Kuinkahan moni ihminen aivan rehellisesti, oikeasti ajattelee, että ylipaino on millään lailla positiivista? Eiköhän se määrä ole melko pieni ja koostu lähinnä "läskifetissistä" potevista.
Eiköhän jokainen nainen ja mies oikeasti halua normaalipainoisen kumppaninkin, miellyttää huomattavasti enemmän silmääkin.
Eiköhän jokainen nainen ja mies oikeasti halua normaalipainoisen kumppaninkin, miellyttää huomattavasti enemmän silmääkin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
hmm.. ei pahalla, mutta ylipainoisia ihmisiä tuo viestisi voi masentaa. Itse en ole mikään tikku ja luin tuon. Alkoi masentaa heti tuo "Eiköhän jokainen nainen ja mies oikeasti halua normaalipainoisen kumppaninkin, miellyttää huomattavasti enemmän silmääkin." Ei kuulostanut kovin kivalta kommentilta. Ehkä teistä alipainoisista ja normaalipainoisista kuulostaa kivalta, mutta ajatelkaa ylipainoisia hieman. Olisiko teistä kivaa, jos teitä alettaisiin aliarvioimaa ja "haukkumaan"?? Tuskinpa. Miettisitte välillä sanojanne!
muutenkin jo Euroopan läskein maa,joka toinen on liian paksu,suotta siis murehdit. MEidän työpaikalla on yks hoikahko,silläkin vararenkaan alkua jo. Yks oikeesti tikku,loput enemmän ja vähemmän "läskejä". Se on karu totuus.
Mielummin katseln vaikka 20 kiloo liikaa yli painosta kuin oikeesti anorektkoo.
anteeksi teille jotka olette sairastuneet kyseiseen sairauteen.
Mutta syy sairauteen on yleensä ensikis väärisytnyt oma kuva. mutta miksi oma kuva on vääristynyt.
No veikkan että moni kun haukuu lihavaksi niin ja jos on muitakin ongelmia niin voi toinen sairastua.
Minä olen elämässäni nähnyt anorektikkoja ja toivon jokaiset ihmisen selviävän sairauksesta.
Ne ovat ihania ihmisiä senppiä jokaiselle elämässä kiloista riippumatta.
masentanut. Tuohan nyt on vain itsestäänselvyys.
Aloittaja ei mitenkään haukkunut, vaan ehkäpä ihmetteli tänne pesiytyneitä lihavuuden puolustajia.
minäkin lihavana pidän asiaa itsestäänselvyytenä.
miehenä en kyllä haluaisi olla lihava,olen huomannut sen tekevän yksinäiseksi.
silloin kun olin hoikka(3v takaperin)pidin lihavia ja yksinäisiä miehiä jotenkin ressukoina,nykyisin ymmärrän että sitä rakkautta ei vaan saa jos on ruma.
nyt jälkeenpäin ajatellen hoikkana seuran saaminen oli naurettavan helppoa,olen myös oppinut arvostamaan rakkautta ihan eri tavalla.
ikäväkseni olen huomannut että ei luonteella ja "iskemisillä" ole juuri väliä,rakastuminen on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin pinnallista ja raadollista.
en ikinä pysty puolustamaan lihavuutta,ja taistelen vaikka loppuelämäni saadakseni ihmisarvoni takaisin
Aina vain jaksaa ihmetyttää miten anoreksia tosiaanvedetään aina jostain vaikka se ei tähän liity millään lailla. Näitä "kaikki normaalipainoiset ovat oikeasti aloittelevia anorektikkoja"- kirjoittajien mielipiteitä ei oikeastaan viitsi edes noteerata.
En tarkoittnut etteikö lihavaan voisi kukaan ihastua tai rakastua, tai ettei kukaan haluaisi lihavan kanssa perustaa perhettä. Tarkoitin, että alkupeleissä jokaisella meistä on varmasti mielessään jonkinlainen käsitys siitä millaisen kumppanin haluaa, ja eiköhän suurin osa haluaisi normaalipainoisen kumppanin. Se joka väittää, ettei omaa minkäänlaista makua ulkonäön suhteen valehtelee.
Pointti oli se, että jos pullukkaan lankeaa niin siitä vaan, mutta harva tuskin siitä haaveili. Normaalipainoinen, jos on muutenkin siedettävän näköinen ja hyväkäytöksinen miellyttää huomattavasti enemmän silmää.
20 kg ylipainoista kuin täysin "luonnevikaista" hellua.Läskit saa pois mutta luonteelle ei maha mityä. :-D
No et varmasti ole anorektikkoja nähnyt. varmaa luulet et jokanen jolla ei pullota vatsa on anorektikkoja? Siis anorektikoilla luut paistaa joka kohasta! ja sellainen olisi joutunut jo teho-osastolle, ja anorektikkoja ei oo läheskää niin paljon kuin lihavia suomessa tuntuu vaa ku kaikki lihavat ajattelis et "mielummin lihava ku anorektikko" no, kyl se lihavuuski on jo aika vaarallista
Taide on aina ihannoinut pulleita naisia. Laihoja naisia ei taiteessa näy. Laihat naiset sopivat keskitysleiri kuviin.
p-skapuhetta. Taide ei ole milloinkaan ihannoinut läskiä, vaan aina hoikkuutta. Menepä vaikka kirjastoon ja vilkaise jotain eri aikakausien taidetta esittelevää kirjaa. Netistä myös löytyy. Huvittavaa, että ainoa näitten lihavien tuntema taiteilija on tuo Rubens, joka käytti mallina omaa vaimoaan,jolle tuota selluliittia oli tosiaan kertynyt. Hänenkään aikanaan ei yleisesti ihannoitu lihavuutta. Voisit vilkaista muitten hänen aikalaistensa töitä.
Voi sinua! Nyt ryhdistäydyt(lue ravistus!) - oikeasti ei ihmisen viehätysvoima ole liitoksissa ihmisen kokoon tai ylipainoon! sen voin ainakin omakohtaisesti sanoa. Olen iloinen, elämänhaluinen kolmekymppinen, lievästi ylipainoinen nainen - eikä koskaan ole tullut mieleeni etteikö flirttiä saisi osakseen! Nyt marssitan sinut peilin eteen ja katsot itseäsi silmiin!...sen jälkeen menet parturiin ja vaatekauppaan hankkimaan uuden kuosin itsellesi!
Älä unelmoi elämääsi - vaan elä unelmaasi!
Niin, jäin miettimään tuota otsikkoa "ylipaino on rumaa". Olen tällainen pilkunviilaaja ja haluaisin tarkemman määritelmän, miksi ylipaino on rumaa.
Olen itsekin lihava, enkä voi todellakaan sanoa, että haluaisin tieten tahtoen olla lihava. Onneksi olen saanut painoa noin 16kg pudotettua elämäntaparemontin avulla. Vielä on kuitenkin matkaa siihen painoon, jossa olisin tyytyväinen. Mutta hiljaa hyvä tulee ja se, mikä tippuu hitaasti oikean ruokavalion avulla, on myös pysyvämpää kuin mitkään "pikakuurit".
Miksi sitten lihosin? Se on monien asioiden summa, mutta ei ahneuden. Sairastuin krooniseen tautiin, johon alussa käytettiin lääkkeitä, jotka lisäsivät ruokahalua ja nesteen kertymistä. En syytä pelkästään lääkkeitä, sillä oma valintanihan se oli, että söin liikaa. Osa syynä oli masennus sairastumisesta, osa lääkkeistä.
Omasta mielestäni olen se sama ihminen kuin ennen lihomista. Joskus kuitenkin toisten ihmisten seurassa tunnen itseni yksinäiseksi. En siksi, että toiset minua hylkisivät, vaan se johtuu ihan itsestä ja suhtautumisesta itseen. Tuntuu kuin ei olisi yhtä hyvä kuin ennen lihomista, tai yhtä hyvä kuin toiset. Vähän ristiriitaista.
Se on totta, että lihominen muuttaa ihmisen ulkonäköä, sitä ei varmasti kukaan kiellä. Peiliin katsoessa (kasvopeiliin) näen sen saman ihmisen kuin ennenkin, mutta joskus valokuvia katsellessa tulee tunne, etkä näytänkö tosiaan tuollaiselta. En välttämättä rumalta, mutta lihavalta. Kasvot ovat pyöreämmät, kaksoisleuka, välillä koko keho näyttää ilmapallolta.
Onneksi läheiseni pitävät minua samana ihmisenä kuin ennenkin, toki ovat huomanneet runsaan lihomisen, mutta kohtelevat ihan kuin ennenkin. Eniten pahaa mieltä lihominen saa aikaan itselleni. Olen päättänyt, että se paino vielä on saavutettavissa, jossa tunnen taas itseni itsekseni, meni siihen sitten vaikka kuinka kauan.
itsekin olen ollut aikoinaan ylipainoinen ja vaikka kukaan ei sano mitään niin aina sai sellaisia vihjeitä,että voisit laihduttaa esim. jos haluat miehen tai käyttää kauniita vaatteita tai ylipäätänsä elää parempaa elämää...jäin silloin jo ihmettelemään,että onko tosiaan niin,että laihana kaikki on hyvin???
En nimittäin itse ole sitä huomannut ne ihmiset jotka aikaisemmin arvostelivat läskeistä huomauttelevat nyt,että nyt sillä on anoreksia ja että miehet eivät pidä luuviuluista...onko koskaan hyvä? Tähän on lisättävä,että en laihduttanut muiden ihmisten puheiden takia vaan terveys (ja pakko sanoa että kauneus) syistä mutta koskaan ei nuo negatiiviset kommentit lopu...
Voisiko joku julkaista universaalin taulukon siitä mitä naisen tulee painaa,että on hyvännäköinen kun ei saa olla läski mutta ei liian laihakaan ja tuntuu,että sitä ns. normaalia painoa ei löydy ollenkaan?! Minusta jokainen ihminen saa olla sen näköinen kuin haluaa kunhan ei arvostele jatkuvasti toisia...itse nykyisin laihana olen huomannut heittäväni ilkeitä kommentteja ylipainosta joka johtuu lähinnä siitä mitä itse on aiemmin kokenut...kai se on niin,että ihminen ei opi olemaan mukava toisille...
Olen itse ylipainoinen ja kyllä, mieluiten olisin normaalipainossa. Eivät meihet pidä lihavista....eivät oikeastaan edes niistä pyöreistä joilla on vain muutamia kiloa liikaa. Kyllähän baarissa joku saattaa kehua reheviä rintoja ja perää mutta ei tämmöisiä esitellä vanhemmille ja kavereille...Ja mikäs siinä, en itsekkään pidä lihavista miehistä. Siksipä olenkin tiputtanut jo monta monta kiloa ja jatkan vielä. Seuraava vaihe on kiinteytys, joten lenkkipolulle ja jumppaamaan. Voin sanoa ettei laihtuminen ole mahdotonta. Tietenkin jos on joku sairaus se vaikeuttaa sitä, mutta olen nähnyt näitäkin jotka ovat esim. kilpirauhasen epätasapainon takia lihoneet ja sitten jatkaneet lihomista istumalla ja syömällä kun eivät "voi sille mitään"....
...ylipaino rumaa, jaahah enpä menisi noin ärmysti yleistämään että kaikki ylipaino on rumaa.
Rumaa mielestäni on kuitenkin aina (ja tässä suostun hyväksymään yleistyksen) roikkuva, riippuva, veltto kudos oli se sitten nahkaa ilman ylimääräistä painoa tai painon kanssa. Timmi liha ei koskaan näytä pahalta, mutta kimmoisuutensa menettänyt veltto kudos on kauhistus.
Tätä velttoutta alkaa itse kullakin, painosta riippumatta, esiintyä tuossa 40 vuoden jälkeen. Ja mitä vähemmän rasvaa kudoksissa on, sen nopeammin se tuntuu veltostuvan.
Esteettisesti näin miehen silmään istuu kyllä kauniimmmin pyöreämpi ja tiukemmassa nahassa oleva nelikymppinen nainen kuin laiha samanikäinen ja velttonahkainen nainen.
Tuohon aloitukseeni palatakseni, niin ylipainoa on jokainen gramman sadasosakin, joka menee yli painoindeksin normaalipainon ja jokainen ymmärtää ettei sellainen ylipaino vielä vaikuta mitenkään ihmisen ulkonäköön. Siten ei siis voida yleistää että ylipaino on aina rumaa vaan pitäisi kenties sanoa että sairaalloinen ylipaino on rumaa, jos siis on sitä mieltä.
On se rumaa, myönnän! En pysty pitämään itseäni kauniina, en edes näin hoikistuessani. Välttelen "näyttäytymistä" missään, harrastuksista ja jatko-opiskeluista saan vain unelmoida. Annan elämäni valua ohi: en usko, että minusta on oikeasti yhtään mihinkään.
Tiedän, että tulen olemaan aina sisältä rikki, vaikka ulkokuori jonkun mielestä parantuisikin. Surullista, mutta totta...