jos kertosit jutun

Pitkäkarvainen collieni tuli meille todella yllättäen. Yksinkertaisesti rakastuin pentuun niin paljon, ettemme voineet olla hankkimatta sitä. Koirani ei ollut pentuna kovin kaunis, lähinnä se näytti kauriin vasalta pitkine koipineen ja kuonoineen. Pian se kuitenkin kasvoi ja siitä kehittyi mitä kaunein collie. Näyttelyihin emme collietani voineet viedä, koska sen toinen kives ei koskaan laskeutunut ja uroksella se on näyttelykriteerejä. Tuuheaturkkisena ja muutenkin erittäin näyttävänä yksilönä se oli harmi. Collieni sai kuitenkin ihanan elämän. sen ei tarvinnut olla hiuslakasta tahmeana häkissä odottamassa näyttelyvuoroaan, vaan se juoksi isolla pihallamme pallon perässä ja teki pitkiä lenkkejä. Collieni oli mahtava pallottelija, erinomainen se oli kopittelussa. Minä en aina jaksanut leikkiä kovin pitkään, mutta myöhemmin koiran innostus tarttui minuunkin.

8:n terveen vuoden jälkeen rakkaalla colliellani todettiin nivelrikko ja kävely alkoi hankaloitua. Pallo leikit lyhenivät ja makuulta oli hankala nousta. Kipulääkkeillä ja b-vitamiinilla koirani olo helpottui ja se eli vielä kaksi ihanaa vuotta. Koirani viisastui vanhetessaan, samoin minä. Aloimme viettää kaksinkeskisiä hetkiä: koirani tassu kadessäni kerroin sille ilot ja surut ja se tapitti minua ihanilla silmillään. Olimme erottamattomat kunnes jouduin muuttamaan opiskelujeni vuoksi toiselle paikkakunnalle pieneen yksiöön. Koira jäi vanhemmilleni. Kuukauden erossa olon jälkeen sain viestin koirani äkillisestä halvaantumisesta ja lopetuksesta. Nyt siitä on puoli vuotta ja yhä suren parhaan ystäväni poismenoa.

Pitkäkarvainen collie on ihana rotu ja minun koirani oli todella ihana eläin. Antaisin mitä vain saadakseni hänet takaisin. Uskon, että valmistuttuani olen valmis ottamaan uuden koiran. Rotuvalinnassa ei tuolloin tule olemaan epäselvyyttä

"Ja nyt toivon, että juokset avaralla niityllä tai metsäpolulla ison kepin kanssa. Jos taivaassa on palloja, toivon, että siellä on myös joku, joka sitä sinulle heittää. Jos sinulle tulee koti-ikävä, niin ajattele minua, sillä minäkin ajattelen sinua päivittäin.Ja uskon, että kun minun vuoroni lentää pois, sinä olet minua vastassa. Sitten voimme taas kulkea yhdessä sanattoman yhteisymmärryksen vallitessa välillämme. Silloin minä tiedän päässeni taas kotiin."

olen aina rakastanut collieita. siskollani oli niitä kolme kun olin pieni. 2 mustaa ja yksi soopeli. pienenä rakastin lassie elokuvia joten ihastuin siskoni soopelin väriseen koiraan ja se oli minulle kuin oma. valitettavasti se jäi auton alle :(

nyt vuosia myöhemmin hankin ihan ikioman soopelin värisen "lassieni". neiti (Luna) täyttää nyt 13.3 vuoden ja olen tosi iloinen että hommasin sen, siitä on ollut nii paljon iloa ja seuraa itselleni, aivan kuin oma lapsi.
rakastan collieita yli kaiken ja varmasti hommaan niitä joskus lisää :)