11 kuukauden inttipalveluksen jälkeen tuntee rynnäkkökiväärin vaikka unissaan.
Nyt ei juuri nukuttanut, kun tarkasteli ko. aseen Kalashnikov- versiota, ikävä kyllä, piipun väärästä päästä!
Olimme Päättäneet, As Suwayrahin jälkeen oikaista vuoriston poikki, vaikka Erkki vieressäni yritti pelotella Irakin vuoristorosvoilla.
Ketä siellä voisi pelätä, näitäkö kamelikuskeja? Hah Hah Haa!
Sammutettuani Alfani, jäähtyvä moottori naksahteli hiljaa.
Tielle vyörytetyn kiven takaa tuijotti kaksi rävähtämättömän ruskeaa silmää, ja 7,62 mm reikä joissa ei näkynyt hellyyttä.
Tiesin tämän serkkuni Erkin sietämättömän vaivan, aina hänen hermostuessaan,
suoli alkoi toimia, ensin kaasujen muodossa…
Kaftaanin peittämä hahmo nousi hitaasti lohkareen takaa, aseen piipun liikahtamatta
Yhtään silmieni välistä…
Silloin Erkki pieraisi ensimmäisen kerran!
Praaaaaaaat!
Sissi käänsi ajatustakin nopeammin tähtäimensä Erkin paksujen rillien väliin.
Yritin siihen hädissäni sopertaa Persiaksi; ” Miidanid farsi guftungu kunid?”
” Ändäki härf misänäm!” Eli kerroin puhuvani farsia, ja osaisiko hän tätä?
Turbaaniveikko vastasi:
”Hog Sahib, Qahwä wä tshai märä briarid”
Huokaisin helpotuksesta, olimme löytäneet yhteisen kielen!
Aseen piipulla meidät komennettiin ulos urheiluauton kabiinista, jälleen serkku laski
Suolikaasua, nyt tosin suhuna… Aloin huolestua nyt oikein tosissani!
En niinkään aseesta, mutta sietämättömästä löyhkästä joka alkoi meitä ympäröidä,
tuulettomassa vuori-ilmassa.
Sissi ei taas tuntunut pitävän hajua minään, kysyipä kurkkuäänellään, - missä on kätketty vuohenjuustopaketti?
Levittelin hermostuneena käsiäni, ja yritin silmäniskuin rauhoittaa vapisevaa Erkkiä.
Terroristi laittoi kuitenkin sen merkille, ja osoitti kapeaa, ylösnousevaa polkua.
Sopertelin ontuvaa farsiani, ja näyttelin vuoroin autoa, helisyttelin avaimia, ja tapailin
Laihaa lompakkoani.
Minua tökättiin kuitenkin ikävästi munuaisiin.
Erkki edellä hoiperrellen, itse sadatellen hölmöyttäni saavuimme vihdoin kukkuloiden ympäröimälle aukiolle.
Näköpiiriin avautui joukko telttoja, joiden keskelle oli tehty roihuava nuotio.
Asemies osoitti kahta rukousmattoa, johon meidän piti polvistuman.
Ei pelkästään äänestä, vaan sietämättömästä hajusta tiesin Erkin anuksen ääntelevän. Tiesin kuolevani ehkä pian, mutta häpesin syvästi maisterin pidätyskykyä…
Nuotioihin heitettiin jotain katalysaattoria, ja joukko synkkäilmeisiä aseistettuja
partaniekkoja tiivistyi kehäksi ympärillemme.
Minulle annettiin kupillinen vihreää teetä, jonka huiskaisin aavikkorottien eineeksi.
Synkän, suolikaasun täyttämän ilman keskellä päätin kuitenkin kuolla urheasti.
Vartijamme laukaisi sarjan taivaalle, ja hetken kuluttua läheisen Wadin takaa heijastui
Lähestyvien autojen valoja.
Eteemme pysähtyi kaksi 70- luvun Alfa-Romeota.
Miehet ryhdistyivät asentoon. Komento kajahti – SADDAM, AKBAR!
GTV:n takapenkiltä vääntäytyi hammasharjaviiksinen tummanhiveä mies.
Samalla kajahti yhteislaukaus 30 rynnärin suusta.
Olin helpottunut kun Erkin purkautuva anus peittyi hälinän keskelle.
Viiksiniekka alkoi paatoksella lukea, kuolemantuomioksemme otaksumaani postillaa.
Jonka jälkeen ammuttiin taas, nyt sarjatulella jälleen.
Odotin kokoajan aseen piipun painuvan niskaani
Sekavassa mielessäni muistelin vanhaa vitsiä, jossa muslimit purevat useita kertoja päivässä rukousmaton hapsuja…
Yhtäkkiä meidät komennettiin polviasennosta pystyyn, ja asentoon seisomaan turpean miehen eteen...
Hänen pajatuksensa käännettiin englanniksi.
”Meidän leipämme Isä, on määrännyt Teidät, vääräuskoiset, liittymään kunnioitettuun
Irakin Alfa-Romeo Klubiin”
Nyt ei juuri nukuttanut, kun tarkasteli ko. aseen Kalashnikov- versiota, ikävä kyllä, piipun väärästä päästä!
Olimme Päättäneet, As Suwayrahin jälkeen oikaista vuoriston poikki, vaikka Erkki vieressäni yritti pelotella Irakin vuoristorosvoilla.
Ketä siellä voisi pelätä, näitäkö kamelikuskeja? Hah Hah Haa!
Sammutettuani Alfani, jäähtyvä moottori naksahteli hiljaa.
Tielle vyörytetyn kiven takaa tuijotti kaksi rävähtämättömän ruskeaa silmää, ja 7,62 mm reikä joissa ei näkynyt hellyyttä.
Tiesin tämän serkkuni Erkin sietämättömän vaivan, aina hänen hermostuessaan,
suoli alkoi toimia, ensin kaasujen muodossa…
Kaftaanin peittämä hahmo nousi hitaasti lohkareen takaa, aseen piipun liikahtamatta
Yhtään silmieni välistä…
Silloin Erkki pieraisi ensimmäisen kerran!
Praaaaaaaat!
Sissi käänsi ajatustakin nopeammin tähtäimensä Erkin paksujen rillien väliin.
Yritin siihen hädissäni sopertaa Persiaksi; ” Miidanid farsi guftungu kunid?”
” Ändäki härf misänäm!” Eli kerroin puhuvani farsia, ja osaisiko hän tätä?
Turbaaniveikko vastasi:
”Hog Sahib, Qahwä wä tshai märä briarid”
Huokaisin helpotuksesta, olimme löytäneet yhteisen kielen!
Aseen piipulla meidät komennettiin ulos urheiluauton kabiinista, jälleen serkku laski
Suolikaasua, nyt tosin suhuna… Aloin huolestua nyt oikein tosissani!
En niinkään aseesta, mutta sietämättömästä löyhkästä joka alkoi meitä ympäröidä,
tuulettomassa vuori-ilmassa.
Sissi ei taas tuntunut pitävän hajua minään, kysyipä kurkkuäänellään, - missä on kätketty vuohenjuustopaketti?
Levittelin hermostuneena käsiäni, ja yritin silmäniskuin rauhoittaa vapisevaa Erkkiä.
Terroristi laittoi kuitenkin sen merkille, ja osoitti kapeaa, ylösnousevaa polkua.
Sopertelin ontuvaa farsiani, ja näyttelin vuoroin autoa, helisyttelin avaimia, ja tapailin
Laihaa lompakkoani.
Minua tökättiin kuitenkin ikävästi munuaisiin.
Erkki edellä hoiperrellen, itse sadatellen hölmöyttäni saavuimme vihdoin kukkuloiden ympäröimälle aukiolle.
Näköpiiriin avautui joukko telttoja, joiden keskelle oli tehty roihuava nuotio.
Asemies osoitti kahta rukousmattoa, johon meidän piti polvistuman.
Ei pelkästään äänestä, vaan sietämättömästä hajusta tiesin Erkin anuksen ääntelevän. Tiesin kuolevani ehkä pian, mutta häpesin syvästi maisterin pidätyskykyä…
Nuotioihin heitettiin jotain katalysaattoria, ja joukko synkkäilmeisiä aseistettuja
partaniekkoja tiivistyi kehäksi ympärillemme.
Minulle annettiin kupillinen vihreää teetä, jonka huiskaisin aavikkorottien eineeksi.
Synkän, suolikaasun täyttämän ilman keskellä päätin kuitenkin kuolla urheasti.
Vartijamme laukaisi sarjan taivaalle, ja hetken kuluttua läheisen Wadin takaa heijastui
Lähestyvien autojen valoja.
Eteemme pysähtyi kaksi 70- luvun Alfa-Romeota.
Miehet ryhdistyivät asentoon. Komento kajahti – SADDAM, AKBAR!
GTV:n takapenkiltä vääntäytyi hammasharjaviiksinen tummanhiveä mies.
Samalla kajahti yhteislaukaus 30 rynnärin suusta.
Olin helpottunut kun Erkin purkautuva anus peittyi hälinän keskelle.
Viiksiniekka alkoi paatoksella lukea, kuolemantuomioksemme otaksumaani postillaa.
Jonka jälkeen ammuttiin taas, nyt sarjatulella jälleen.
Odotin kokoajan aseen piipun painuvan niskaani
Sekavassa mielessäni muistelin vanhaa vitsiä, jossa muslimit purevat useita kertoja päivässä rukousmaton hapsuja…
Yhtäkkiä meidät komennettiin polviasennosta pystyyn, ja asentoon seisomaan turpean miehen eteen...
Hänen pajatuksensa käännettiin englanniksi.
”Meidän leipämme Isä, on määrännyt Teidät, vääräuskoiset, liittymään kunnioitettuun
Irakin Alfa-Romeo Klubiin”
Vastaukset 6
Vanhimmat
...kiva homma kuulua irakin alfa klubiin...=)
puheenjohtajana tietenkin Saddam, jolla alfoja ainakin yksi maanalainen bunkkeri täynnä....=)
..etsivät nyt YK:n asetarkastajat epätoivoissaan. Vaan onpa tuo kadonnut kuin pieru Saharaan.
...no eipä ole sitten ihme jos ei taistelukaasuja löydykkään kun Erkkikin on jo kotiutunut varmaan suomeen...=))
tiataapi jenkit olla nyt hieman hakoteillä...=))
-
nimimerkki tuossa kysyy, miten Erkin siinä kävi?
No, hänet ohjattiin pesulle vuoripurolle ja sai
sen jälkeen uuden Alfa-Romeo vaipan...
..no erkillä tuli taatusti vaippa tarpeeseen....=)
voi että kun olisi itsekkin saanut tenavana käyttää alfa romeo vaippoja....=)