Olen lueskellut foorumin juttuja jo pidemmän aikaa ja antanut myös parhaani mukaan neuvoja muille. Nyt minua askarruttaa tämä johtajuus. Eli minulla on 6-vuotias apso ja meillä ei koskaan ole ollut ongelmia johtajuuden kanssa. Koira tottelee käskyjäni, niin ulkona kuin sisälläkin, eikä mitään nameja ole tarvittu enää vuosiin. Voin huoletta laskea koirani vapaaksi ulkona ja olla varma, että se on täysin hallinnassani. Kotona koira on rauhallinen, ei hauku, murise, pompi, hypi tai muutenkaa käyttäydy huonosti. Ikinä ei ole tuhonnut mitään ja illalla menee käskemättä nukkumaan omaan petiinsä.
Ongelmana onkin se, että en ole koskaan vahvistanut koiralleni johtajuuttani. Täällä on paljon puhuttu tuosta huomioimattomuudesta jne. En ole koskaan jättänyt koiraani huomioimatta. Leikin sen kanssa jos se haluaa, rapsuttelen ja silittele aina kun mahdollista. Koira on mukana kaikissa arjen askareissa. Ruokaa laittaessani höpöttelen sille ja telkkaria katsoessani makoilen sen kanssa lattialla tai leikin. Perustottelevaisuus on tietenkin pentuna opetettu, mutta luottamus on syntynyt aivan ihmeellisellä tavalla, pelkällä huomioimisella ja rakkaudella. Koiraani en ole koskaan lellinyt, se ei saa tulla sohvalle tai sänkyyn, eikä se saa kerjätä ruokaa yms. Välillä mietinkin olenko koirani kanssa liian samalla tasolla? Aivan kuin se olisi tasavertainen kanssani? Silti koskaan ei ole tullut mitään ongelmia. Kävin tekemässä koiraneuvola-sivulla testin koiranomistajalle ja sain vastaukseksi, että koirani ja minun välit ovat kadehdittavan hyvässä kunnossa. Onko minulle siis vain sattunut moukan tuuri ja olen saanut itselleni loistoyksilön?? Eikä tämä ole mitään oman minäni pönkittämistä vaan ihan mieltäni askarruttava juttu. Haluaisin myös kommentteja siitä olenko tehnyt kaiken kuitenkin aivan väärin??
Ongelmana onkin se, että en ole koskaan vahvistanut koiralleni johtajuuttani. Täällä on paljon puhuttu tuosta huomioimattomuudesta jne. En ole koskaan jättänyt koiraani huomioimatta. Leikin sen kanssa jos se haluaa, rapsuttelen ja silittele aina kun mahdollista. Koira on mukana kaikissa arjen askareissa. Ruokaa laittaessani höpöttelen sille ja telkkaria katsoessani makoilen sen kanssa lattialla tai leikin. Perustottelevaisuus on tietenkin pentuna opetettu, mutta luottamus on syntynyt aivan ihmeellisellä tavalla, pelkällä huomioimisella ja rakkaudella. Koiraani en ole koskaan lellinyt, se ei saa tulla sohvalle tai sänkyyn, eikä se saa kerjätä ruokaa yms. Välillä mietinkin olenko koirani kanssa liian samalla tasolla? Aivan kuin se olisi tasavertainen kanssani? Silti koskaan ei ole tullut mitään ongelmia. Kävin tekemässä koiraneuvola-sivulla testin koiranomistajalle ja sain vastaukseksi, että koirani ja minun välit ovat kadehdittavan hyvässä kunnossa. Onko minulle siis vain sattunut moukan tuuri ja olen saanut itselleni loistoyksilön?? Eikä tämä ole mitään oman minäni pönkittämistä vaan ihan mieltäni askarruttava juttu. Haluaisin myös kommentteja siitä olenko tehnyt kaiken kuitenkin aivan väärin??
Vastaukset 10
Vanhimmat
No, et toki ole mitään väärin voinut tehdä, kun kerran kaikki toimii ilman ongelmia. Olet varmaan saanut itsellesi hyvän yksilön ja sitten tehnyt kaiken niin, että sopii teidän elämään. Pääasiahan on , että sekä sinä että koira olette tyytyväisiä toisiinne. Jos niin on, niin mielestäni turha pohtia mahdollisia kasvatusvirheitä, kun niitähän ei ilmeisesti olekaan.
Sinulle on osunut juuri itsellesi sopiva koira.
Eiväthän kaikki koirat ole ollenkaan voimakastahtoisia, eivätkä edes havittele johtajan paikkaa, eikä niiden kanssa tarvitse näihin asioihin kiinnittää erityistä huomiota.
Ja eivät kaikki omistajat näe samoja asioita ongelmina. Jos käy näyttelyissä tai TOKOssa tai koira on kotikoirana niin eri asiat voidaan kokea ongelmiksi tai normaaliksi.
Itselläni on pieni, mutta vahvatahtoinen koira jolle on pitänyt tehdä selväksi kuka meillä määrää. Jos olisin saanut pehmeämmän koiran, ei varmaankaan olisi tullut kiinnitettyä huomiota näin tarkkaan johtajuusasioihin.
Eikä pehmeään koiraan samat metodit päde, sitä ei pidäkkään kasvattaa niin "kovalla" kädellä, sille voi antaa enemmän vapauksia.
Sanomattakin on selvää että koirat ovat yksilöitä. Joitakin koiria voi lelliä ja lällyttää ihan vapaasti niin paljon kuin haluaa mutta sitten on koiria jotka haastavat sen johtajan. Niiden kanssa sitten saakin olla tarkkana että saa sen suhteen rakennettua niin että koira luottaa ja tottelee.
Kiva että olet saanut yksilön jonka kanssa olette saaneet hyvän suhteen ihan tuosta vain. Itse sain todella tehdä töitä ja etsiä tietoa koiran keksiessä perä jälkeen ties mitä eri tapoja pottuilla. Nyt on kuitenkin kaikki kunnossa ja korvatkin ovat löytyneet ;)
Kaikille tack kannustuksesta. Jännittävintä tässä on se, että joskus kun otan seuraavan koirani, osaanko olla tarpeeksi jämäkkä nyt kun ollaan totuttu vain leppoiseen yhdessäoloon. No aika näyttää sen sitten ja onneksi koirakoulut on tuttuja ja koira-aiheisia kirjoja on kerääntynyt hyllyyn. Niin ja oikein hyvvee uuttavuotta kaikille!!!
Itse olen katselemassa toista koiraa ja innolla odotan että minkälainen luonne siitä tulee. Olen itse sellainen luonne että tykkään etsiä tietoa ja onhan tässä tuon yhden kanssa jo painittu ties minkä ongelman kanssa. Mutta sitten onkin taas ihan eri ongelmat kun koiria on kaksi;)
Itsekin palstaa lueskelleena suosittelisin Ricea todellakin pitämään jossain kohdin pienempää suuta, kun yrittää jatkuvasti päteä itseään selväti pätevämmille pk-puolen harrastajille. Syykin on selvä: seurakoira!
En tiennyt aiheuttavani mielipahaa osallistumalla keskusteluihin ja antamallani vinkkejä kokemusteni ja lukemieni teosten pohjalta. Ajattelin vain jos jollekin olisi edes jostain hyötyä...
Luulin, että täällä palstalla asiallinen sana on vapaa ja mitä pätemiseen tulee, niin aika pätevä taidan olla, kun alkaa noin ärsyttämään. Mistä muuten tiedät omat pk kokemukseni??
Nyt siis pyydän anteeksi, pitänee ilmeisesti lopettaa tuo nimimerkin käyttö niin ei tule joillekin mielipahaa....
No huhhuh, väitätkö, että pk-harrastaja vaihtaa seurakoiriin? Ei ikinä.
Enhän ole niin väittänytkään. Kysyinkin vain mistä tiedät pk kokemukseni. En ole koskaan sanonutkaan harrastaneeni pk:ta. Vanhempani ovat kyllä innokkaita harrastajia ja olen sitä ikäni seurannut, en tietenkään ole pk:sta lähimainkaan yhtä tietoinen kuin osa täällä on, mutta en uskonutkaan, että keskusteluihin osallistuminen vaatii pk kokemuksia. Asiasta olisi hyvä ilmoittaa ohjeissa jos näin on??
Koskaan ei ole ollut ongelmia johtajuuden suhteen. Koira tottelee joka paikassa ja aina. Vapaana kulkee, on hallinnassa, ei hauku, murise saati ole muuten häiriöksi. Nukkuu omassa pedissä, saa tulla sohvalle. Leikin, rapsutan, huomioin, lellin, höpöttelen ja koira on kaikin puolin sellainen, kuin pienenä aina toivoin koirani olevan. Paras ystäväni, loisto tyyppi. En usko toimineeni väärin, koska koirani on ihana :)