Hei! Olen 14-vuotias tyttö. Meillä kotona on kamalasti sääntöjä, enkä enää kestä. Ensinnäkin saan olla kavereiden kanssa vain kahdesti viikossa pari tuntia. Kotiintulo aikani on yleensä 18:00. Läksyt pitää olla aina tehty viimisen päälle hyvin ja kokeista saa tulla vähintään 8½... Tietokoneella saan olla viikossa n. 1-2 tuntia. Tv:tä saan katsoa melko vähän. Äitini käskee aina katsomaan kaikenlaisia luonto ja -historia ohjelmia. Hänen mielestään kaikki musiikkikanavat ja saippuasarjat eivät tee hyvää minulle. Lemmikkejä meillä ei ole. Eihän niihin aikaa riittäisi, nyt pitää keskittyä opiskeluihin. Noin äiti aina sanoo... :( Olen lopen kyllästynyt.
Joudun käymään perheeni kanssa kaikkialla; kylässä, saunassa, kaupassa, ajelemassa kaikkialla melkein missä hekin käyvät. Minulla ei ole edes sisaruksia, joista olisi seuraa. Olen aivan yksinäinen, ystäviäkään mulla ei ole kuin yksi ja sen kanssa olen harvoin, kun sillä on paljon ystäviä ja mulla kauhee kasa sääntöjä noudatettavana... Minulla ei ole omaa kännykkää eikä edes omaa elämää. Minusta tämän ikäisellä pitäisi olla enemmän vapauksia. Pienenä minun piti keskittyä opiskelemaan leikkien sijasta. Kouluun mennessäni osasin jo sujuvasti lukea ja kirjoittaa. Olen masentunut ja yksinäinen. En kestä enää! Olin myös ihastunut yhteen poikaan, mutta äitini kieltää jyrkästi kaikki poikaystävähömpötykset -olenhan vasta lapsi.
Toivotonta! Olen yrittänyt jutella heille, mutta ei auta... :(
Joudun käymään perheeni kanssa kaikkialla; kylässä, saunassa, kaupassa, ajelemassa kaikkialla melkein missä hekin käyvät. Minulla ei ole edes sisaruksia, joista olisi seuraa. Olen aivan yksinäinen, ystäviäkään mulla ei ole kuin yksi ja sen kanssa olen harvoin, kun sillä on paljon ystäviä ja mulla kauhee kasa sääntöjä noudatettavana... Minulla ei ole omaa kännykkää eikä edes omaa elämää. Minusta tämän ikäisellä pitäisi olla enemmän vapauksia. Pienenä minun piti keskittyä opiskelemaan leikkien sijasta. Kouluun mennessäni osasin jo sujuvasti lukea ja kirjoittaa. Olen masentunut ja yksinäinen. En kestä enää! Olin myös ihastunut yhteen poikaan, mutta äitini kieltää jyrkästi kaikki poikaystävähömpötykset -olenhan vasta lapsi.
Toivotonta! Olen yrittänyt jutella heille, mutta ei auta... :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elämä ei ole opiskelua varten. Opiskelu on tärkeää, mutta rajansa kaikella. Oletko kysynyt äidiltäsi, miksi hän haluaa sinun kököttävän nenä kiinni kirjassa kaiken aikaa?
Pelkääkö hän jotenkin "menettävänsä" pikku-tyttönsä jos antaisi sinun elää normaalia ikäisesi elämää? Vai suunnitteleeko hän tulevaisuudeksesi jotain huippukorkeakoulutuksellista ammattia? Vai opiskelupaikkaa jossain eliittilukiossa? kai hänellä joku tarkoitus on.
Jos tarkoitus on saada sinulle hyvä elämä, hän kyllä erehtyy. Ei nenä kiinni kirjassa 24/7 opi "elämään" käytännössä. Sitäpaitsi selvästi kärsit ihmissuhteiden puutteesta ja muidenkin virikkeiden vähyydestä. Välillä täytyy rentoutua! Ja nuorille rentoutuminen ei meinaa välttämättä mitään perheen kanssa saunomista. Reissu kaverin kanssa leffaan, syömään, ostoksille, tai muuten vaan käveleskelemään virkistää, ja sehän auttaa opiskelua.
Elämme 2000-lukua, kyllä äitisi pitäisi se tajuta.
Ja pitäisi tajuta myös se, että sinä olet varmasti kunnollinen nuori, joka osaa pitää aidosti hauskaa ilman alkoholia, tms.
Jos heille jutteleminen ei auta, juttele ulkopuoliselle. Koulussa esim. terkkarille. Hän (tai joku muu jolle juttelet) voi sitten kutsua vanhempasi juttelemaan. Jotain sinun on tehtävä.. Vaikka se nolottaisi.
Jos mikään ei auta, niin mene lakkoon ja kapinoi. Ellei siitä sitten saa jotain ihan hirveää rangaistusta.
mää ainakin vittu lähtisin helvettiin jos mun mutsi ois tommonen lutka tai sit kapinoit mun tyyliin eli teet mitä haluut polttelet näkyvästi kotipihassa oot ulkona niin myöhään ja aina kun haluut tuut kännissä ktiin ja jos mutsis vineet kiroot sille ja meet owet paukkuen huoneesees ja jos se valittaa lisää niin kiroot niin vitun isoon ääneen kun ikuna ja meet ulos yöks silleen se lopulta luowuttaa ainakin mulla xD
Jos kerran vanhempasi ei ymmärrä juttelustasi, on sinulla esimerkiksi oikeus huutaa heille ja sanoa suoraan mitä tunnet sisimmässäsi.
Sinun ei pidä opiskella sillä tavalla miten joku toinen haluaa, vaan siten miten itsestäsi tuntuu, eli yrität parhaasi, liiallisuuksiin menemättä.. Ja on normaalia, että aina ei pysty keskittymään koulunkäytiin ahkerasti.
Vanhempasi täytyy saada ymmärtämään, että he tekevät väärin, kenenkään elämää ei voi rajoittaa tuolla tavalla. Elämä ei ole (eikä saa olla) pelkkää opiskelua, ei missään vaiheessa. Sinulla on oikeus myös pitää hauskaa tietyissä rajoissa, katsoa telkkarista jotain muutakin kuin tuollaisia mitä lie, tieto-ohjelmia. Tiesitkö (tai tietääkö äitisi, isäsi?), että ihmisistä joiden elämässä,lapsuudessa ja nuoruudessa, on ollut liikaa älyttömiä rajoituksia, ilmenee heillä vanhemmiten tavallista helpommin vakavia mielenterveysongelmia muita ongelmia (alkoholi, huumeet, väkivaltaisuus jne). Ihan tutkittu juttu, katso vaikka tietoa netistä. Sama juttu on myös, jos ei ole mitään kuria ja saa tehdä mitä ikinä huvittaa. En yrittänyt mitenkään tuolla pelotella, että sinulle tulisi myöhemmin jotain ongelmia, ei aina käy noin. Sitäpaitsi sinulla on vielä mahdollista saada vanhempasi ymmärtämään.
Holhoojien tehtävä on asettaa lapsille selvät säännöt tiettyjen asioiden suhteen, mutta älyttömyyksiin ei saa mennä ja näin sitten ehkä tuhoten koko nuoren tulevaisuus!
Voisiko olla mahdollista, että vanhemmillasi ei olisi koskaan ollut itsellään lapsena sääntöjä, heillä olisi mennyt koulussa huonosti jne? Jos he yrittävät antaa sinulle paremman nuoruuden, mutta eivät älyä menevänsä liiallisuuksiin.
Itse olen sinua vuotta nuorempi tyttö, ja pidän kotiintuloaikaasi todella tiukkana, itselläni se on yleensä 20:00 tai tilanteen mukaan.
Ja noista opiskeluista, eikö sinun pitäisi itseäsi ja omaa tulevaisuutta varten opiskella?
Jos yrittäisit mennä vaikka koulukuraattorin luokse ja jutella hänen kanssaan, ja kysyä hänen mielipidettään näistä asioista? Tai vaikka koulupsykologin? Voisit kysyä, että voisitko vaikka tulla vanhempiesi kanssa koululle ja voisitte yhdessä keskustellas noista säännöistä. Tai yrittää pyytä äitiäsi vataamaan aika johonkin perheterapiaan, jossa voisitte keskustella perheenne tilanteesta?
Muista, että jokaisella perheellä on omat sääntönsä, mutta jos tilanne oikeasti on tuo mitä kirjotit, on siihen tultava muutos.
Toihan on jo elämän riistoa... Susta tulee varmaankin reilumpi äiti sitte joskus, mutta pidä joku kuri kuitenki sitte tai saat jo nuorena lapsenlapsia xD. No joo. Siis turhaa se kait on tollasille paasaajille mitään mennä sanomaan. Koita mahduttaa niitä aikoja sen ulkoelämän kanssa ja nauti joka hetkestä.
Kun täytät 18, älä sentään ala juoda ja röökata samantien kuin olisit päässyt elinkautissellistä armahdettuna. Mut siis kelaa, vajaa 4 vuotta ja oot vapaa lain mukaan. Kyllä toi kieltämättä on kidutusta, mutta ainakin koulu menee hyvin noilla numeroilla (väh 8,5 kokeista, huh oispa mullakin, joka olen vapaampi). Pääset ehkä parempaan duuniin ku muut luuserit ja saat vtusti massii isona hei :D.
Jos tapailet jannuja salaa ja jäät kiinni, ne telkii sut lopuks aikaa kotiis ennenkö täytät sen 18 ja kun käyt koulussa, ne palkkaa vakoojan seuraamaan sua. Myös vessassa ja etenkin pesulla. No menipä tämä hulluksi jutuksi xD. Siis ne vaan tiukentais vapaa-aikaasi jos jäisit kiinni semmosesta että tapailet jotain kundia tai karkailet.
Mä en tollanen vanhempi ois mitä sulla on, mutta noille tommosille ei voi vaan mitään. En uskalla edes arvata minkälaisiin vaatteisiin saat pukeutua ja millä ehdoilla :/ Joo oon jätkä btw, siks outoo tekstiä lol...
Mulla vähän on samanlaisia kokemuksia, ku olin joku 10-12v, mut sitte ku aloin kasvaa ja alko se kuuluisa "kapinaikä", vanhemmat ei jaksanu enää paasata mulle. Kokeista ei noin hyvii tarvinnu saada mut kumminki ne piti huolta että luen niihin kunnolla enkä kato paskaa telkkarista vaan pelkkiä nörttifilmejä. Nyt ku oon 16 ni on vähän eri meno, menee kasin pintaan lukios ja ihan hyvin menee vois sanoo. Saan olla ulkona melkeen miten huvittaa, mut jos en jo seittemältä oo himassa ni ne soittaa et mis oon. En tosiaankaan halua ylvästellä, mutta kokemuksiahan tässä jaellaan.
Siis tsemppiä sulle oikeesti vanhempies kaa, oo niille kiitollinen sentään että ne pitää sut edes tollasessa arvossa ja pitää huolta koulunkäynnistäs. Pitäispä mullakin vielä ni menis paremmin... ehkä. Mut tosiaan, tsemppiä, kyllä se siitä. Ajattele että toihan kestää enää sen vajaat 4 vuotta ja oot 18 ja saat ite päättää asioistas. :D
Muista, että sitä hankalempaa sulla on, mitä vähemmän niitä vanhempiasi hyväksyt. Saatat olla vielä todella kiitollinen vanhemmillesi joku päivä tuosta kaikesta kurista.
Sano äidillesi, että susta jää epäsosiaalinen hylkiö, jos hän ei anna sun kulkea yhtään MISSÄÄN. Siis jopa tutkimuksetkin osoittavat että sosiaaliset ihmiset pärjäävät paremmin kuin hiton hyvän 8 lk todistuksen omaavat. Jos on kaks saman keskiarvon omaavaa tyyppiä hakemassa työpaikkaa, mutta vain toinen on sosiaalinen ja hänellä on näyttöä harrastuksista ja muista yhteisistä toimista, niin kumpikohan saa sen työpaikan. Äitisi on täys ääliö. Siis etkö todellakaan saa jäädä yksin kotiin, edes kauppareissulta? Mulla räjähtäis pää. Seuraavan kerran meet ja haistatat päin naamaa ja lähdet lenkille kerta eivät hyvällä usko, että sullakin vois olla omaa elämää.
Siitä voi ehkä seurata sanomista, mutta pistää kuitenkin vanhempasi ajattelemaan.
Toi on ihan kauheeta! :O Ne pilaa vaa sun elämäs tolla, vaik hyväähän ne tarkottaa ainaki luulisin.
Onneks mulla ei oo tollasta.
ihan yksiltä mun kaverin vanhemmilta :D mutta dont worry sillä on kokeista huonompia numeroita ja vielä tarkemmat säännöt, kouluunkin se joutuu jäämää joka päivä 8-17 paitsi keskiviikkoisin 8-12. no kotiin-tulo aika sillä on sillon kun sen vanhemmat jaksaa hakea sen jos ne päästää sen jonnekkin
Nyt sinun kannattaa oikeasti hakue ja ammattiapua, siis että saat purkaa tuosta johtuvia paineita, ja sitten että saisit jonkun puolellesi tuossa sääntö hommassa, mene koulussa puhumaan vaikka kuraattorille (tai siis sille juuri, tai jos teillä on psykologi tai joku muu, niin sillekkin) koska, tarvitset vähän enemmän vapauksia, ja että saat muihin tehtyä jtn sosiaalisia suhteita! Se "ammattiauttaja" voi sitten auttaa sinua paremmin. Tsemppiä tosiaan! Vaikka minäkin olen saman ikäinen kuin sinä, ei minulla ole tuollaista, hoidan kyllä läksyt ja kaikki hyvin, ja numerot on hyvät vaikka minulla ei ole mtn kahlittua. Mutta, mene nyt ihmeessä puhumaan jollekkin, jos ei muuta niin jollekkin kivalle opettajalle.
On tosi vaarallista jos ei vopi pitää ihmissuhteita yllä. Mutta vinkkejä olet jo saanutkin.
Muista ettet ole yksin, samallaisia vanhempia on.
Mun vanhemmat ei koskaan kannustanut minua ihmissuhteisiin. Sain 27-vuotiaana erittäin vakavan mielenterveyshäiriön. Tutkitusti meidän kaltaista elämää eläneet sairastuu paljon helpommin kuin ne joilla on ystäviä ja normaalia elämää.
Mutta parasta sussa on se että sä oot tajunnut että sua ohjataan ja pakotetaan siin'ä suhteessa ihan harhateille.
Mutta pidä opiskeluista kiinni, se on hyvä että se asia menee hyvin sun elämässä.
Yritä täältä netistä vaikka löytää muutamia ystäviä.
Monesti kaukana olevat ystävät on parhaita kun ne ei voi juoruta sun asioita eikä rakastu samoihin poikiin.
Mulla kävi niin että en alkuunkaan ymmärtänyt ystävien tärkeyttä, painoin vain töitä ja sitten rakastuin tulisesti.
Mun aivot ei kestäny sitä vaan sain harhoja. En tiedä paalaanko koskaan töihin kokoaikaisesti, sen verran raju sairaus tämä on. Opiskelen kuitenkin iltaisin, elantoni on määräaikainen eläke joka on kohtalainen kun tein 27- vuotiaaksi töitä. Saan siis työeläkettäkin.
Voi kun olisin 14- vuotiaana jo tajunnut etsiä ystäviä kuten sinä. Hukuttauduin töihin kun en osannut etsiä sitten 22-vuotiaana ystäviä kun niitä olisin tarvinnut.
Harmittaa etten käyttänyt silloin henkilökohtaista palstaa, mutta oli vähän vaikea kuvailla itseään kun oli vain välittänyt opiskeluista ja työstä. Pettymys oli suuri kun sitten kun halus, ei niitä ystäviä sitten löytänytkään.
Mutta ajan kanssa, koiraharrastus on hyvä, voisit vaikka olla 4 h dogsitteri ja ulkoiluttaa jonkun koiria palkkaa vastaan jos et omaa voi saada. Koiraharrastuksen kaltaiset valtavia harrastaja määriä kokoavat harrastukset on hyviä, koska sulla on mahdollisuus löytää juuri sulle sopivia ystäviä ja tutuiksikin löytyy paljon ihmisiä.
Keksit ehkä itse lisää, mutta mene puhumaan sosiaalitoimistoon ja koulupsykologille ja vaadi että vanhemmat muuttavat käytöstään.
Onnea ja iloa elämääsi!
Pauliina
Viestin aloittajalle ja Pauliinalle paljon onnea elämään ja uusien ystävien etsintään!!!!=)