Lapsellani (6v) on yllättäen ilmennyt viimeisten viikojen kuluessa pakko-oireita.Nyt en tiedä kuinka niihin suhtautua...(tai miksi lapsi on alkanut käyttäytyä noin)
Ensin oli kurkun röhimistä,sitten mukaan tuli huokailu, nyt lapsi saattaa väännellä naamaansa ja pysähtyä kesken kävelyn kuin "pelästyäkseen"...
Olen neuvoton..Koettanut kieltää ja selittää kuinka hullulta se näytää- olla huomioimatta koko asiaa-mutta mikä on oikea tapa?
Tuo huokailu saa perheen hermot kiristymään..(kuin kuntelisi 10 tuntia b-luokan leffaa..)
Meneekö tämä ohi ja milloin huolestua???
pakko-oireet
miiah
11
9113
Vastaukset
- Itsekin kärsinyt
Itselläkin ollut noita pakko-oireita lapsesta saakka. Ei niille oikein ole tehtävissä mitään. Lapsen haukkuminen tai syyllistäminen ei varsinkaan auta. Menevät yleensä itsestään ohi kunnes tulee uusi pakko-oire. Saattaa olla aikoja ettei oireita tule.
Lapsesi on mitä ilmeisimmin ahdistunut jostakin asiasta. Keskustelu voisi viedä asiaa ainakin eteenpäin.- myös minulla ollut pakko-oi...
Varmaahan ei varmasti ole, että ovatko nuo varsinaisia pakko-oireita. Lapsilla voi olla ohimeneviä juttuja.
Itsekin oireista kärsineenä sanoisin kuitenkin varulta (jos osoittautuvat niiksi) että lapsen täytyisi saada tuntea elämänsä mahdollisimman turvalliseksi. Ja olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että syyllistää/tuomita ei lasta noista oireista saa. Kaikin puolin hyväksyvä, rakastava ja turvallinen suhtautuminen auttavat varmasti kaikkein parhaiten.
Samaa mieltä olen myös siitä, että lapsella on varmasti jokin tietty asia, joka ahdistaa/pelottaa. Avoin, hyväksyvä (..ja paino sanalla: hyväksyvä) keskustelu saattaisi auttaa.
Asiasta voisi kyllä olla hyvä jutella myös jossain, jossa asiaa ymmärretään paremmin. Tavalliset tk.lääkärit eivät välttämättä kauheasti jaksa ko. asiaan paneutua, mutta kannattaa esim. varata aika joltain lastenpsykiatrilta tms. Rohkeasti vaan.
Jos kyse on pakko-oireesta, kannattaa siihen hankkia jo nuorena apua koska siten teidän kaikkien elämä helpottuu. Sitä paitsi, asiaa ei kannata niin kauheasti pelätä. Ihmisillä on nimittäin yllättävän paljon pakko-oireita. Niistä vain vaijetaan. Tsemppiä teille. - ...vielä edelliseen.....
myös minulla ollut pakko-oi... kirjoitti:
Varmaahan ei varmasti ole, että ovatko nuo varsinaisia pakko-oireita. Lapsilla voi olla ohimeneviä juttuja.
Itsekin oireista kärsineenä sanoisin kuitenkin varulta (jos osoittautuvat niiksi) että lapsen täytyisi saada tuntea elämänsä mahdollisimman turvalliseksi. Ja olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että syyllistää/tuomita ei lasta noista oireista saa. Kaikin puolin hyväksyvä, rakastava ja turvallinen suhtautuminen auttavat varmasti kaikkein parhaiten.
Samaa mieltä olen myös siitä, että lapsella on varmasti jokin tietty asia, joka ahdistaa/pelottaa. Avoin, hyväksyvä (..ja paino sanalla: hyväksyvä) keskustelu saattaisi auttaa.
Asiasta voisi kyllä olla hyvä jutella myös jossain, jossa asiaa ymmärretään paremmin. Tavalliset tk.lääkärit eivät välttämättä kauheasti jaksa ko. asiaan paneutua, mutta kannattaa esim. varata aika joltain lastenpsykiatrilta tms. Rohkeasti vaan.
Jos kyse on pakko-oireesta, kannattaa siihen hankkia jo nuorena apua koska siten teidän kaikkien elämä helpottuu. Sitä paitsi, asiaa ei kannata niin kauheasti pelätä. Ihmisillä on nimittäin yllättävän paljon pakko-oireita. Niistä vain vaijetaan. Tsemppiä teille.Vielä vinkiksi niihin keskusteluihin:
Ainakin itselläni aiemmin olleet pakko-oireet liittyivät johonkin hävettävään asiaan, josta en uskaltanut vanhemmilleni puhua. Siirsin siis jonkun mielessäni olleen pelottavan asian, josta en pystynyt/uskaltanut puhua pakkotoimiin ( minä pesin käsiä). Pyrin siten hallitsemaan teoin sellaisia asioita, joita en pystynyt ajatuksillani lapsen mielessäni käsittelemään.
Esimerkin omaisesti voin kertoa ajatusmallin, kuinka pakko-oireinen saattaisi esimerkiksi noin toimiessaan ajatella ( En siis todellakaan tiedä, onko lapsellasi pakko-oireista kyse. Se vaatii aiheeseen koulutetun lääkärin näkemyksen. Mutta kerron tämän esimerkin siksi, että pystyt edes jollain lailla asiaan suhtautumaan/ ratkaisemaan tarvitsetteko muuta apua.)
Jos itse huokailisin kuten kuvasit lapsesi tekevän, saattaisi syynä olla vaikkapa se että olisin keksinyt että aina kun ajattelen jostakin ihmisestä pahaa, pyrin "paikkaamaan" huonoa toimintaani sillä, että "puhallan pahat ajatukset ulos". Se, miksi pahat ajatukset toisista ihmisistä olisivat niin ahdistavia, johtuisi esim. tarhassa tai koulussa kerrotusta asiasta siitä, kuinka toisiin ihmisiin tulisi suhtautua hyvin ja samaan aikaan olisi puhuttu taivaasta ja helvetistä tms. Esim. tällaiset yhtaikaa varomattomasti kerrottuna olisivat voineet lapsen mielessä muodostaa kovia pelkoja.
Jos lapsellasi on kyse pakko-oireista, voi huokailun syy olla mikä tahansa, mutta tuossa nyt oli yksi ajatuskuvion esimerkki.
Toivottavasti löydätte sen oikean syyn. Tsemppiä teille !
- yhdellä lapsella
kaikenlaisia pakko-oireita ihan murrosikään asti.
Oli huonot kotiolot alkoholisti-isän takia, enkä omaa osuuttanikaan pidä malliäidin toimintana.
Poika on kyllä nyt lukiossa ja kiva tyttöystävä, mutta jotenkin kauhean veltto, aloitekyvytön ja saamaton. Syö kauhean huonosti, ei urheile...
Muut nuoremmat lapset reippaita ja aivan erilaisia.... Eli kyllä niistä pakko-oireista mielestäni aina pitää huolestua. Kyllä ne ovat pahan olon merkki.
Ei tästä minunkaan pojasta nyt välttämättä mitään rikollista tule, mutta luulen että kohtaa vielä psyykkisiä vaikeuksia roppakaupalla.
On kyllä pari vuotta yläasteikäisenä käynyt terapiassa ja se auttoikin. Pitäisi ehkä patistaa uudelleen sinne. - voivat mennä ohi
mut paras tapa on olla huomioimatta ettei lapsi koe olevansa huonompi kuin onkaan sillä oireille (lääketieteellinen nim. ticsit) ei lapsi todella voi mitään, nimensä mukasesti pakkoliikkeet ovat tahattomia. Ja niitä esiintyy useimmin pojilla mut kyllä toki tytöilläkin, kuten itselläni. nyt 20 1kk ikäsen tytön äiti ja mulla n12v saakka ollut lääkitys noihin ko. oireisiin. Elikkäs ticsejä voi esiintyä ajoittain ja hävitä lapsen kasvaessa taikka viim mahd aikuisikään mennessä. Mutta korostan että älkää missään nimessä moittiko lastanne niistä vaan olkaa kuin ette huomaiskaan jos lapselle "valittaa" liikkeistä ym ne vain pahenevat, ja kokemuksella tiedän että itelle nuo oireet ovat hirveän ahdistavia ja ne hävettävät joten oma n ittesä häpeäminen vain pahentaa koko tilannetta jos niistä vielä moititaan. Ottakaa yhteyttä paikkakuntanne lasten neurologiin varmasti saatte apua! Minulla todettu lapsena jo tämä neurologinen sairaus nimeltä Touretten oireyhtymä. mutta pelkkiä ticsejäkin esiintyy myöskin, eli ei siis välttäm. ole tourette lapsellanne kyseessä. Suosittelen siltikin ottaman lasten neurolle yhteyttä niin lääkäri selvittää mikä lapsenne tilanne on. Voimia ja jaksamista teille! Vaiva on hankala mutta senkin kans oppii elämään jos vain ympäristö ja etenkin läheiset suhtautuvat oikein. Kannattaa myös googlata sanalla Touretten syndrooma, uskoisin että löytyy paljon tietoa siitä netistä! Mukavaa hienoa uutta vuotta perheellenne ja tietysti muillekkin lukijoille!! nimm.ticsien kanssa voi elää
- eläytyvä lapsi
Onmani löi nelivuotiaana parin kuukauden ajan päätä seinään aamuisin, parina syksynä kouluikäisenä räpsytti silmiään viikkotolkulla esimerkiksi. Hänellä on ollut kovasti tapana eläytyä muihin ihmisiin, telkkariohjelmiin ym. Pienenä hän kävi kokemiaaan juttuja mielessään läpi pitkiä aikoja, harjoitteli samoja ilmeitä, toisti leikeissä samoja vuorosanoja,jotka ovat tehneet vaikutuksen.
En ymmärrä mikä siinä olisi epänormaalia. Joskus kun hän mietteissään nyt teini-iässä unohtuu jotain liikettä tekemään, huomautan asiasta ja hän lpettaa kunnes taas unohtaa ja keksii uuden toiston, jos keksii. Kaverit pitävät sitä ihan yksinkertaisesti normaalina asiana ja huomauttavat, jos se häiritsee tai ihmetyttää.Säännöllinen elämä ja rauhallinen oleskelu työn, koulun ja harrastusten vastapainoksi vähentävät oirita ja siihen pyrimme.
Mikä sitten olisi normaalia? Onko joku normaali kasvottomuus olemassa? Annetaan kaikkien olla omanlaisiaan. Usein tällaiset lapset ovat jollain erityisellä tavalla myös lahjakkaita, eikö voitaisi keskittyä siihen, eikä vaatia lasta olemaan joku tikkusuora normaalin versio?? - miiah
eläytyvä lapsi kirjoitti:
Onmani löi nelivuotiaana parin kuukauden ajan päätä seinään aamuisin, parina syksynä kouluikäisenä räpsytti silmiään viikkotolkulla esimerkiksi. Hänellä on ollut kovasti tapana eläytyä muihin ihmisiin, telkkariohjelmiin ym. Pienenä hän kävi kokemiaaan juttuja mielessään läpi pitkiä aikoja, harjoitteli samoja ilmeitä, toisti leikeissä samoja vuorosanoja,jotka ovat tehneet vaikutuksen.
En ymmärrä mikä siinä olisi epänormaalia. Joskus kun hän mietteissään nyt teini-iässä unohtuu jotain liikettä tekemään, huomautan asiasta ja hän lpettaa kunnes taas unohtaa ja keksii uuden toiston, jos keksii. Kaverit pitävät sitä ihan yksinkertaisesti normaalina asiana ja huomauttavat, jos se häiritsee tai ihmetyttää.Säännöllinen elämä ja rauhallinen oleskelu työn, koulun ja harrastusten vastapainoksi vähentävät oirita ja siihen pyrimme.
Mikä sitten olisi normaalia? Onko joku normaali kasvottomuus olemassa? Annetaan kaikkien olla omanlaisiaan. Usein tällaiset lapset ovat jollain erityisellä tavalla myös lahjakkaita, eikö voitaisi keskittyä siihen, eikä vaatia lasta olemaan joku tikkusuora normaalin versio??Kiitokset kaikille.
Lapsi on todellakin aika eläytyväinen ja saattaa leikkiä yksin huoneessaan muuntaen ääntään ja vastaillen itselleen =) (jopa niin että jokuo on joskus ihmetellyt kenen kanssa poikamme leikkii)
Usein leikki alkaa jonkin piirretyn jälkeen ..
Hän myös tykkää laulamisesta ja laulujen sanojen itsemuokkaamisesta.
Ilmeitä hän harjoittelee peilin edessä...on tehnyt sitä koko pienen ikänsä.
Olenkin sanonut että hänestä tulee varmaan joskus näyttelijä =)
Toivottavasti tuo loppuu itsekseen..osat oireista ovat vähentyneet !!
- yjv
Hei, lapsesi pakko-oireet voi johtua kenties sairaudesta nimeltä Tourette. Tai sitten on olemassa ihan pakko-oireinen häiriö eli OCD=Obsessive Compulsive Disorder. Käänny siis lasten psykiatrisen polin puoleen. Siellä ainakin pitäisi löytyä asiantuntijoita!
On olemassa sekä lääkkeitä että terapiaa näille lapsille!!
Katso myös Perheklubin nettisivuja, siellä on enemmänkin tieto tästä.
T:YJV- ole tarpeen
Hei! Ihan ekaksi älä huolestu. Meidän pojista kahdella, 7v ja 8v, on välillä jokin muotiliike. Se tuntuu pakonomaiselta, toistuu välillä kokoajan, useammin kun esim katsovat jännittävää ohjelmaa. Milloin toinen köhii, toinen nyrpistää nokkaa tai muljauttelee silmiä. En ole kertaakaan huolestunut. Joskus tokaisen että oho, teeppäs toi peilin edessä, näytti hassulta.Unohtakaa nyt heti ne sairaudet.
- thanatos
Luulisin tuon kuuluvan vain lapsen normaaliin kehitykseen ja rooliin (sekä sen etsimiseen). Lapselle voi kertoa jonkun liialliseksi menevän käytöksen (tässä huokailun tm.) häiritsevän muita ihmisiä (jos se todella on häiritsevää). Lapsi ei välttämättä ymmärrä kokonaisuutta vielä, mutta voi "muiden mieliksi" alkaa hillitsemään käytöstään (kiltti lapsi-efekti, joka yleisesti kuuluu normaaliin kasvuun) Vanhempien on kuitenkin todella mietittävä, onko se nyt niin vakavaa.
Itselläni oli "pakko-oireena" lapsena mm. järjestellä kymmenet nalleni jalkoopäähän ennen nukkumista ja peitellä ne huolellisesti. Nukkuma-asentoni piti olla mahd. liikkumaton, etteivät nallet tipu. Tällaisia siis ja ihan normaalihko minusta silti on kasvanut :) Pakko-oireiden ruvetessa hallitsemaan muuta normaalia elämää ja selvästi häiritsevästi, on syytä pohtia syytä: Miksi hän tekee näin, ja milloin, toistuvasti tietyssä ympäristössä ym.? Jos ihminen alkaa pelätä tiettyjä tilanteita häpeän tm. vuoksi, on asiaan kiinnitettävä huomiota. Kaupassa käyminenkin voi tällöin tuntua mahdottomalta! Vaikeat pakko-oiteet ovat usein oire jostakin vakavammasta. Onko kaikki hyvin ympäristössä (perhe) sekä itsessä? Koska viimeksi sirä on rentoutunut (!) Freudihan opetti elämää: "rakasta ja tee työtä" myöhemmin tähän lisättiin myös "kykene leikkimään"! - myös huolestunut
Lapsellani on myös smanlaisia oireita,selvisi että hänellä on vakava masennus,jota hoidetaan nyt terapialla ja tukitoimin. Hänellä myös todettuADD eili keskitymis ja tarkkaamattomuus häiriö.alkoi 5-vuotiaana oireilla ja nyt 12-vuotias ja murrosiän kynnyksellä niin alkoi uudestaan.Älä ihmeessä syylistä tai hauku hauku häntä sen takia.Sillä voi olla vakavia seurauksia lapsen psyykkelle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424565- 932169
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152081Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi791947Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421562Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541532VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1071410- 751336
- 1011317
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201119