Valheitako valo-olioit tarjoavat

Leonard de Poncare kirjoitti:

Luultavasti useimpia ihmisiä kiinnostaa, mitä on tämän elämän jälkeen ja kuoleman rajan takana. Tämän takia he saattavat etsiä tietoa spiritismi-istunnoista tai vaikka kirjoista, joissa pohditaan samaa aluetta. Monilla on myös erityisiä henkilökohtaisia kuolemanrajakokemuksia - eli kokemuksia, jolloin heidän sydämensä saattaa pysähtyä sairaalassa tai onnettomuuden yhteydessä, ja jolloin he saattavat nähdä itsensä ikäänkuin ulkopuolelta, nähdä itselleen tehtäviä elvytystoimenpiteitä sekä nähdä ehkä koko leikkaussalin. Jotkut ovat saattaneet kokemustensa yhteydessä nähdä myös valo-olennon, joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta".
Suurin keskustelu tällä alueella liittyykin yleensä siihen, että ovatko kaikki kuolemanrajakokemukset myönteisiä ja käykö kaikille rajan takana hyvin huolimatta heidän eletystä elämästään ja uskonnostaan.

Ei lopullinen kuolema
Ensimmäinen huomioitava asia on se, ettei kuolemanrajakokemus ole mikään lopullinen kuolema, vaan ainoastaan sen rajalla käyminen. Ne ihmiset, jotka kertovat kokemuksistaan "kuoleman tuolla puolen" eivät ole varsinaisesti kuolleet, vaan he ovat tulleet ruumiiseensa takaisin (ellei sitten ole kysymys näyistä, joissa he voivat nähdä itsensä ruumiin ulkopuolelta erillisenä henkilönä). Nämä ihmiset eivät siis ole palanneet kuolleista, vaan ainoastaan pelastuneet käytyään hyvin lähellä sitä. Tohtori Michael Sabom kuvailee kysymyksiä kirjassaan "Recollections of Death". Hän tuo esille sen, ettei rajalla käyminen ole varsinainen kuolema. Hän tekee eron näiden kahden asian välillä:

... en voi tietenkään sanoa varmasti, että kuolemanrajakokemukset olisivat esimakua siitä, mitä lopullisen fyysisen kuoleman hetkellä tapahtuu. Ne on koettu ihmisen elämänvoiman hiipuessa. Niiden kertojat eivät ole palanneet kuolleista, vaan pelastuneet käytyään hyvin lähellä kuolemaa. Niinpä kysymyksessä ovat tarkasti ottaen kuoleman rajan mutta ei itse kuoleman kohtaamiset. Minä arvelen, että kuolemanrajakokemus heijastaa mielen ja aivojen eroamista toisistaan, mutta minua askarruttaa, miksi se tapahtuu juuri kuoleman lähestyessä. Voisiko fyysisistä aivoista eroava mieli olla itse asiassa "sielu", joka joidenkin uskonnollisten opinkappaleiden mukaan elää edelleen ruumiin kuoltua?

Kaikki eivät koe
Toinen tärkeä asia kuolemanrajakokemuksissa, mikäli niihin liittyy todellisia ruumiin ulkopuolisia kokemuksia, on se, että kaikki eivät niitä koe. Sillä vaikka monien ihmisten sydän on ollut pysähtyneenä ja he ovat joutuneet samaan fyysiseen tilaan, niin arviolta vain reilulla 20 prosentilla potilaista on ruumiistapoistumisia. Vielä harvempi heistä näkee myöskään mitään valo-olentoja.

Eräs esimerkki
Esimerkiksi eräs lähistöllä asuva nuorimies soitti eräälle kristitylle henkilölle pyytääkseen apua ongelmaan, joka koski nk. ruumiistapoistumisilmiötä (OOBE-ilmiö). Nämä kokemukset alkoivat sen jälkeen, kun hän osallistui ohjelmaan, joka mainoksen mukaan auttaisi ihmistä kehittämään piileviä kykyjään ja saavuttamaan elämänsä päämäärät. Kurssin vetäjä vakuutti ensi tapaamisessa, ettei kyseessä ollut harhaoppinen kultti eikä se itse asiassa mitenkään liittynyt uskontoon. ... Mutta mitä syvemmälle nuorimies pääsi ryhmän opetuksen mukana, sitä oudompia kokemuksia hänellä alkoi ilmetä. Kun hän kysyi ryhmän johtajalta näistä oudoista ilmiöstä, hänelle sanottiin, ettei hänen pidä välittää niistä - sellaiset ovat yleisiä.
Nuorukainen tunnusti joutuneensa eksytyksen uhriksi ja hylkäsi voimat, jotka oli tietämättään kutsunut elämäänsä. Hän antoi itsensä uudelleen Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun totuuden alaisuuteen. Silloin ruumiistapoistumisilmiöt loppuivat.

Valo-olennon henkilöllisyys
Kun on kyseessä valo-olennon henkilöllisyys, joka joissakin kuolemanrajakokemuksissa esiintyy, ja joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta", niin monet eivät ota huomioon petoksen mahdollisuutta. He eivät ajattele, että valo-olento, joka tuntuu rakastavalta, voisi pettää heitä.
Tämä mahdollisuus on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, koska Raamatussa niin monissa paikoissa puhutaan pahasta henkimaailmasta ja perkeleestä, joka voi eksyttää meitä. Se voi myös esiintyä valon enkelinä ja näin johtaa meitä harhaan. Lisäksi on mahdollista, että petos voi ulottua ruumiin ulkopuoliseen tilaankin, eikä vain normaalitilaan - ei liene eroa niiden välillä. Ilmeisesti kaiken tarkoituksena onkin saada meidät ajattelemaan, että kaikki on hyvin kohdallamme ja menemme joka tapauksessa taivaaseen, vaikka olisimme eläneet kuinka pahasti tahansa. Eli tarkoituksena on tuudittaa meidät väärään luuloon ja kuvitelmaan.

- (2 Kor 11:14) Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

Saman asian tuo esille myös Randall N. Baer kirjassaan "Päättymätön painajainen" (Alkuperäisteos "Inside in the New age"), s. 82,83. Hän kirjoitti, miten hänen valoa täynnä olevat erikoiset kokemuksensa saattoivatkin ehkä olla pimeyden lähteestä:

Sitten oli aika käsitellä kokemaani järkytystä, että valo, joka oli näyttäytynyt niin taivaallisena, olikin todellisuudessa kaikkinielevän pimeyden jäljitelmää. Kuinka se oli mahdollista? Saattoivatko kaikki suuresti arvostamani henkioppaiden opetukset, kaikki ihmeelliset mystiset kokemukseni ja lukemani hienot kirjat, kaikki idän mystiikan valaistuneet ja kunnioitettujen uuden aikakauden ystävieni kokemukset olla vain suurta harhaa?
... Useimmat uusaikalaiset eivät halua myöntää, että heidän kokemuksissaan olisi mitään väärää. Itse olin juuri tällainen, mutta kauhistuttavan kokemukseni vuoksi olin nyt valmis myöntämään petoksen mahdollisuuden.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä