Hei! En tiedä mille palstalle tämän olisin laittanut, jotenka laitoin nyt kuitenkin tänne. Elikkäs minulla masennusta ollut jo monta vuotta, mutta nyt on alkanut vaivata myös unettomuus - jatkuvasti. Ennen sitä oli vain silloin tällöin jonkun todella huonon päivän/päivien jälkeen. Ikää löytyy vasta 14 vuotta ja tyttö olen. Kukaan ei tiedä masennuksestani, ainakaan ihan varsinaisinaisesti, koska en siitä tahdo kertoa. Unettomuudesta olen nyt jotain mm äidilleni maininnut, mutta mitäs sitten?.. Sama kuin olisi jättänyt kertomatta. Minusta tuntuu että masennukseni on huomattu kotona, tosin tilannettani ei uskota ehkä niin huonoksi kuin mikä se on. Olen hyvä esittämään.
Siskoni mainitsi kerran jotain, että olen masentunut, se oli kaamea kun tunsin oudon ''vihlaisun'' rinnassani ja mieleeni vieri hassu ajatus ''apua, tuo tietää että olen masentunut''. Sitten olin aivan hiljaa jonkun aikaa ja lopulta kiistin asian, en tiedä uskoiko hän sitten sitä, tuskin?
En tunne tarvetta(kai?) kertoa masennuksestani kenellekkään, mutta tiedän että se olisi ihan kannnattavaa. Kouluterkalle ja vastaavalle meno ei olisi hyvä idea, ahdistus ja pelko, enkä saisi mitään edes suustani..Ja olisin sitten taas erittäin huonolla tuulella tämä jälkeen, siitäkin kokemusta kun on alkanut vituttamaan suunnattomasti terkkakäynnin jälkeen. Minusta on muutenkin outoa puhua tuntemattomille ihmisille henkilökohtaisista asioista..tai mistään asioista ylipäätään... Että jos meinaisin jollekkin tästä puhua niin henkilön täytyisi olla minulle tuttu.
Olen erittäin sulkeutunut lapsi/nuori, oikeastaan aina ollut. Viihdyn omissa oloissani, en tahdo kertoa kenellekkään mistään mitään jne. Oloni pahemmaksi tekee yksinäisyys, joka on hyvin rankkaa välillä.. Ja ainainen kotona kökkiminen tuntuu tylsältä. Nytkin koko loman olen ollut vain kotona. Kavereita ei siis ole, eikä uusiin ihmisiin tutustuminen oikein onnistu kun sosiaaliset taidotkin jääneet vuosien varrella johonkin.
Mutta siis se mitä mä tulinkin oikeestaan kysymään, on se unettomuus. Onko jotain muita keinoja kuin lääkeet, saada unettomuus loppumaan kokonaan tai ainakin vähennettyä?
Kiitän!
Siskoni mainitsi kerran jotain, että olen masentunut, se oli kaamea kun tunsin oudon ''vihlaisun'' rinnassani ja mieleeni vieri hassu ajatus ''apua, tuo tietää että olen masentunut''. Sitten olin aivan hiljaa jonkun aikaa ja lopulta kiistin asian, en tiedä uskoiko hän sitten sitä, tuskin?
En tunne tarvetta(kai?) kertoa masennuksestani kenellekkään, mutta tiedän että se olisi ihan kannnattavaa. Kouluterkalle ja vastaavalle meno ei olisi hyvä idea, ahdistus ja pelko, enkä saisi mitään edes suustani..Ja olisin sitten taas erittäin huonolla tuulella tämä jälkeen, siitäkin kokemusta kun on alkanut vituttamaan suunnattomasti terkkakäynnin jälkeen. Minusta on muutenkin outoa puhua tuntemattomille ihmisille henkilökohtaisista asioista..tai mistään asioista ylipäätään... Että jos meinaisin jollekkin tästä puhua niin henkilön täytyisi olla minulle tuttu.
Olen erittäin sulkeutunut lapsi/nuori, oikeastaan aina ollut. Viihdyn omissa oloissani, en tahdo kertoa kenellekkään mistään mitään jne. Oloni pahemmaksi tekee yksinäisyys, joka on hyvin rankkaa välillä.. Ja ainainen kotona kökkiminen tuntuu tylsältä. Nytkin koko loman olen ollut vain kotona. Kavereita ei siis ole, eikä uusiin ihmisiin tutustuminen oikein onnistu kun sosiaaliset taidotkin jääneet vuosien varrella johonkin.
Mutta siis se mitä mä tulinkin oikeestaan kysymään, on se unettomuus. Onko jotain muita keinoja kuin lääkeet, saada unettomuus loppumaan kokonaan tai ainakin vähennettyä?
Kiitän!
Vastaukset 5
Vanhimmat
auttaa suo,mutta tiedän tunteen.. Ite oon 13 kohta 14 tyttö ja tunnen olon aika usein todella yksinäiseksi,vaikka on mulla kavereita mutta niitten kanssa oon vaan koulussa,mitä nyt välillä juttelen mesessä.. En ole kuitenkaan koskaan avautunut kenellekkään eikä kukaan tunne minua kokonaan. Kaverit luulevat tuntevani minut,mutta väärässä ovat. Isoveljeni ja heidän kaveritkin tuntevat minut paremmin ja niiden kanssa vihdyn,en vain tiedä miksi.Ovatko omat kaverini liian "lapsellista" seuraa minulle..?
Mutta Toivottavasti saat apua,sillä en oo mikään expertti tässä asiassa..
Eli mullakin on tota masennusta ja unettomuutta... Enko oo siitä hirveesti kertonu kellekkään... Mä vaan ihmettelen et mitä mä teen sitte ku koulut alkaa ja oon siel ihan väsyny ku en oo nukkunu yöllä ku ainoastaan n. 5 tuntia ;SS
Ehkäpä vois mennä jonnekki terkkarille pyytämään jtn unilääke-resptiä...
Kyllähän se yksinäisyys masentaa täälläkin.
Mut unettomuudesta kärsin hyvin harvoin.
Luulisin kuitenkin et sun unettomuuteen auttais silti psykologin kaa puhuminen (ehkä se osais neuvoo asiassa paremmin kun joku tuttu)
oon kärsiny tismalleen samasta taudista/oireista. mutta kävin pari kertaa koulukuraattorilla ja sitten päädyin psygologille ja hän antoi reseptin ---> masennuslääke joka otetaan iltaisin, antaa myös hyvän unen. .. ja nyt kaikki on hyvin. uskomattomalta tuntui aluksi mutta nyt ihmettelen miksi edes epäilin ajatusta lääkkeestä :)
ihan kuin joku olisi kirjottanu mun nykysestä tilanteesta.. Tosin ite oon käyny muutaman kerran psygologilla, kun lääkäri mut sille passitti unettomuuden takia. En koe noista käynneist olleen oikeen mitään hyötyä, ku en osaa/halua puhuu mulle vaikeista asioista kellekkään tuntemattomalle ja tutuissa ei oikein ketää oo kelle kertois. Ehkä myös yrittää salata sitä pahinta masennusta muilta. Lääkkeitä ei mulle ole määrätty. Mutta kait täältä joskus ylös noustaan..