaveri" suhde, saattaa sille isälleki tulla kiire alkaa viettämään aikaa lapsensa kanssa.
Näin meillä ainakin. Ennen oli niin vaikeaa olla isä edes säännöllisen epäsäännöllisesti, sitten kun lapsenkin elämään astui ns. korvike (tosin alkuperäistä parempi) ja isä kuuli tästä, alkoi kummasti löytyä sitä aikaa lapsellekin ja kauheat keuhkoamiset siitä miten hän on lapsen isä eikä kukaan voi sitä paikkaa viedä....Sitä ennen, ei tuntunut isä-lapsi suhde paljoa painavan. Lähinnä koomista tuo on nytkin, lahjoo lasta ties millä mikroautoilla ja mopedeilla siinä toivossa että olisi olevinaan piirun verran parempi lapsensa silmissä kuin kukaan muu.
Miehet, miehet, ikuiset pojat.
en tarkoitakaan sellaista äidin miesystävää, vaan niitä mies-kavereita.
esim kerran kuussa olisi heidän iltansa/päivänsä, tai 2 kertaa kuussa.
Se voi olla vaikka joku sukulainen joka voisi tehdä lapsen kanssa jotain miesten juttuja
Mies vaikuttaa itsekkäältä, kypsymättömältä ja kylmältä. Sinä ja sinun lapsesi ansaitsette parempaa. Hänelle voisi yrittää selittää, että syy EI ole hänen - välillä elämä vain on epäreilua ja isä asuu kaukana, ja hänellä on uusi elämä...(johon lapsi ei muka enää mahdu, onhan selittely aika surullista :(...)
Mutta kun sinä ja toivottavasti myös sukulaisesi rakastatte ja annatte lapselle kaiken mahdollisen lämmön, niin isän läsnäolon puute ei ole niin paha. Vaikka varmasti se tekee kipeää, lapsi kun peilaa omaa kelpoisuuttaan sen kautta.
Toivottavasti hänellä on vaari/pappa tai muita sukulaismiehiä / ystäviä, joista olisi mieshahmoksi ja seuraksi.
Sääli tuollaista miestä, joka luultavasti on niin kylmä ja uusissa kuvioissaan, ettei koskaan edes tajua mitä on tehnyt. ETOVAA!
ja sanot,ettei se ole sen lapsen vika, että sen isää ei kiinnosta. Ja että se tulee ehkä katumaan sitä myöhemmin, ettei se osaa olla isä,että jotkut miehet on sellaisia. Etsi joku amerikkalainen nyyhkyleffa aiheesta,onhan niitä.
Ja anna tosiaan se miehen malli vaikka veljestäsi,isästäsi,ukistasi,kummisedästä...naapurin ukosta...opesta, vie harrastukseen jossa miesvetäjä...
Pakolla ei kyllä saada isää tapaamaan. Eihän se olisi lapsenkaan etu. Onko eronne vielä siinä
kuohuntavaiheessa, tunnemylläkkä voi olla
vielä melkoinen, jos ero tuore?
Aika voi tehdä tehtävänsä.
Kannattaa lähestyä kuitenkin isää esm. kirjeillä, kortein ja säilyttää asialinja.
Jonain päivänä voi tapaamiset taas toimia.
Kiitos,vastauksistanne!Nytpä alan sitten kysellä lapselle sitä mieskaveri juttua.Vastaan tässä samalla hänelle joka kysyi kauanko erostamme ja erosta tulee nyt keväällä 6vuotta.Yli olen siitä päässyt vaikka vaikeaa se oli.Lapselle se on ollut vaikeaa nyt kun kasvanut isommaksi kun alkaa ymmärtää tätä elämää.Ja kun isällä siellä uusia lapsia uuden puolisonsa kanssa niin lapsesta tuntuu vielä enemmän siltä että isä ei välitä hänestä.Uutena vuotena isä soitti lapselle ja ilmoitti taas uuden sisaruksen syntyneen.Lapsi sanoin minulle puhelun jälkeen että onpa se isä hölmö kun lisää lapsia hankkii vaan.En oikein osannut sanoa tuohon mitään.Tiedän myös sen että lapseni kova isän kaipuu johtuu osittain myös siitä kun uuden puolisoni laspet ovat meillä joka toinen vkloppu ja olen huomannut usein juuri silloin että lapsi alkaa haluta isän luo.Näkee kuinka toiset tulevat säännöllisesti isänsä luo mutta hän ei juuri koskaan.En kuitenkaan voi ruveta suojelemaan häntä siltä että hän ei näkisi niin sanotusti muita lapsia isien kanssa.Joten olemme selittäneet asiat hänelle mutta eihän pieni lapsi vielä jaksa kaikkia asioita ymmärtää.Onneksi hänellä on ihanat ukki ja mummi sekä enot vaikka asuvatkin 200 km päässä meistä mutta olemme päivittäin yhteydessä heihin ja näemmekin aika usein välillä.Että eiköhän hänelle sitä miehen mallia löydy ja toivottavasti isän ikäväkin vielä helpottaa hänellä!Hyvää alkanutta vuotta kaikille!!
Isällä ei ole lain mukaista velvollisuutta ottaa lastaan KOSKAAN luokseen, vaikka paperit olisi tehty. Isien ei tarvitse tavata ikinä lastaan, vaikka jälkikasvu kuinka parkuisi. Tämä on tosiasia ja surullinen sellainen.
Erosin 18 vuotta sitten. Tehtiin paperit että joka toinen viikonloppu jne...
Kävin "näyttämässä" silloin kahdeksan vuotiasta muutamankerran vuodessa (joulu, isänpäivä) hänen ovellaan. Koskaan ei tilanne ollut sellainen että olisin lapsen voinut sinne jättää.
Lopetin käymisetkin. Lapsi ei tavannut koskaan isäänsä.
Nyt hän on aikuinen 3:n lapsen äiti. Purkaa vielä joskus isän-ikäväänsä. Traumoja jää ihmisen sieluun.
ei lapset ikinä isän luona ..joillakin näköjään paremmin,meikä ottaa yksinhuoltajuuden,mikä isä se sellainen on joka ei lapsiaan halua tavata.