oi kun se tuntuu niin mahtavalta, Kuolema. Jos vain kuolisin, kaikki ongelmat häipyisivät.
Sain kommenttia yhdeltä tytöltä galleriassa. nooh, ajattelin....(ei tästä kuitenkaan tuu mitään, Piru kuiski korvaan)kokeillaan nyt sitten.
Nojoo, juteltiin ja tuntui että tytöllä olisi ollut jotain tunteita(tuskinpa oli).....nooh.eilen olin iloinen(en sano onnellinen, koska se on liian voimakas sana) pitkästä aikaa.tmän tytön ansiosta.
No mutta, tyttö kuulemma pitää yhdestä toisesta ja alkoi seurustella hänen kanssaan.
TAAS NÄIN. Joka ikinen vitunsaatananperkeleenhelvetinkerta, aina sama lopputulos, aina, aina, AINA!!!!!!!!!!!
Uusivuosi ja minä vietän sitä yksin kotona viiltelemällä miettien, menettäisinkö mitään jos vetäisin ranteet auki.En menettäisi.EIHÄN MULLA OLEN MITÄÄN.
Sain kommenttia yhdeltä tytöltä galleriassa. nooh, ajattelin....(ei tästä kuitenkaan tuu mitään, Piru kuiski korvaan)kokeillaan nyt sitten.
Nojoo, juteltiin ja tuntui että tytöllä olisi ollut jotain tunteita(tuskinpa oli).....nooh.eilen olin iloinen(en sano onnellinen, koska se on liian voimakas sana) pitkästä aikaa.tmän tytön ansiosta.
No mutta, tyttö kuulemma pitää yhdestä toisesta ja alkoi seurustella hänen kanssaan.
TAAS NÄIN. Joka ikinen vitunsaatananperkeleenhelvetinkerta, aina sama lopputulos, aina, aina, AINA!!!!!!!!!!!
Uusivuosi ja minä vietän sitä yksin kotona viiltelemällä miettien, menettäisinkö mitään jos vetäisin ranteet auki.En menettäisi.EIHÄN MULLA OLEN MITÄÄN.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No pienistä asioista sulle tulee kuolema mieleen! Kasva ensin ja kerro sitten lisää!
kiitos tuesta
Eino Jeesus saa haistaa vitut. Sitä tullaan ehdottelemaan toisille kasvamista vaikkei itse olla kasvettu sen vertaa, että kyettäisiin edes jonkinlaiseen empatiaan. Tuollaiset sosiopaatit aina mollaa toisten engelmia pelkäksi turhaksi valitukseksi ja itse ollaan niin kokenutta ja kaiken tietävää. Vittu!
..maailma menettäisi sinut...
Itsensä tappamista ajatteleminen on avunhuuto.
Et ehkä osaa arvostaa elämää tälläisessä olossa(kuten en minäkään), mutta kun sain avun ja samoja asioita jauhettiin kyllästymiseen asti ja lääkettä vedettiin nassuun, niin nyt on helpannut.
Haistatin pitkät niille, jotka sanoivat, että "paistaa se aurinko joskus risukasaankin", mutta usko pois, se on totta!
Menetät paljon, jos teet itsellesi jotain lopullista. Elämässä on paljon hyvää sen huonon rinnallakin ja se huono täytyy vain opetella sietämään/elämään sen kanssa.
miksi mä en sitten ole ikinä nähnyt mitään maailman "hyvyydestä"? mun elämän on Markiisi de Saden kertomuksen Justinella.
Niin ja, niitä pettymyksiä on paljon enemmän kun toi yks.
Kesälomalla tuli tuokin "klassikko" luettua. Sanovat, että toisto olisi tehokeino, mutta jo hyvissä ajoin ennen puoltaväliä toistuva "Justine luottaa kiltin oloiseen mieheen - mies raiskaa hänet tai kehittää julmia kidutuskeinoja" -teema alkoi tympiä. Onneksi markiisin ironia Justinen hyveellisyydestä ja oikeamielisyydestä piti sentään jollakin asteella otteessaan aina loppuratkaisua myöten - sanovathan, että vanhoista huorista tulee parhaita nunnia (et vice versa, tai ehkä ei sittenkään). Silti mielialan kohottamiseksi ehkä suosittelisin Saden sijaan mieluummin vaikkapa Hemingwayn elämänmakuisia novelleja.
Lukemisharrastus on hyvä keino pysyä elämässä kiinni. Jos tietäisin päivieni olevan luetut, minua harmittaisi se, että niin moni klassikko jäisi lukematta. En koskaan ehtisi lukea Dostojevskin Karamazovin veljeksiä tai Idioottia, joita olen pitkään suunnitellut lukea "sitten, kun on aikaa", enkä ehkä ehtisi saada selville, millä keinolla Harry Potter kukistaa lordi Voldemortin. Puhumattakaan tuoreesta nobelistista, jonka tuotantoon haluan tutustua, jotta osaisin lausua mielipiteeni nykyisen korkeakirjallisuuden tilasta... Yritän vain sanoa, että kirjallisuuteen tai mihin tahansa muuhun harrastukseen intohimoisesti hurahtaminen on pelkästään hyvä asia hengissä pysymisen kannalta. Vaikka elämä toisinaan harmittaisikin, ennenaikainen kuolema harmittaisi vielä enemmän.
(Epäurheilullisena en tosin osaa soveltaa tätä juoksuharrastukseesi kovinkaan hyvin, joten jätän sen väliin. Tajusin juuri, miten tyhmältä "Etkö muka halua tietää, mikä on 3000 m esteiden maailmanennätys vuonna 2060?" kuulostaisi.)
joo olen lukenut, vähän aikaa sitten.
mutta ei se, mitä kirjoja on lukematta.....eikä oikeastaan sekään voitanko joskus jotain juoksussa tai teenkö ennätyksen. Jos en edes ihmissuhteissa voita, miten jossain muussa sitten? kiitos kuitenkin kun vastasit...
Niinpä, tuossa olikin se syy, miksi kirjallisuusesimerkkiäni ei voi soveltaa sellaisenaan urheilun maailmaan. Edellisessä kun kyse ei ole kilpailusta, kuka ehtii lukea eniten ennen kuolemaansa, vaan silkasta uteliaisuudesta ja halusta löytää ja oppia uutta itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Kilpaurheilun paremmuusjärjestyksien varaan rakentuva maailma ei toki sekään ole huono asia, mutta moiset hierarkiat tulisi pitää kilpa-areenoiden sisäpuolella. Ihmisyydessä ei saisi jakaa mitaleja, vaikka tämä individualistis-uusliberalistis-mikälieneekin nykymaailma siihen ohjaakin.
Ihmissuhteista en ala sepittää - yli kaksikymppisenä ja vailla kokemusta edes kädestä pitämisestä moinen ei liene järkevää. Olen luuseri, mutta minusta esimerkiksi "pelimiehistä" puhuminen on oireellisuudessaan täydellinen esimerkki juuri tästä ajasta, jossa mikään sektori ei kilpailuhengeltä säästy. Oma ratkaisuni - olla edes osallistumatta peliin - ei ole ainoa kapinointikeino normia vastaan, enkä sellaista lähde muille suosittelemaan. (Miksi osallistua peliin, jonka sääntöjen alkeitakaan ei tunne?)
Yritän vain sanoa, että vaikka kilpailuvietti voi olla hyvä asia ja tehdä meistä voittajia joillakin osa-alueilla, koko elämään sitä ei tule sotkea.
Älä itke yhden galleriatutun perään, oikeassa elämässä voit löytää ja nähdä aitoja ihmisiä.