Hei.
Ei tämä yh:n elämä minusta hullumpaa ole.Asuntovaunulla ollan ja lapset heräsivät neljän korvilla päiväunilta ja lähtivät toisten kanssa leikkimän.Kohta lähdetään saunaan ja sitten on iltapalan aika.Ei paina rahahuolet,eikä ole muutakaan painetta toimia kahden pienen yksinhuoltajana.Ymmärrän,että joillekkin voi olla rankkaa,mutta pienellä asennemuutoksella ja ottamalla itseään niskasta kinni,luulen asioiden hoituvan.Tsemppiä kaikille.
Ei tämä yh:n elämä minusta hullumpaa ole.Asuntovaunulla ollan ja lapset heräsivät neljän korvilla päiväunilta ja lähtivät toisten kanssa leikkimän.Kohta lähdetään saunaan ja sitten on iltapalan aika.Ei paina rahahuolet,eikä ole muutakaan painetta toimia kahden pienen yksinhuoltajana.Ymmärrän,että joillekkin voi olla rankkaa,mutta pienellä asennemuutoksella ja ottamalla itseään niskasta kinni,luulen asioiden hoituvan.Tsemppiä kaikille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jospa miesten suoraviivainen asioiden käsittelytapa on se juttu mikä tekee elämästä helpompaa ja huolettomampaa.
Itse olen aina ihmetellyt, että mikä omista lapsista huolehtimesta tekee niin rankkaa, että aina pitäisi valittaa. Olen kokenut tämän yksinhuoltajuuden ihan positiivisena asiana ja kun en ole jäänyt kotiin oleilemaan, vaan opiskellut ja edennyt työelämässä, niin myös taloudellisesti ole pystynyt antamaan saman ellen enemmänkin kuin aviossa olessani vaikka isä ei olekaan koskaan maksanut elareitaan.
No,olen ollut nyt 8 vuotta kolmen pojan yh-äitinä.Sanotaan että minulla on välillä voimat niin loppu,mutta onneksi on kavereita ketkä auttavat pahimman yli ja taas akut saa virtaa,elämä maistuu.Helppoa?Ehei!Asun vielä maalla ja täällä ei ole niin paljon toimintaa ja menoja kuin kaupungissa,mutta lapsilla hyvä olla.Ja vielä kun tähän kasaan lisää että on työtön niin kyllä saa välillä hammasta purren edetä!Mutta perikisihän ei anneta!En olisi lasten isästä luopunut mutta alkoholi tuli suhteemme väliin ja teki minulle erosta todella rankan!Parempi kumminkin näin,itseni ja poikien takia.Mutta kyllä täytyy myöntää että olisi se joskus kiva vielä tässä maailmassa tavata mukava,hellä,huomaavainen miesystävä,kuka hyväksyisi sekä minut että lapseni.Tuntuu nyt ettei sellasia miehiä olekaan kun kuulevat että on perhettä jo entuudestaan.Joku yh-isä olisikin todella arvokas löytö!Voimia vaan kaikille yh-äidille ja isille,voimia myö tarvitaan!!!HYVÄÄ UUTTA VUOTTA MYÖS!!!
Olen huomannut saman että omalla asenteella on tosi suuri merkitys elämään.
Muistelen taaksepäin.. Oltiin lasten kanssa väsyneitä ja vihaisia eron ja muuton jälkeen. Mietin paljon sitä, että miksi olen niin vihainen. Minun oli vaikeaa hyväksyä sitä että minun on yksin huolehdittava nämä lapset ja että elämä oli mennyt näin. Haluan elämältä ihan jotain muuta ja aion sen vielä saavuttaa..
Pikkuhiljaa on elämään löytynyt iloa ja olen yrittänyt asennettani muuttaa. Rankkaa on edelleen, aika ja energia ei tahdo riittää kaikkeen mitä pitäisi. Nuoremmalla on uhmaikä ja en tahdo jaksaa hänen päivittäistä riehumistaan ja temppuiluaan.
Nyt lomalla ollessa on ollut aikaa levätä, lukea ja valmistautua kevääseen. Teen pitkää päivää ja aion pakastaa ruokaa valmiiksi pakkaseen ja järjestää vapaa-aikaa. Hyvin suunniteltu on kuulema puoliksi tehty.
Viime syksy oli tosi rankka, mutta siitäkin selvittiin.
Yrittämättä olla kovin katkera.. Te yh-isät olette yhteiskunnassa sankareita ja me yh-äidit sylkykuppeja. Mikäs siinä on nauttiessa vanhemmuudesta..
kaikki pidä yh-äitejä sylkykuppeina. Minä ainakin arvostan yh-äitejä yhtä paljon kuin isiäkin. Vaikka en yksinhuoltaja olekkaan olen joutunut kolmen lapsen isänä vastaamaan lapsista äidin asustellessa tilapäisesti toisella paikkakunnalla. Elämä ei todellkaan ole aina mitään vanhemmuudesta nautiskelua mutta jotenkin vaan on pärjättävä.
Hyvää Uutta Vuotta vaan kaikille!
yksinhuoltajan elämä mitenkään rankkaa olekaan, pitkälti järjestely ja luovimis kysymys, jos useampi lapsi. Ulkopuoliset ihmiset siitä, joskus rankkaa yrittävät tehdä, kuten jokainen tietää ja on kuullut mihin kastiin pahimmat haukkujat yh-äidit laittavat ja automaattisesti lapsetkin kuulemma, ovat eri miesten kanssa tehtyjä ja jos yh-äiti käy töissä nii pakosta se on laitonta (varsinkin yö-työ) huoraa tai välittää kamaa (kuten aikoinaa naapurini juorusivat) jne... mutta niiltä kun osaa korvansa sulkea ja huumorilla suhtautua että hyvinpä toiset tietävät... :DDD
Joutuuko yh-isät vastaavanlaisten panettelujen ja haukkumisien kohteeksi? Joutuuko yh-isien lapset kuuntelemaan ilkeitä puheita? Yleensä siinä vaa käy niin et yh-isät ovat jumalia, joiden päitä silitellään voi voi sillekin osui kohdalle huono nainen lapsensa sekin akka hylkäs ja toisen miehen matkaan läks tai ehdottomasti yh-isien lasten äiti ollut täysi juoppo yn.muuta.
(vähän huumoria tekstin lukuun, vaikka asia pitäneeki paikkansa) :DDDD
myös, että jos sattuu olemaan niin että se ex vielä teoillaan ja sanoillaan yrittää sotkea lasten elämää, niin senkin saa sitten äiti paikkailla ja neuvotella ja sovitella ja selvitellä.
Kirjoitin tuossa siitä, että miten tämän Uuden Vuoden viikonlopun käy... nooh
Ex ei sitten uskaltanut tulla hakemaan kun laitoin viestin että hän rikkoo sopimusta jos niin tekee.
Lapsille sitten ex aloitti sen mesoomisen, että ei ostanu raketteja sen takia kun äiti ei päästänyt lapsia isin luokse uudeksi vuodeksi.
No sen arvata saattaa millainen show täällä koton sitten oli. Lapset syyttivät minua, että mä olen se kurja joka sitä ja tätä. Kysehän ei ollu siitä ettenkö lapsia päästäisi, vaan siitä että nyt oli vuoro meidän viettää yhteistä Uutta Vuotta...
Kyllä tää on sellaista taiteilemista neljän kanssa. Ja kenellekkäs muulle he reagoivat sitten nästä tilanteista kun äidilleen...
On se hienoa, että nyt voi isi siellä sitten nautiskella ajatuksella, kun varmasti tietää miten meillä keskimmäiset reagoivat.
Toivon vain tässä kohtaa, että joku kaunis päivä edestään löytää tekemisensä.
Mää näytän että selviin vaikka joskus rankkaa onkin, ihan lasteni tähden.
itekettää niin vietävästi, mutta itkun jälkeen olen taas vahvempi.
Vielä sen verran, että koko Uuden Vuoden härdelliä ei olis tullu jos ex olisi viitsinyt asian hoitaa aikuisten kesken, sekottamatta lapsia siihen kuvioon... mutta mikä siinä on että niitä pitää sitten käyttää kapulana ????
mietin sitä, että mikä siinä on kun ajattelin, että kun erotaan niin se helpottaa. Katin kontit tuntuu että tää on yhtä painajaista välillä.
Suurimman osan siitä aiheuttaa katkeroitunut ex.ä kuvioillaan...
oisin,soisin myös yksinhuoltaja äitien saavan nauttia heille kuuluvaa arvostusta ja elää omaa elämäänsä tuntematta syyllisyyttä mistään.Minä en koe saaneeni mitään erityis kohtelua miltään taholta,en sääliä enkä muuta voivotteluakaan,eikä kukaan kai sellaista kaipaakaan.Olen itse hakenut eron ja "taistellut" lapset itselleni tietoisena tulevista vaikeuksista arjen moninaisissa asioissa.Olen ottanut selvää asioista ja omista ja lasten oikeuksista ja koittanut järjestää asiat mahdollisimman hyvin ja joustavasti lasten kannalta.Ihmisillä on kyseenalainen tapa yleistää asioita,ja se on varmaan osasyy yh äitien (ali)arvostukseen.Enemmistö ihmisistä kuitenkin osaa ajatella asioita moneltakin kantilta eivätkä vedä johtopäätöksiä yhden mielipiteen perusteella.Täytyy muistaa se ettei yksinhuoltajuus useimmiten ole valinta,vaan siihen on ajauduttu monien asioiden ja sattumien kautta,ja ihmisiä ei voi yksistään syyllistää mistään,olipa kyseessä isät tai äidit.Hyvää tulevaa vuotta ja suopeampaa suhtautumista kaikkiin yksinhuoltajiin.t:yhisä.
pitämään positiivisesta asenteestasi kiinni, sehän on tärkeää.
en tiedä oletko koko aikainen yh tai kuinka kauan olet ollut, kun ei tarvitse kymmeniä atopia-laikkuja rasvata 2 kertaa päiväsää, vaihtaa vaippoja, nukuttaa taaperoita, käydä lääkäreissä, laittaa kotiruokaa, muistaa ostoslistoja, valvoa öitä ja silti herätä aamulla aikaisin, ja aamulla valmistella lapset tarhaat ja siinä sivussa ruokkia myös itsesi ja siistiä työpäivään, ehtiä töihin vaikka lapsi tarhamatkalla heittäytyisi katuun huutamaan, olla pitämättä lounastuntia, että ehdit hakea lapset tarhasta, ja miettiä että päääsisitkö treenitunnille viikon päästä jos joku vahtisi lapsia tunnin vielä illalla....
yksinhuoltajuus on valitettavasti täysin epärealitista monille naisille ainakin, ja sen takia hyvin stressaavaa.
sen liksäksi yksinhuoltajanainen usein kokee jopa perheensä puolelta että on ollut jotenkin huono kun on ajanut miehen pois kotoaan kapakkaan ja/tai rakastajattaren syliin... eikä yhnaisen ylenmääräistä ja epäinhimillistä työpanosta arvosta kukaan! toisin kuin yhisän, joka on tosiaankin sankari...
tämä ei siis ole syytöstä sua kohtaan vaan totteanpa vaan että nämä ovat syvällisiä asenteita yhteiskunnassa.
Miksi lasket tekemisiäsi, miksi stressaat?
Miehet usein eivät viitsi stressata tuollaisella. He tekevät mitä pitääkin eivätkä ala marttyyreiksi.
niinkuin jotkut miehet tekevät, vetävät mutkat suoriksi ja jättävät asiat hoitamatta. Se sopii niin kauan kun huolehtivat vain itsestään mutta kun on lapset kyseessä niin silloin ei enää voikaan olla huoleton veikko. Siis jos aikoo huolehtia lapsista kunnolla.
vähän mutkia oikomallakin,kuten miehillä tapana yleensä on.Onneksi on siunattu näillä putkiaivoilla joiden ansiosta ei jokaista asiaa tarvitse ajatella niin tunnepitoisesti,ja siinähän se ero piileekin miesten ja naisten välillä.
meillä työpaikallakin lasketaan työt, sitä kutsutaan PALKAKSI.
meidän isän ei tosiaan tarvii stressata mistään ja se oon oikeen ihailtava asenne. pikku sivuhuomatuksena tosin, että äiti hoitaa meillä myös isän hommat. ilman palkkaa. kutsuisinkin itseäni tyhmäksi, ellen rakastaisi lastani enemmän kuin kukaan koko maailmassa. mukaanlukien isä.
tyhmästä on paha nyhjästä.