Eli minusta tuntuu, että olen jollakin tavalla masentunut. En yhtään tiedä mistä masennukseni voisi johtua. Iltasin vaan alan kuuntelemaan surullista musiikkia ja mielikin muuttuu niin surulliseksi.
En voisi sanoa, että asun jossain hyvässä kodissa että kaikki on hyvää. Vanhemmat riitelevät joskus (parisen kertaa mennyt väkivallaksikin). Mutsi on tavalla tai toisella alkoholisti. Se koittaa salata juontiaan. Sen kaljat löytyy joskus mitä ihmeemmistäkin paikoista (vaatteiden seka, pyykkikori jne.). Joskus se sekoittaa limsojenkin sekaan viinaa. Sitten se esittää niin selvinpäistä kuin vaan pystyy, mutta ei se osaa. Sen äänestä tunnistaa heti onko se vähänkin kännissä vai ei.
Itse vietän aikaa paljon tietokoneella. Kavereita on, mutta ei huvita yleensä olla niiden kanssa. Harrastuksetkaan ei kiinnosta, vai sanoisinko etten uskalla aloittaa mitään harrastusta. En osaa tutustua uusiin ihmisiin. Alan puhumaan ihan outoja, ja yleensä kumpikin osapuoli on ihan vaivautuneen oloinen.
Joskus mietin, että voisin lähteä käveleen. Mutta minulla on rakkaita lemmikkejä joita en voisi jättää enkä myöskään ottaa mukaankaan jos lähtisin. Lemmikkini ovat ainoat jotka "pystyy pitämään" minua kotona. Ja mietin myös mitä juttuja voisi lähteä jos yrittäisin karata. Moni varmasti ajattelisi, että kerjään huomiota sellaisella mutta ei.. en läheskään mitään sinne päin. Haluaisin vain lähteä jonnekin, jossa voi miettiä asioita rauhassa, jonnekin jossa on rauhallista.
En ole ikinä puhunut kenellekään, että olisin masentunut. Osaan helposti esittää iloista, mutta iltasin kotona saatan itkeäkin uneen.
Välillä mietin, että onko minun edes turha valittaa tällaisesta kun joillakin varmasti pahempiakin masennuksia?
Olen kiitollinen, jos joku edes jaksoi lukea alusta loppuun.
En voisi sanoa, että asun jossain hyvässä kodissa että kaikki on hyvää. Vanhemmat riitelevät joskus (parisen kertaa mennyt väkivallaksikin). Mutsi on tavalla tai toisella alkoholisti. Se koittaa salata juontiaan. Sen kaljat löytyy joskus mitä ihmeemmistäkin paikoista (vaatteiden seka, pyykkikori jne.). Joskus se sekoittaa limsojenkin sekaan viinaa. Sitten se esittää niin selvinpäistä kuin vaan pystyy, mutta ei se osaa. Sen äänestä tunnistaa heti onko se vähänkin kännissä vai ei.
Itse vietän aikaa paljon tietokoneella. Kavereita on, mutta ei huvita yleensä olla niiden kanssa. Harrastuksetkaan ei kiinnosta, vai sanoisinko etten uskalla aloittaa mitään harrastusta. En osaa tutustua uusiin ihmisiin. Alan puhumaan ihan outoja, ja yleensä kumpikin osapuoli on ihan vaivautuneen oloinen.
Joskus mietin, että voisin lähteä käveleen. Mutta minulla on rakkaita lemmikkejä joita en voisi jättää enkä myöskään ottaa mukaankaan jos lähtisin. Lemmikkini ovat ainoat jotka "pystyy pitämään" minua kotona. Ja mietin myös mitä juttuja voisi lähteä jos yrittäisin karata. Moni varmasti ajattelisi, että kerjään huomiota sellaisella mutta ei.. en läheskään mitään sinne päin. Haluaisin vain lähteä jonnekin, jossa voi miettiä asioita rauhassa, jonnekin jossa on rauhallista.
En ole ikinä puhunut kenellekään, että olisin masentunut. Osaan helposti esittää iloista, mutta iltasin kotona saatan itkeäkin uneen.
Välillä mietin, että onko minun edes turha valittaa tällaisesta kun joillakin varmasti pahempiakin masennuksia?
Olen kiitollinen, jos joku edes jaksoi lukea alusta loppuun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äitisi ei ole kovin paha alkoholisti, kun yrittää ottaa hieman olutta salaa. Kun hänen täytyy piilotella pullojaan, sitä ilmeisesti paheksutaan.
Ei sinun pitäisi sitä kovin raskaasti ottaa. Salli hänelle se pieni ilo. Se masentaa sinua itseäsi, jos pidät sitä hyvin pahana.
Et liene edes masentunut. Olet vain nuori.
Älä mieti sitä, onko turhaa valittaa, koska on sairaampiakin ihmisiä. Itse ajattelin myös näin, ja vasta kun löysin ihmisen jolle oikeasti pystyin avautumaan, ja tulppa pääsi irti, tajusin miten huonosti oikeasti voinkaan.
Sitä paitsi, elämäsi päähenkilö, tärkein henkilö olet sinä!
Kysyn ensin, minkä ikäinen olet?
Onko sinulla minkäänlaisia mahdollisuuksia käydä esim. joissakin tapaamisissa tai muissa?
Oletko kuullut läheisriippuvuudesta?
Se on melko yleistä alkoholistiperheissä.
(Läheisriippuvuuden oireita on tosin jokaisessa ihmisessä enemmän tai vähemmän, sitten kun se alkaa ahdistaa, se alkaa olla tuota riippuvuutta, sairautta.)
Diagnoosin pystyy toistaiseksi tekemään vain itselleen.
Täältä löydät tietoa:
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=168
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/Cofam.html
Myös googlettamalla löydät lisätietoa, ja Tommy Hellstenin kirja Virtahepo olohuoneessa on myös hyvä. Sitä suosittelen, tunnistat itsesi läheisriippuvaiseksi tai et. Healing eagle-sivuilla on myös paljon hyvää materiaalia..
Jos masennus tuntuu vaivaavan liikaa, kannattaa käydä lääkärissä, joka osaa neuvoa jatkoa. Tai saat ainakin puhuttua. Tai onko sinulla hyviä ystäviä joiden kanssa voisit keskustella? Ei ole hyvä pitää kaikkea sisällään.
Voimia sinulle,
toivottavasti autoin edes vähän.
Vielä piti laittaa tuosta Hellstenin kirjasta läheisriippuvaisuuden määritys:
"Läheisriippuvaisuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassaoloon."
En tiedä todellakaan, onko sinulla tätä tai mitään lähelläkään, mutta on hyvä että tiedät tästä.
Toivottavasti saat apua ja helpotusta pahaan oloosi.
siellä on hyvä olla
sitä jos vanhemmilla tuolleen menee. Ei se ole kivaa jos äiti juo. Minkä ikäinen muuten olet? Äitisi olisi hyvä lopettaa tuo juominen mutta jos on asioita mitkä vaivaa kovasti niin ei se juominen lopu. Ei se viina juonti auta pitemmänpäälle. Kyllä sitä apua muuten pitäisi saada. Asiat selviksi jotka ajaa juomaan. Masenus tuppaa paheemaan jos se jatkuu pitkään. Olisi hyvä käydä keskustelemassa jossain mutta missä niin se riippuu iästäsi!?
Kiitos kovasti viesteistänne. Luulin jo ettei ketään kiinnostaisi edes vastata tähän.
En tiedä onko se masennusta vai mitä se on. Kuitenkin tulee aina niin surullinen tunne.
Olen 15-vuotias, eli aika nuori vielä. Ja en yritä tällä mitenkään huomiota kerjätä. Minulla on jo puolisen vuotta tällei ollut. Joka ilta pitää penkoa kuulokkeet pöytälaatikosta ja laittaa se kaikista surullisin laulu soimaan. Kenellekään kaverille/muulle en ole puhunut tästä, en vain halua.
Olen kylläkin parille kertonut, mitä meillä joskus kotona tapahtuu. (Ruokaa pitää joskus ostaa itse, hajonnut huonekaluja vanhempien riitelystä jne.)
Eli siis toinen vanhemmistani (tai voiko sitä nyt vanhemmaksi edes sanoa), on isäpuoleni. Isäni asuu samalla paikkakunnalla kuin minä itse. Voisin muuttaa sinnekin jos vaan haluaisin, sitä äite on minulle pari kertaa ehdottanutkin (suutuspäissään). Mutta en usko, että isälläni on "varaa" pitää minua. Hänkin kuitenkin juo melko usein. Äite ei käy töissä, joten emme tuskin tulisi toimeen ilman isäpuoltamme. Isäpuoli on kuitenkin monesti sanonut haluavansa erota, koska äite käy baareissa ja ties missä aina. Mutta eivät he kuitenkaan ole eronneet. Tiedä sitten miksi.
Kommenttia saa toki laittaa.