Ihanaa, että alkaa arki taas. Takana on ystävän perheitä, sukulaislapsia, joulukortteja pikkuvauvoista, naapuriin syntynyt tonttutyttö ja vielä miehen siskon synnytys on siinä hilkulla... Takana on siis paljon teeskenneltyä iloa ja riemua, aitoja kyyneleitä ja itkua yksin kotona ja autossa kotimatkoilla. Onko tuttua kenellekään???
Olen menossa yksityiselle ekaa kertaa nyt muutaman viikon päästä. Oman kunnan e-neuvolassa on otettu perusverikokeet minulta. Miestäni ei ole testattu vielä mitenkään. Mitä siellä ekana tehdään? Ja kannattaako aloittaa tämä rumba yksityisen puolella, vai saako samaa hoitoa yleisellä? Hintatasoa suunnilleen???
Mieheni kanssa jo puhuttiin, että erotaanko, jos toisessa on "vikaa", että onko reilua evätä sitten toiselta se ilo saada omaa lihaa ja verta oleva perillinen. Olen jo alkanut sijaislapsista puhumaan. Miehelleni se on ihan vieras ajatus...
Olen menossa yksityiselle ekaa kertaa nyt muutaman viikon päästä. Oman kunnan e-neuvolassa on otettu perusverikokeet minulta. Miestäni ei ole testattu vielä mitenkään. Mitä siellä ekana tehdään? Ja kannattaako aloittaa tämä rumba yksityisen puolella, vai saako samaa hoitoa yleisellä? Hintatasoa suunnilleen???
Mieheni kanssa jo puhuttiin, että erotaanko, jos toisessa on "vikaa", että onko reilua evätä sitten toiselta se ilo saada omaa lihaa ja verta oleva perillinen. Olen jo alkanut sijaislapsista puhumaan. Miehelleni se on ihan vieras ajatus...
Vastaukset 7
Vanhimmat
mallilla jos puhutaan erosta lapsen saannin takia. Minussa ja miehessä ei kummasakaan 'vikaa' mutta vauvaa ei kuulu ja 2 icsiä tehty ja n.5 vuotta yritystä takana. Nää hoidot on todella rankkoja mun mielestä ja jos suhde ei ole kunnossa niin kehoitan jättämään väliin, minä olen ainakin tarvinnut kaiken tuen minkä mies osaa antaa. Kunnallisella on pitkät jonot ja n. puolet halvempaa kun yksityidellä mutta toisaalta pääset heti hoitoon. Lääkekatto on n. 616 egeä vuosi. Mutta ensin varmaankin tehdään inseminaatio hoitoja jos miehesi simpat on kunnossa ja ne ei maksa kun murto-osan ivf/icsi hoitoihin verrattuna. Käy katsomassa yksityisen hintoja väestäliiton sivuilta.
Kiitos mielipiteestäsi, miedän suhde on todella luja. Kenties tiedät senkin, että tässä tilanteessa käy läpi monenlaisia ajatuksia ja tunnetiloja. Teillä ehkä tässä suhteessa helppo asia, kun kummassakaan ei ole vikaa. Mitä jos toisessa olisi? Oletko 100% varma, että mies pysyisi vierelläsi? Pysyisitkö itse, jos miehessäsi vikaa? Luulen, että aika moni käy nämä asiat läpi ja pakkohan ne on puhua auki. Oletteko puhuneet asiasta, että jos toisessa olisikin sitä vikaa ja toisessa ei?
Kiitos kuitenkin tiedoista ja tsemppiä vielä yrityksiin!!
Minulla vähän särähti korvaan tuo "vikaa" - kummassa sitä on, kummassa ei. Voin kertoa omasta puolestani, kun miehestäni löytyi "vikaa" ja itse olen täysin "terve", että kertaakaan ei ole mielessä käynyt ajatus, ettenkö haluaisi elää elämääni juuri tämän miehen kanssa. Tuli lapsia tai ei!
Loppujen lopuksi lapsethan ovat kanssamme saman katon alla vain parikymmentä vuotta, ja sen jälkeen jatketaan sitä elämää kahden. Tietysti lapset ovat elämässä mukana sen jälkeenkin, mutta ainakin minä ajattelen niin, että ensin olemme me kaksi, ja aika pitkälti kaikkien elämän vaiheiden läpi me kaksi kuljemme yhdessä, teemme päätökset yhdessä.
Monenlaisia tunteita olemme molemmat käyneet läpi tämän lapsettomuusasian myötä, käymme edelleen. Mutta se, kummassa vikaa on, ei ole millään tavalla oleellista. Me olemme yhdessä lapsettomia, ja vaikka hoidot etupäässä kohdistuvat minuun (olemme käyneet läpi yhden icsi-hoidon), yhteistä lapsettomuuttamme siinä hoidetaan.
Sijaislapsi ajatukseen kypsyy pikku hiljaa. Toisilla se vie kauemmin ja toisilla vähemmän aikaa. Ympäristön paineet OMAN jälkeläisen saamiseksi ovat kovat ja ymmärrän että voi olla hyvinkin vaikeaa hyväksyä oma riittämättömyys. Anna miehellesi aikaa prosessoida asiaa. Oli vastaus lopussa sitten mikä tahansa vaatii se perinpohjaista miettimistä.
Odottakaa kuitenkin rauhassa siihen asti, että teidät on molemmat tutkittu ja kaikki mahdolliset kommervenkit tehty lapsettomuushoidoissa.
Ei kai se toisen hedelmättömyys sentään eroamisen paikka ole?
Itse koen asian niin, että lapsi on rakas ja yhteinen vaikka olisi afrikasta tai sitten vaan toisen perimällä!
Onnea ja voimia alkaneeseen vuoteen!
Kiitos Tatum.
Edellistä viestiä kirjoittaessani oli todella raskas ja itkuinen päivä, kun taas ne kirotut vuodot alkoivat. Olin hyppiä seinille ja tunteet kävivät kuumina. Onneksi suhde on lujalla pohjalla ja kestää kaiken! :) Mies tietää, kuinka raskaasti asian otan ja paineet purkautuu aina välillä...
Nyt asiaan taas suhtautuu vähän rauhallisemmin ja olo on hieman tasapainoisempi.
Tutkimukisa päin mennään, kenties sitten sen yksityisen kautta.
Kiitos. Voimia tarvitaan. Iloa uuteen vuoteen.
ymmärrän, että siinä käy kaikenlaisia ajatuksia mielessä. Kyllä minäkin jossain vaiheessa mietin, että mitä teen jos en aviomieheni kanssa saa lapsia. Jätänkö hänet vai mitä teen. Meissä molemmissa on "vikaa". Kuitenkin olen tässä kaikessa tullut päätökseen, että todella haluan olla mieheni kanssa, sillä hän on mahtava tyyppi. En lapsettomuuden takia eroaisi, sillä ei sitä hyvää suhdetta pois antaisi. Toki kun mieheni ei puolla adoptiota ja jos kävisi niin, että ei niitä biologisia tulisi, niin olisi se tilanne hankala. Minä kuitenkin voisin hyvinkin adoptoida lapsen, jo vaikka nyt. Uskoisin silti, että jäisin mieheni kanssa kahden( lemmikit). Ei nämä tilanteet kovin helppoja ole.
Kiitos viestistäsi. Ajatukset todellakin seilaavat laidasta toiseen. Paljon tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita ja tunteet on kovasti pinnalla. Laitoinkin Sinulle viestin toisaalla, toivon voimia jatkoon. Mieheni on minulle erittäin tärkeä ja rakas kumppani, jonka kanssa varmasti seilataan elämän tyrskyt ja tyvenet...