Puolisoni kuoltua hautajaiset 20.12.02 nyt tuntuu vasta kotona jokainen esine,tuo tuskaiset muistot vaimosta,en pysty nukkumaan yhteisessä vuoteessamme,vaan on pakko yrittää nukkua sohvalla.Miksi se täydellinen romahdus tuli vasta nyt ,hautajaisten jälkeen .Kaikki sukulaisemme asuvat kaukana eivät edes suomessa,joten en halua vaivata heitä .vielläkään en jaksa uskoa todeksi ,että vaimo on lopullisesti pois .tuntuu niin julmalta ,että kaikkein rakkaimpani otettiin pois tästä ajasta.Koti on tyhjä,kaikki peloittaa,ei jaksa yhtään mitään ,ruoka ei maistu .Painoni on pudonnut hautajaisista lähtien 15kg.voimat alkaa olla totaalisesti lopussa.Jos joku jaksaa ja viitsii niin meilailkaa :[email protected]
menettämisen tuska
yksinäisyys
6467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä vastasin sinulle jo tuossa aikaisemminkin ja siksi liitän tuon aikaisemman vastaukseni tähän jatkeeksi.
Elämää on jatkossakin
Kirjoittanut: tollo, 5.2.2003 klo 23.17
Sinulle sanoisin, että ei se elämä siihen pysähdy. Sinun pitää ruveta ajattelemaan, että mennyt on jo takanapäin ja tulevaisuus on edessäpäin. Sinun ei saa pysähtyä siihen paikkaasi, vaan rupeat kattelemaan tulevaisuutta uusin silmin. Tämä on tietysti aika ronskisti sanottu, mutta näin on.
Katselet ympäristöstäsi sopivaa kaveria, tai näiltä nettilinjoilta seurustelukumppania.
Tai menet päivätansseihin ja kattelet sieltä kaveria.
Minä tiedän, että nämä minun ehdotukseni tuntuu aluksi aivan tyhmiltä, mutta eihän elämä siihen pysähdy, jos kumppani kuolee.
Voin sanoa, että tässä minun aivan naapurissa kuoli kaksi naapuria ja heidän puolisonsa vain viikkoa myöhemmin. Joten ehdotan, että rupea katselemaan aivan pian uutta kaveria itsellesi, ettei käy samalla tavalla, kuin näille minun naapureilleni.
Elämä on ihanaa, kun sen oivaltaa.
Ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Se ei pysähdy edes atomipommiin.
Tollolle sanoisin, että kyllä se elämä pysähtyy tietyllä tavalla kun puolison menettää, jotain on lopullisesti ohi. Ei näin pian pysty eikä kannatakaan katsella uutta kumppania. Surusta selviäminen vie pitkän aikaa.
Juuri puolisonsa menettäneen elämä ei todellakaan ole ihanaa vaikka sen kuinka oivaltaisi:(
Nuo tunteesi ovat tuttuja 10v. takaa. Ihminen on täysin alamaissa, mutta ei niin laaksossa etteikö
sieltä ylöspääsy olisi mahdollista. Yritä päästä ulos neljän seinän sisältä näkemään ja katsomaan
ympärillesi.Yksi mahdollisuus on asunnon vaihto,
pois uuteen ympäristöön. Sen olen todennut itse hyväksi vaihtoehdoksi. Järjen käyttö on sallittua tunteiden järkeistämisessä. Kyllä sinä
selviät se on ainakin varmaa. Aika on antaa mahdollisuuden parempaan huomiseen.
.
ettei fyysinen kunto romahda ja pystyt vielä elämään sen ajan ,mikä sinulle on tarkoitettu.Varmaankin lähelläsi on jokin ruoka palvelu,jossa voisit käydä ruokailemassa.Tulisi siinäkin ohjelmaa ja ajan kulunkia.Minusta sekin tärkeä asia muistaa,että sinulla on eletyt muistot pois nukkuneen kanssa,joita ei kukaan voi sinulta ottaa pois.Lisäksi järjestä itsellesi ohjelmaa ns. askaretta ja muodosta niistä toistuvia tapoja ja jatka nyt myös niitä tapoja ,joita sulla oli tapa hänen kanssaan aina tehdä.Lisäksi jonkun kanssa juttelu selkiyttää asioita,vaikkapa pappi diakoni yms ovat auttajia ,joilla voi olla sulle hyviä neuvoja ja lohdutusta.Voimia sinulle elämään.
Hei:
Suru on raskas kantaa,mutta kaikesta yli pääsee ennemmin tai myöhemmin.
surutyö vain on tehtävä ja se vie oman aikansa.minä kyllä tiedän,kun minulta poika kuoli parhaassa iässä,töitä ehkä oli liikaa.en ole siitä päässyt yli vieläkään,vaikka aikaa on jo kulunut yli 3 vuotta.jos haluat kirjoitella sähköpostiin,niin sähköpostini on.sivakka@luukkucom