Taas yksi niistä vuoden päivistä kun sosiaaliset paineet kasautuvat sietämättömiin mittasuhteisiin. Suomalaisen mentaliteetin perinteitä kunnioittaen, mieleni jauhaa sitä samaa vanhaa mantraa, jota joka vappuna, juhannuksena ja uutenavuotena tulee aina pakonomaisesti jauhettua:"Mitähän ihmiset ajattelee jos en lähde minnekään? Miten selitän soitteleville ihmisille sen että olen kotona?"
Tämä on sitä aikaa vuodesta kun pääni sisällä laumaeläin ja individualisti valitsevat aseensa ja aloittavat hurjan mittelön. Tragikoomisella tavalla olen kokoajan puoliksi lähdössä ja puoliksi jäämässä-lopputulos on mielen totaalinen repeäminen.
Minulla ei ole tippaakaan kiinnostusta kaataa tippaakaan alkoholia kurkustani. Minua ei myöskään kiinnostaisi jauhaa kakkahuumoria tuntemattomien kanssa, tekopyhä hymy pärställäni, tai huutaa keskiyöllä kurkku kipeänä "hyvää uuttavuotta", tarkoittamatta sitä pätkääkään.
Vittumaisinta tässä on se että halu jäädä kotiin on minun yksilöllinen tunnetilani, joka tekee minusta sen mitä minä olen. Sitä vastoin halu lähteä ulos "iloitsemaan" on geeneihini ohjelmoitu käyttäytymismalli, jolla varmistetaan suvunjatkuminen, ja jonka laiminlyöminen saa pääni räjähtämään. Raiskatako omaa minuuttaan vai ollako oma itsensä?
Kai tässä selvästi ollaan kotiin jäämässä. Mitäpä siitä bilereissusta jäisi muutenkaan käteen kuin vittumainen darra.
Tämä on sitä aikaa vuodesta kun pääni sisällä laumaeläin ja individualisti valitsevat aseensa ja aloittavat hurjan mittelön. Tragikoomisella tavalla olen kokoajan puoliksi lähdössä ja puoliksi jäämässä-lopputulos on mielen totaalinen repeäminen.
Minulla ei ole tippaakaan kiinnostusta kaataa tippaakaan alkoholia kurkustani. Minua ei myöskään kiinnostaisi jauhaa kakkahuumoria tuntemattomien kanssa, tekopyhä hymy pärställäni, tai huutaa keskiyöllä kurkku kipeänä "hyvää uuttavuotta", tarkoittamatta sitä pätkääkään.
Vittumaisinta tässä on se että halu jäädä kotiin on minun yksilöllinen tunnetilani, joka tekee minusta sen mitä minä olen. Sitä vastoin halu lähteä ulos "iloitsemaan" on geeneihini ohjelmoitu käyttäytymismalli, jolla varmistetaan suvunjatkuminen, ja jonka laiminlyöminen saa pääni räjähtämään. Raiskatako omaa minuuttaan vai ollako oma itsensä?
Kai tässä selvästi ollaan kotiin jäämässä. Mitäpä siitä bilereissusta jäisi muutenkaan käteen kuin vittumainen darra.
Vastaukset 1
Vanhimmat
täällä