Hei,
Olen koko syyslukukauden tuntenut joka päivä vaan raskaampi masennus. Olen nyt lukion ekalla ja en ole vielä saanut yhtään tosiystävää, tosin olen tutustunut todella moneen, jonka kanssa juttelen jotain pientä päivittäin. Minulla on treenit joka päivä paitsi sunnuntai ja harrastan liikuntaa myös niiden lisäksi käymällä salilla. Kaverit ovat jääneet ylä- ja ala-asteelta, joiden kanssa vietin joskus satunnaisesti vapaa-aikaa. Nyt uutena vuotena olisi kiva, että olisi kavereita, mutta eipä ole pidetty yhteyttä moniin vuosiin ja ylä-aste kaverini ovat uusissa piireissä ja minä olen yksin.
Itsemurha ajatukset alkavat jo pyöriä mielessä. Valitettavaa.
Olen koko syyslukukauden tuntenut joka päivä vaan raskaampi masennus. Olen nyt lukion ekalla ja en ole vielä saanut yhtään tosiystävää, tosin olen tutustunut todella moneen, jonka kanssa juttelen jotain pientä päivittäin. Minulla on treenit joka päivä paitsi sunnuntai ja harrastan liikuntaa myös niiden lisäksi käymällä salilla. Kaverit ovat jääneet ylä- ja ala-asteelta, joiden kanssa vietin joskus satunnaisesti vapaa-aikaa. Nyt uutena vuotena olisi kiva, että olisi kavereita, mutta eipä ole pidetty yhteyttä moniin vuosiin ja ylä-aste kaverini ovat uusissa piireissä ja minä olen yksin.
Itsemurha ajatukset alkavat jo pyöriä mielessä. Valitettavaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yritä jaksaa, puhu jollekin, vaikka ammattiauttajalle. Masennnus tulee ja meneekin aikanaan. Nyt on pimeää ja takana alkaa olla masentuneen mielen huippujuhla, joulu. Elämä voittaa, usko minua.
Kuuleppa, elämä on enemmän kuin sinun tämänhetkinen olosi, sinun elämäsi siis.
Muutamien harmien takia ei kannata elämäänsä päättää, vinoon leikattu otsis ei saa johtaa itsariin. Tämänhetkinen tilanteesi ei eroa tuosta kovin paljoa, et ole vielä edes nähnyt elämää jotta voisit päätellä että nyt on aika päättää se. Miten sinä muuten kasvaisit ihmisenä ellet sitten koettelemusten kautta! Et tiedäkkään mitä vanhojen ja viisaiden elämään on saattanut sisältyä, siksi heidän sanansa saattavat olla usein lohduttavia. Pumpulissa kasvaneen ihmisen puheissa ei ole paljoa kuunneltavaa, elämänkokemus puuttuu siitä. Valitse elämä, se on vaikeampi ja tekee sinusta viisaamman ja ihmiset jotka huomaavat sinun oppineen siitä nauttivat sanoistasi.
Itse olen täysin samanlaisessa tilanteessa. Ylä- ja ala-aste kaverit jäivät pois kuvioista, kun siirryin lukioon.
Oikeastaan kaverit jäivät pois jo kun kavereilta loppui innostus yhteiseen harrastukseen. Tämän jälkeen ei oltu tekemisissä muualla kun koulussa ja mesessä.
Lukioon kun siirryttä loppui mesettelykin, kun kaverit löysivät uudet piirinsä. Toki satunnaisesti keskustellaan, ja kaupungilla puhutaan jos törmäillään.
Lukiossa siis nykyisessä koulussani minulla on melko paljonkin juttu kavereita, mutta siihen se jääkin. Yhtään kaveria jonka kanssa vapaa-ajalla aikaa viettäisin en ole löytänyt. Koulun jälkeen kaupungilla olen kyllä koulu tyyppien kanssa käynyt, mutta vapaa-ajalla heillä on omat kaverinsa, enkä minä rohkea tunkemaan mukaan heidän juttuihinsa.
Nämä yleiset "ryyppy" päivät ovat henkisesti todella kovia, kun tietää että kaikki ovat ulkona pitämässä hauskaa kavereidensa kanssa. Koulussakin on kova selitteleminen että mitä teki uudenvuoden aattoona, kun ei suoraan viitsi sanoa että istui kotona koko päivän.
ottaisit itse yhteyttä johonkin vanhaan kaveriin ja sopisit tapaamisen Uudeksi-Vuodeksi. Tai sitten mene jonnekkin, missä kokoontuu paljon ihmisiä. Aina voi Uutta-Vuotta toivotella oudoillekin... Hyvää Uutta-Vuotta 2007
Onko teillä nykykersoilla tarve pariutua jo TUOSSA IÄSSÄ?!?
eikä seurustelukumppanista?!
Mulla sellanen tilanne että olen amiksen toisella, olen 20w, perhe on: tytär ja avomies, mutta kavereita ei yhtään.
Koulussa pari kenen kanssa puhun, vapaa-ajalla ei ketään.
Vanhoilla kavereilla ei ole enää aikaa ja uusia tuntuu olevan mahdotonta hankkia.
Koskaan ei voi lähteä kotoa "tuulettumaan", yksin ei viitsi lähteä.
Miehellä on omat kaverinsa joiden kanssa mennä ja minä en viitsi mukaan änkeä...
Älä ainakaan jää kotiin makoilemaan. Yritä pitää harrastuksistasi kiinni vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Tuttuja olet jo löytänyt ja joskus ottaa aikansa ennen kuin tutustuu lähemmin, puoli vuotta on vielä lyhyt aika.
Hei,
Minulla on täsmälleen sama juttu. Minäkin olen tuntenut masennusta koko syyslukukauden. Joskus on parempia päiviä, mutta valtaosin lukion alku on ollut perseestä kavereiden kannalta. Onneksi on urheilu, se pitää jotenkuten järjissään. Saanko kysyä, mitä urheilua sinä harrastat? Itse harrastan salin lisäksi kamppailulajeja.
tuntea itseäsi masentuneeksi ja kaikkein vähiten hautoa itsetuhoisia ajatuksia! Minulla oli sinun ikäisenäsi samanlainen vaihe: jäin tavallaan yksin. Ensin se ahdisti - sitten aloin löytää kirjat ja lukuharrastuksen - nykyisin on kuule netissä ikäistesi ihan kunnon porukoita, sinne vaan! - Vähitellen sitten minäkin vaan "änkesin" porukoihin ja olin itsekin aloitteellinen. Mutta varmaan suurin osa nuorista kokee samanlaisia tuntemuksia jossain elämänsä vaiheessa. Viiden vuoden päästä saatat jopa hymähtää nykyiselle itsellesi! Nyt lopetat heti tuommoiset ajatukset ja alat tsempata! Pidä silmät auki ja katsele tyttöjä "sillä silmällä" - saatat löytää tytön, joka myös kaipaisi ystäviä...Kyl se siitä, reipastu!
kyllä tuossa iässä jo pitäis olla niitä kavereita pilvin pimein ja silleen. (mä olen poikkeus kun elän mieluummin ikuisessa yksinäisyydessä)
tee vaan se itsemurha, et pärjää elämässä jos sulla ei oo kavereita tai oot muuten vaan epäsosiaalinen.
jos edes elät vielä pitemmälle niin toivon sydämmestäni ettei susta tule koskaan mitään.
korkeintaan joku erakko joka nyhjöttää yksin jossain nurkassa koko loppuelämänsä.
---> Eli suosittelen sitä itsemurhaa ellet halua kärsiä loppuelämääsi.