Tahdoin vain mennä kotiin nukkumaan 2

Darkvenus kirjoitti:

…jatkuu…

Minulla oli kylmä, päätäni särki. Tunsin kovan kivilattian allani. Pidin silmiäni kiinni samalla muistin palatessa. Availin hitaasti silmiäni poski lattiassa. Muistini alkoi jo palailla. Suussani ei enää olut kankaan palaa eikä köyttä pääni ympärilä . Nostin toista kättä ja pitelin sillä päätäni. Toisen käden puristin nyrkkiin muistellessani tapahtumia. Nousin istumaan ja katselin ympärilleni.

Olin huoneessa jossa oli suuri, musta kaappi, puinen pieni jakkara ja sänky, jonka päällä oli ohkainen harmaa raidallinen patja. Seinät olivat kiveä ja sementtiä, lukuun ottamatta suurta lasista seinää suoraa edessäni. Lasissa oli ovi, lasinen ovi. Huoneessa tai pikemminkin kopissa oli myös toinen ovi, se oli puinen ja musta. Minua kiinnosti hyvin paljon tietää mitä sen takana olisi. Nousin seinästä tukea ottaen seisomaan ja hieman hoiperrellen menin oven luokse. Avasin oven ja näin vessan, vessan normaalilla varustuksella ja jopa peilillä. Suljin vessan oven ja kävelin lasiseinän luokse ja katselin siitä pitkää käytävää, joka oli edessäni. Kivestä, tunnelimaisesta käytävästä ja ikkunattomuudesta päättelin että olin maan alla.

Koputin lasia” hei haloo, kuuleeko joku”. Otin lasisen oven kahvasta ja yritin saada auki, se oli lukossa. Minua alkoi hermostuttaa jo valmiiksi olleen vihan lisäksi. Hakkasin nyrkillä lasia ja huomasin sen olevan hyvin kestävää koska se ei tärähtänytkään raivoisasta hakkaamisestani. ”Saatana päästäkää mut pois”, kiljuin täyttä kurkkua nojaten lasiseinään. Käännyin tuijottamaan koppia ja huomasin puisen jakkaran. Riuhtaisin sen käsiini ja heitin täydellä voimalla kohti lasiseinää. Lasiin ei jäänyt naarmuakaan, sen sijaan jakkara kyllä hajosi muutamaan osaan. Epätoivo valtasi mieleni ja lyyhistyin polvilleni lattialle. Pitelin käsillä päätäni hammasta yhteen purren.

”Oletkos tyttö rikkonu meijän jakkaran”, kuulin voimakkaan äänen edessäpäin. Nostin katseeni nopeasti ja samassa nousin myös seisomaan. Pitkä, kalju ja massiivinen mies seisoi lasiseinän takana. Hänellä oli päällään mustat suorat housut ja valkoinen toppi, jonka läpi paistoivat miehen hyvät vatsa- ja rintalihakset. Hänen kummassakin käsivarressa oli suuria tatuointeja ja silmäkulmassa rengaslävistys. Miehen takana seisoi kaksi muuta miestä, ne samat joihin olin törmännyt kadulla. Katsoin miehiä halveksuvasti. ”Olet ollut hereillä vasta kahdeksan minuuttia ja jo on huonekalut säpäleinä”, mies virnuili. Hengitin syvään nyrkkejä puristaen ja katsoin kaikkia kolmea hyvin vihaisesti. ” Oletkin jo kerinnyt tutustua uuteen huoneeseesi, miltä se vaikuttaa”, sanoi hän katsoen minua vakavana. Mietin miten voisin vastata tuohon, pitäisikö olla vihainen vai olisiko parasta vain vastata kiltisti ja totella. ” Päästä mut täältä, vitun sairas homo”, livisti suustani. Heti tuon jälkeen kaduin hieman sanojani, mutta olin kuitenkin puhunut täydestä sydämestäni. ” Kuules pikkutyttönen, siistis hieman suutasi. Et varmasti halua, että minä menetän malttini kanssasi. Ajattele omaa parastasi laskiessasi sanoja suustasi”, Sanoi mies ottaen muutaman hyvin harkitun askeleen eteenpäin. Vastapainoksi astelin itsekin hieman lähemmäksi miestä. Hän hymähti pilkallisesti ja otti taskustaan pienen kaukosäätimen ja painoi nappia. Kuulin pienen surinan. Mies nyökkäsi ja kaksi tuttua miestä hänen takanaan avasi lasioven ja astuivat sisään. Peräännyin vaistomaisesti kunnes vastaan tuli kiviseinä. ” Haluan näyttää sinulle vähän paikkoja sillä tämä tulee olemaan uusi kotisi. Laittakaan tiukasti, tämä tyttönen on hankala tapaus”, Kalju mies yhä lasin takana komensi.

Vaalea mies painoi minut maahan polvilleni ja sitoi köyden kaulaani. Samalla tumma mies sitoi käteni selän taakse ja tarrasi hiuksista kiinni. Vaalea mies veti minua eteenpäin köydestä ja tumma kiristi hiuksiani nyrkissään. Kaljun miehen johdattelemana lähdimme kulkemaan pitkää tunnelia sen päässä olevaa valkoista ovea kohti.
…jatkuu…

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä