En ahmi

musta toi on bulimareksiaa.

Mulla oli ihan samaa ennen. Mun "juttu" alko siittä että rupesin oksentamaan baari-illan jälkeen syötyjä roskaruokia. Noh, sitten se aikanaan meni siihen, että oksensin kotona jos söin roskaruokaa. Aina. Sitten oli välejä oksentamisessa. Mutta aina jos söin itseni (liian?) täyteen roskaruokaa esim. kebabbia, oksensin. Sitten se eteni niin, että oksensin aina kun mielestäni söin "(tavallisen / normaalin päivittäisen)" ruuan lisäksi jotain ylimääräistä, vaikka se olisi tavallista leipää tai muuta ruokaa. Eli näin se tauti etenee... =( Tähän kului aikaa noin 4kk

Noh, sitten tuli elämän muutos omassa elämässäni. Unohdin tämän tavan tai no, ehkä oksensin silloin tällöin baarista tullessani syömäni roskaruuan, mutta en muuten. Koska muutin ruokavaliota ihan itsekseen terveellisempään. Hoikistuin normaalilla ruualla, kunnes nyt.. välillä oksensin, kunnes katsoin kuolleen tytön kuvaa, jonka mahalaukku oli revennyt.. Elän 400-600 kcal/pvä.

Asiaan siis, en myöskään ikinä ns. ahminut. Vaikka se lihottavan syöminen siltä tuntuikin. Mietin myös mikä mua vaivaa ja mitä se oli. Mutta kyllä luokittelisin sen bulimiaan, koska kaikkea syömisiäni en oksentanut, varsinkaan terveellistä. Mietin ja huolehdin siitä että syömäni ruoka pysyy sillä tasolla päivässä etten ylen syö. En laskenut kaloreita jne.

Kiitos jos jaksoitte tän lukea, tästä vaan huomaan että aika etenevä "juttu" tämä on. Nyt siis pyrin välttämään oksentamista, mutta välillä on pakko jos vedän jotain yli tuon 600-tai ainakin 700 kalorin. Että mikähän tämä nyt sit mahtaa olla??

Sulla on mun mielestä alkavaa anoreksiaa tai just tuota bulimareksiaa/ bulimiaa. Kohta voi alkaa ahmimiskohtaukset, jotka johtuvat niiiin tyhjäst mahasta. Helppo täs on sanoo, ku ite painii samojen asioiden kans. Mut tsemppiä! Ja muista ei tarvis syödä niin vähää jos tahtoo laihtua tms. voida paremmin.

Mulla on melko samanlainen ongelma.. En kyllä tiedä pitäisikö tämä listata anoreksian puolelle?

Ennen söin paljon päivässä, enkä välittänyt nousevasta painostani, sillä kuvittelin yhä olevani hoikka. Peilikuva alkoi kuitenkin näyttämään melko tuntemattomalta ja jenkkakahvat pistivät silmiini. Kun vaaka viimein alkoi näyttää mielestäni liian suuria lukemia, päätin aloittaa terveellisemmän elämän; jätin makaronit ja pullat sikseen.

Painoni alkoi laskemaan, mutta altistuin silti ahmimaan aina välillä liikaa herkkuja. Annoin kuitenkin itselleni aina jokaisen karkin ja suklaapalan anteeksi, sillä uskoin pystyväni laihduttamaan ne pois "joskus".

Ja millainen tilanne on nyt? Syön alle 1000 kaloria päivässä, punnitsen itseni monta kertaa päivässä, hoidan lihaskuntoani, lenkitän koiraani ja kärsin. Jos syön jonakin päivänä mielestäni liikaa, menen vessaan ja oksennan. Joskus taas minua ei huvita syödä ollenkaan ja juon päivässä pitkälti yli 5 litraa vettä ja syön muutaman omenan.

En haluaisi elää tälläistä elämää, sillä se tuntuu minusta niin rajoitetulta. Laihtuva peilikuva saa minut silti aina jatkamaan.

Pituus 160cm ja paino 53 kiloa.