tajuta itse olevansa psykoosissa? Itsellä on sellainen olo että "toinen puoli" tajuaa, että on koko ajan psykoottinen ja "toinen puoli" taas on koko ajan ihan sekaisin. Ihan kun sisällä olisi kaksi tyyppiä, toinen on ihan sekaisin jatkuvasti ja toinen vaan katselee sitä sekavaa tyyppiä. Jos psykoosissa voi tajuta olevansa siitä niin sitten taidan (taas) olla siinä jamassa. Mitäköhän pitäsi tehdä? Kun on kuitenkin jotenkin taas mennyt siihen kuntoon ettei enää pysty asioitaan oikein hoitamaan ja niitäkin pitäisi yrittää hoitaa???
Voiko psykoosissa
psykoosissako?
71090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mtt;ssä?Jos käyt niin ehdota niille päivä sairaalaa.Siihen et ole laitostumassa sidottuna vaan ainoastaan saat tukea ongelmiisi ja neuvoja asioiden hoitamiseksi.Et jää epätietoiseksi.
Sun täytyy olla melko vahva kuitenkin henkisesti,kun et ole menettänyt itseäsi tuolle epämääräiselle voimalle,joka tahtoisi ottaa mielesi mailmasta vallan.toivottavasti se ei onnistu aikeissaan!
tosi asiallisesta vastauksesta!:) Käyn mtt:ssä, vuosia käynyt ja tapellut skitsofrenian kanssa. Nyt nousee taas mielenpinnalle kaikenlaiset valveunet ja "ääniä" kuuluu taas koko ajan ja jotenkin taas koko todellisuus vääristyy ihan helvetilliseksi, sellaiseksi kauhuelokuvamaiseksi...lääkkeet ei oikein tepsi, tuntuu että ne vaan pahentaa kaikkea, paitsi rauhoittavat pitää vähän kurissa kun joskus ottaa. Tosi vittumaista, kun kirjoitan tätäkin niin kuulen koko ajan "toistona" kaiken mitä kirjoitan...mutta, olen kai jo niin tottunut siihen että tällainen "epänormaali" elämä on jo muuttunut "normaaliksi"...
Voi paljon vaikuttaa sekin että olen viimeiset vähän yli 10 vuotta harrastanut meditaatiota ja sehän tiedettävästi nostaa esiin alitajunnasta kaikkea, myös sitä pimeämpää puolta. En tiedä, ehkä joku tuollainen päiväsairaalajuttu voisi ola hyvä, jos sellaiseen edes otetaan sisään:/
harjoittanut? Itse olen aikonut aloittaa Tiibetin buddhalaisuuden meditaation, erään niistä, ja siihen tietääkseni kuuluu keskittymisharjoitukset ja muuta. Olen kyllä kuullut että joissakin meditaatioissa on tapahtunut vahinkoja ( Oshon meditaatiot ). Tosin olen päättänyt aloittaa meditaation vasta sitten kun eräät erittäin vaikeat asiat on käsitelty.
Toivon sinulle paranemista ja voimia ongelmiesi ylittämiseen.
olen lukenut aina paljon, krishnamurtia ja muuta. Mutta, itselläni meditaatio on aika luontaista, siis olen pienestä asti ns. "vaipunut/ajatunut" siihen "mielentilaan" itsestään, enkä tiedä voidaanko tai hyödyttääkö se edes antaa mitään nimiä tuolle tapahtumalla. Mutta jos olen halunnut oikein kunnolla meditoida, niin olen harjoittanut vain perinteistä zazeniksi sanottu istumismeditaatiota, en muuta. Se on aina ollut vain jotenkin luontaista minulle enkä tosiaan tiedä kannattaako sille mitään sen kummempia meditaatiosuuntauksia tai nimiä ruveta antamaan...? Koita tuota zazenia eli istumista ja suosittelen todellakin hankkimaan uuden lähiaikoina ilmestyneen kirjan "Hardcore Zen", kirjoittaja on Brad Warner. Tuossa kirjassa on todella mukava ote koko hommaan, plus kaikkea muutakin mielenkiintoista koko valaistumisajatuksesta ja meditaatiosta:)
Kyllä tosiaan itse voi tajuta olevansa psykoosissa. Näin kävi myös avomiehelleni muutamia päiviä sitten ja hakeutui itse hoitoon. Hänelläkin oli ns.kaksipuolta, joista toinen puoli ymmärsi ettei kaikki ole ok.
oon itsekkin miettinyt tuota "kaksi puolta" hommaa jo pitkään, luulen et se on mielen perimmäinen olemus.. vai olenko psykoosissa?
mieli jakautuu jollain tapaa kahteen osaan.. on omatunto, ja on se "jokin" joka tarttuu kiihokkeisiin ja "iskee" ajatuksilla, ärsykkeillä jotka mieli käsittelee.. onko sinulla tunne rinnakkaistodellisuudesta? oletko käyttänyt psykedeelejä?
tosi mielenkiintonen aihe, voitais ehkä vaihtaa sanoja jos sähköpostia laittasit, siis threadin aloittajalle
koska muutama kuukausi sitten iski psykoosi, luulin että mua kuvataan ja seurataan joka paikassa, sitten koin sellaiset jumalan lapsi psykoosit ettei tosikaan, vaihtelin jopa ulottuvuuksia siinä, liian pitkä tarina kertoa. Jälkikäteen vasta sain tietoa psykoosista ja tajusin että sitähän minä käyn läpi, koko ajan on päällä, äänihalluineen ja kaikkineen, nyt käynyt lekurilla, en kertonut ihan kaikkea ettei sairaalapotilaaksi tarvitse, levozinia määrättiin ja on toiminut hyvin, tulevaisuus näyttää mitä teen, tarvittaessa hakeudun osastolle jos huomaan että tarvetta on.
Levozin toiminut hyvin ääniin, alkoi heti katoamaan ja suht hyvin pysynyt poissa vaikka sen verran vähän vielä syönyt ettei periaatteessa edes vielä kunnolla vaikuta. Kyllä sitä pystyy tiedostaa oman psykoosin ja itekin pystyn erottamaan harhan todellisuudesta.