Rintasyövän...

todella hienosti ja samalla retusoitiin toistakin roikkua ja nyt on rinnat paremmat kuin koskaan aiemmin.
Selästä tehtävistä on kuulemma ongelmia, mutta jokaisellahan on tilanne yksilöllinen.
Nyt on kuule tiukka vatsa ja kaksi upeeta rintaa ja eikun Floridaan lähdemme matkalle.

ja kaikki meni kirjoitti:

todella hienosti ja samalla retusoitiin toistakin roikkua ja nyt on rinnat paremmat kuin koskaan aiemmin.
Selästä tehtävistä on kuulemma ongelmia, mutta jokaisellahan on tilanne yksilöllinen.
Nyt on kuule tiukka vatsa ja kaksi upeeta rintaa ja eikun Floridaan lähdemme matkalle.

Postettiinko sinulta koko rinta syöpäleikkauksessa? Itsellä kaikki vasta edessä, syöpätyyppiäkään en vielä tiedä, mutta lääkärin mukaan rinnanpoisto on todennäköisesti edessä ja mahdollisesti koko hoitosetti solusalpaajineen ja sädehoitoineen ja mitä kaikkea sitten olemassa onkaan. Olen kuitenkin päättänyt kestää ja selvitä, enkä haluaisi näyttää loppuikääni pömppömahaiselta rinnattomalta pingviiniltä..

Joten kiitos, nuo sinun sanasihan antavat jopa toivoa. Vaikka olen sitäkin miettinyt, että olenkohan ihmisenä kuitenkin sellainen, että pystyisin menemään vaikka yleiseen saunaan rinnattomana.. Mutta jos kohtuuttomilla lisäkärsimyksillä itsestään voi saada taas "normaalin" näköisen, niin pitää sitä ainakin harkita.

Hauska nähdä millaisia piirteitä sitä itsestään löytääkään. Jossain syöpäoppaassa sanottiin, että yllätyt kuinka paljon sinusta tulee löytymään voimaa..

Toki en vielä tiedä, enkä ehkä osaa aavistaakkaan kuinka paljon sitä tulen tarvimaan, varsinkin kun luen noita juttujanne halkeilevista suun limakalvoista, uupumuksesta ja oksentelusta. Jotenkin en vain enää osaa pelätä. Näillä mennään nyt eteenpäin, mitä tulossa on.

rintasyöpää kirjoitti:

Postettiinko sinulta koko rinta syöpäleikkauksessa? Itsellä kaikki vasta edessä, syöpätyyppiäkään en vielä tiedä, mutta lääkärin mukaan rinnanpoisto on todennäköisesti edessä ja mahdollisesti koko hoitosetti solusalpaajineen ja sädehoitoineen ja mitä kaikkea sitten olemassa onkaan. Olen kuitenkin päättänyt kestää ja selvitä, enkä haluaisi näyttää loppuikääni pömppömahaiselta rinnattomalta pingviiniltä..

Joten kiitos, nuo sinun sanasihan antavat jopa toivoa. Vaikka olen sitäkin miettinyt, että olenkohan ihmisenä kuitenkin sellainen, että pystyisin menemään vaikka yleiseen saunaan rinnattomana.. Mutta jos kohtuuttomilla lisäkärsimyksillä itsestään voi saada taas "normaalin" näköisen, niin pitää sitä ainakin harkita.

Hauska nähdä millaisia piirteitä sitä itsestään löytääkään. Jossain syöpäoppaassa sanottiin, että yllätyt kuinka paljon sinusta tulee löytymään voimaa..

Toki en vielä tiedä, enkä ehkä osaa aavistaakkaan kuinka paljon sitä tulen tarvimaan, varsinkin kun luen noita juttujanne halkeilevista suun limakalvoista, uupumuksesta ja oksentelusta. Jotenkin en vain enää osaa pelätä. Näillä mennään nyt eteenpäin, mitä tulossa on.

niin moni muukin on jaksanut. Terveenä kaikki tuntuu erilaiselta,mutta kun sairastuu,jostain ihmeestä tulee voimia.Kaikki hoidot kestää kyllä, tulee semmoinen "erilainen" olo,en oikein osaa sanoa,mitä se on. Jostain vain saa voimia kestää sen kaiken.Minä olin kuin kaiken ulkopuolelle,ihan kuin seurasin vierestä että nyt se menee hoitoihin,makaa siinä petillä ja saa stytot suoneen.Vielä nyt,kun hoidoistani on 4kk. on mulla semmoinen ulkopuolisen olo.En oikein ymmärrä,että olen tuon kaiken käynyt läpi.Ja jos joudun samaan uudelleen,en oikein vielä tiedä,miten sitten. Puhu tunteistasi ja itke itkusi,se helpottaa. Minäkin selitin asioitani kaikille,vaikka jälkeenpäin vähän kuin hävetti,mut sillä hetkellä se oli minulle tärkeää.Jotenkin minusta nyt tuntuu,että on kuin olisin esittänyt näytelmässä jonkin roolin..Enkä tiedä,onnistuinko siinä....

kyllä kirjoitti:

niin moni muukin on jaksanut. Terveenä kaikki tuntuu erilaiselta,mutta kun sairastuu,jostain ihmeestä tulee voimia.Kaikki hoidot kestää kyllä, tulee semmoinen "erilainen" olo,en oikein osaa sanoa,mitä se on. Jostain vain saa voimia kestää sen kaiken.Minä olin kuin kaiken ulkopuolelle,ihan kuin seurasin vierestä että nyt se menee hoitoihin,makaa siinä petillä ja saa stytot suoneen.Vielä nyt,kun hoidoistani on 4kk. on mulla semmoinen ulkopuolisen olo.En oikein ymmärrä,että olen tuon kaiken käynyt läpi.Ja jos joudun samaan uudelleen,en oikein vielä tiedä,miten sitten. Puhu tunteistasi ja itke itkusi,se helpottaa. Minäkin selitin asioitani kaikille,vaikka jälkeenpäin vähän kuin hävetti,mut sillä hetkellä se oli minulle tärkeää.Jotenkin minusta nyt tuntuu,että on kuin olisin esittänyt näytelmässä jonkin roolin..Enkä tiedä,onnistuinko siinä....

Ennen aina vuoden ensimmäinen päivä oli mulle sellainen iloinen, henkinen ajatus että kohti kesää mennään.

Tänään ei jostain syystä tahdo jaksaa mitään. Masentaa ja taas pelottaa, mitä paksuneulanäyteet kertovat syöpäni laadusta..

Pelkään että se on levinnyt, kun käteni oireilee. Olen yskinyt viikkotolkulla.

Kauanko joudun odottamaan, että pääsen leikkaukseen... Tänään en jaksa. Vanhempani kävivät, huoli heidän kasvoillaan masensi vain lisää.

Istuimme aattoiltaa naapureilla, joita olen pitänyt fiksuina ja elämäänähneinä ihmisinä. Eikös rouva siellä juovuspäissään alkanut ilkeilemään minulle syövästäni, lopulta sanoin hänelle että ole hiljaa niin hän huusi toivovansa että kuolen tähän syöpääni.......... Lähdimme samantien kotiin.

Äsken kävimme lenkittämässä koiria, kun naapurin mies soitti ja pyysi. Rouvakin oli mukana, muttei sanaakaan sanonut siitä asiasta. Mahtoiko edes muistaa..

rintasyöpää kirjoitti:

Ennen aina vuoden ensimmäinen päivä oli mulle sellainen iloinen, henkinen ajatus että kohti kesää mennään.

Tänään ei jostain syystä tahdo jaksaa mitään. Masentaa ja taas pelottaa, mitä paksuneulanäyteet kertovat syöpäni laadusta..

Pelkään että se on levinnyt, kun käteni oireilee. Olen yskinyt viikkotolkulla.

Kauanko joudun odottamaan, että pääsen leikkaukseen... Tänään en jaksa. Vanhempani kävivät, huoli heidän kasvoillaan masensi vain lisää.

Istuimme aattoiltaa naapureilla, joita olen pitänyt fiksuina ja elämäänähneinä ihmisinä. Eikös rouva siellä juovuspäissään alkanut ilkeilemään minulle syövästäni, lopulta sanoin hänelle että ole hiljaa niin hän huusi toivovansa että kuolen tähän syöpääni.......... Lähdimme samantien kotiin.

Äsken kävimme lenkittämässä koiria, kun naapurin mies soitti ja pyysi. Rouvakin oli mukana, muttei sanaakaan sanonut siitä asiasta. Mahtoiko edes muistaa..

No olipas typerä akka ;(
Älä välitä,meitä on niin 'moneen junaan'.Voimia ja haleja sinulle.