miten lenkillä ollessa

Soittelin kerran eläinlääkärille kuun paskan mukana tuli kiviä ja ennen kaikkea sen takia kun siinä oli vähän verta mukana. Lääkäri sanoi ettei ole hätää niin kauan kun suoli toimii ja kivet tulee pihalle vaikka vertakin tulisi pieniä määriä. Epäili että pentu voi syödä kiviä senkin takia että sillä olisi matoja. No näillä ohjeilla me ollaan eletty. Koira on nyt puoli vuotias ja edelleen syö kiviä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän ja pari kertaa se on saanut talven aikana ylimääräisen matokuurinkin. Toki olemme kieltäneet ja kaivaneet kiviä pois suusta omat sormet verillä murinan ja purennan saattelemana, mutta ei mikään auta. Toi on niin itsepäinen koira (beagle) ja se söisi vaikka hevosen. Joskus miettinyt sitäkin että annetaanko sille liian vähän ruokaa ja lisätty siksi, mutta ei se sitä ole. Hyvissä ruuissa poika on, joku vaan kivissä kiehtoo. Välillä lenkit on pelkästään sitä, että tuhatta ja sataa eteenpäin ja naps, naps, naps, naps, naps... vauhdista suu käy koko ajan. Ihan niinkun joku varastaisi kivet tieltä jos meidän jeppe ei niitä syö. Olen hieman väsynyt. Ja kun se ei ole pelkkä kivien syonti, vaan se söisi kaikki roskatkin tien vieruksilta ja suurinta herkkua on ihmisten heittämät käytetyt räkätollot. Hohhoijaa. Toivoisin jotain konkreettisia neuvoja miten tää touhu ihan oikeesti saatais loppumaan.

................... kirjoitti:

Soittelin kerran eläinlääkärille kuun paskan mukana tuli kiviä ja ennen kaikkea sen takia kun siinä oli vähän verta mukana. Lääkäri sanoi ettei ole hätää niin kauan kun suoli toimii ja kivet tulee pihalle vaikka vertakin tulisi pieniä määriä. Epäili että pentu voi syödä kiviä senkin takia että sillä olisi matoja. No näillä ohjeilla me ollaan eletty. Koira on nyt puoli vuotias ja edelleen syö kiviä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän ja pari kertaa se on saanut talven aikana ylimääräisen matokuurinkin. Toki olemme kieltäneet ja kaivaneet kiviä pois suusta omat sormet verillä murinan ja purennan saattelemana, mutta ei mikään auta. Toi on niin itsepäinen koira (beagle) ja se söisi vaikka hevosen. Joskus miettinyt sitäkin että annetaanko sille liian vähän ruokaa ja lisätty siksi, mutta ei se sitä ole. Hyvissä ruuissa poika on, joku vaan kivissä kiehtoo. Välillä lenkit on pelkästään sitä, että tuhatta ja sataa eteenpäin ja naps, naps, naps, naps, naps... vauhdista suu käy koko ajan. Ihan niinkun joku varastaisi kivet tieltä jos meidän jeppe ei niitä syö. Olen hieman väsynyt. Ja kun se ei ole pelkkä kivien syonti, vaan se söisi kaikki roskatkin tien vieruksilta ja suurinta herkkua on ihmisten heittämät käytetyt räkätollot. Hohhoijaa. Toivoisin jotain konkreettisia neuvoja miten tää touhu ihan oikeesti saatais loppumaan.

Nyt tosin alkannut vähän rauhoittumaan ja uskoo kun sanon ei ota tai irti, ikää 7kk. Vakavasti jo harkitsin sellaisen metallisen verkko kuonokopan ostamista, kun siis aivan kaiken roskan ja moskan maasta "imuroi" ja itse sai olla sydän sykkyrällä ettei vain tule mitään suolitukkeita tai vastaavaa. Sellaisen kuonokopan kanssa ne ei pysty sitä tekemään tai se ainakin tekee siitä vaikeampaa ja ehkä sen avulla se sitten pikkuhiljaa unohtuisi. Näyttäähän se ehkä vähän hurjalta, mutta koiran parhaaksihan se kuitenkin on..ja opettamisen apuvälineeksi.

En ole kuitenkaan tätä milloinkaan kokeillut, että en siis puhu kokemuksesta, suunnitteluasteelle jäi.

täälläkin oli... kirjoitti:

Nyt tosin alkannut vähän rauhoittumaan ja uskoo kun sanon ei ota tai irti, ikää 7kk. Vakavasti jo harkitsin sellaisen metallisen verkko kuonokopan ostamista, kun siis aivan kaiken roskan ja moskan maasta "imuroi" ja itse sai olla sydän sykkyrällä ettei vain tule mitään suolitukkeita tai vastaavaa. Sellaisen kuonokopan kanssa ne ei pysty sitä tekemään tai se ainakin tekee siitä vaikeampaa ja ehkä sen avulla se sitten pikkuhiljaa unohtuisi. Näyttäähän se ehkä vähän hurjalta, mutta koiran parhaaksihan se kuitenkin on..ja opettamisen apuvälineeksi.

En ole kuitenkaan tätä milloinkaan kokeillut, että en siis puhu kokemuksesta, suunnitteluasteelle jäi.

Mulla on 6 kk vanha pentu ja jahtaa kaikki roskat myös . Olen antanut väliin sille jonkin oksan tai havun suuhun jota saa kantaa suussaan , niin jättää vähemmälle noi roskat kun on jokin isompi suussa jo valmiina , se tykkää heitellä sitä väliin ilmassa .
Ulkoo löysi vanhan siivous rievun ja se näkyy olevan lempilelu ulkona nyt . Muullon etsi kaiken näkösii roskii rapunpielet täyteen .

................... kirjoitti:

Soittelin kerran eläinlääkärille kuun paskan mukana tuli kiviä ja ennen kaikkea sen takia kun siinä oli vähän verta mukana. Lääkäri sanoi ettei ole hätää niin kauan kun suoli toimii ja kivet tulee pihalle vaikka vertakin tulisi pieniä määriä. Epäili että pentu voi syödä kiviä senkin takia että sillä olisi matoja. No näillä ohjeilla me ollaan eletty. Koira on nyt puoli vuotias ja edelleen syö kiviä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän ja pari kertaa se on saanut talven aikana ylimääräisen matokuurinkin. Toki olemme kieltäneet ja kaivaneet kiviä pois suusta omat sormet verillä murinan ja purennan saattelemana, mutta ei mikään auta. Toi on niin itsepäinen koira (beagle) ja se söisi vaikka hevosen. Joskus miettinyt sitäkin että annetaanko sille liian vähän ruokaa ja lisätty siksi, mutta ei se sitä ole. Hyvissä ruuissa poika on, joku vaan kivissä kiehtoo. Välillä lenkit on pelkästään sitä, että tuhatta ja sataa eteenpäin ja naps, naps, naps, naps, naps... vauhdista suu käy koko ajan. Ihan niinkun joku varastaisi kivet tieltä jos meidän jeppe ei niitä syö. Olen hieman väsynyt. Ja kun se ei ole pelkkä kivien syonti, vaan se söisi kaikki roskatkin tien vieruksilta ja suurinta herkkua on ihmisten heittämät käytetyt räkätollot. Hohhoijaa. Toivoisin jotain konkreettisia neuvoja miten tää touhu ihan oikeesti saatais loppumaan.

kuulostaapa ongelmalta todella. varmaan kannattais ottaa yhteys KIVA-teamiin. ovat koirankäyttäytymis-neuvojia/kouluttajia/psykologeja.

mun cavalierpentu söi eilen pihalta tupakantumpin ja pakkosyötöllä teelusikalinen suolaa kurkkuun ja onneksi tuli oksennus.

vaikeeta kyllä kun pitää seurata niin tiiviisti. pakkomielteet vissiin etenkin aika kinkkisiä. onneksi koiratkin muuttuu vanhetessaan niin että toivoa on aina. mut uskon et apu ois tarpeen.

BB.