Moi kaikki kamut!
Olen tosi paljon lueskellut, kuinka ihmisillä on yksinäistä -eikä ystäviä. Ihminenhän on laumaeläin ja kaipaa automaattisesti toista ihmistä; kaveria ja ystävää. Ei ole terveellistä jäädä syrjään ja tuntea itseään: näin vertauskuvallisesti sanottuna "roskaksi".
Miksipä ei voisi luoda ihan oikeasti pysyviä ystävyyssuhteita täällä netissä erilaisissa chateissa, foorumeissa ja ehkäpä jopa mesessä jutustellen.
Mitäs sanotte?
Perustetaan oma porukka: "Omaa kivaa yhteisö".
Kovin moni nuori on yksin. Se on pelottavaa, eikä ollenkaan kiva ajatus. Varsinkin kaikkien juhlien aikaan, kun muilla on hauskaa.
Itse olen sosiaalinen ja elämän myönteinen iloinen tytöntylleröinen. Aina on kuitenkin jotain mitä kaipaa. Niin miksipä minä en voisi luoda nyt ja tässä uusia kaverikuvioita.
Kommentoikaa te kaikki ujot ja vähän vähemmän ujot. Te kaikki tytöt ja pojat. Te kaikki pienet ja isot. Te kaikki tummat ja vaaleat. Te kaikki nuoret jotka kiinnostuitte jutustani. Itse olen 15 vuotias "teinityttö", ja pidän ikää pelkkänä numerona. Riittä, jos haluat vain kaverin...
Kuulostaa ehkä mahdottoman kahjolta; älkää antako sen häiritä. :D
Miksipä ei voisi saada kavereita ympäri Suomea ja pitää yhtä. Miksipä ei vois vaihtaa kuulumisia ja ehkä pitää kokoontumisiakin. Miksi ei?? Alkakaa nyt elämään, vaikka kuinka maailma potkisikin päähän!!
Jos tähän, joku nyt jotain sanoo, niin laitetaan vaikka mese osoitetta kiertämään ;).
Olen tosi paljon lueskellut, kuinka ihmisillä on yksinäistä -eikä ystäviä. Ihminenhän on laumaeläin ja kaipaa automaattisesti toista ihmistä; kaveria ja ystävää. Ei ole terveellistä jäädä syrjään ja tuntea itseään: näin vertauskuvallisesti sanottuna "roskaksi".
Miksipä ei voisi luoda ihan oikeasti pysyviä ystävyyssuhteita täällä netissä erilaisissa chateissa, foorumeissa ja ehkäpä jopa mesessä jutustellen.
Mitäs sanotte?
Perustetaan oma porukka: "Omaa kivaa yhteisö".
Kovin moni nuori on yksin. Se on pelottavaa, eikä ollenkaan kiva ajatus. Varsinkin kaikkien juhlien aikaan, kun muilla on hauskaa.
Itse olen sosiaalinen ja elämän myönteinen iloinen tytöntylleröinen. Aina on kuitenkin jotain mitä kaipaa. Niin miksipä minä en voisi luoda nyt ja tässä uusia kaverikuvioita.
Kommentoikaa te kaikki ujot ja vähän vähemmän ujot. Te kaikki tytöt ja pojat. Te kaikki pienet ja isot. Te kaikki tummat ja vaaleat. Te kaikki nuoret jotka kiinnostuitte jutustani. Itse olen 15 vuotias "teinityttö", ja pidän ikää pelkkänä numerona. Riittä, jos haluat vain kaverin...
Kuulostaa ehkä mahdottoman kahjolta; älkää antako sen häiritä. :D
Miksipä ei voisi saada kavereita ympäri Suomea ja pitää yhtä. Miksipä ei vois vaihtaa kuulumisia ja ehkä pitää kokoontumisiakin. Miksi ei?? Alkakaa nyt elämään, vaikka kuinka maailma potkisikin päähän!!
Jos tähän, joku nyt jotain sanoo, niin laitetaan vaikka mese osoitetta kiertämään ;).
Vastaukset 28
Vanhimmat
Juu kyllä siinnä on ideaa varmasti. Mutta taitavat kaikki yksinäiset olla jo niin juurtuneita, että ei tule mitään ja kynnys on liian suuri?
Minun pitäisi jo alkaa pitämään itseäni aikuisena, mutta teille nuoremmille suosittelisin jotakin yrittämään.
moikka. ajatus kyllä kuulostaa positiiviselta ja kiinnostavalta mutta mulla ainakin on mennyt usko mihinkään kavereihin ja ystäviin. mulla on taipumus luovuttaa mutta yritystä voisi olla jos kuulisin muidenkin mielipiteitä tai onko kukaan muu ylipäänsä kiinnostunut...
Iltaa!
Se tässä vähän itseänikin "pelottaa", että pelkkä tyhmä heittohan tämä vaan taisi olla. Ideana, ehkä ihan hyvä, niinkuin sanottu on, mutta ei mitään sen enempää.
Mielessäni kävi tuo ihan sama, että yksinäisille ihmisille tuo "kynnys" on varmasti ihan liian suuri... Itsekin haluisin tuntea kuuluvani johonkin "yhteisöön". Siksi minä otinkin asian puheeksi täällä. Miten hienoa olisi tutustua ja vaihtaa kuulumisia eri puolella Suomea asuvien nuorien kanssa.
Kaikille olisi joku yhteinen juttu. Halu saada uusia ystäviä... Ehkä hieman helpompaa, kuin naamatusten mennä heti tosta noin vaan juttelemaan. Vois puhua kaikesta; harrastuksista, koulusta, nuoruuden mietteistä, vanhemmista ja niiden tavasta kasvattaa, musiikista, mieltä painavista jutuista ja ongelmista, perhe sotkuista ja omista fiiliksistä.
Jos yhteisöön saa usean aktiivisen tyypin, niin kaikki tutustuis kaikkiin ja kaikki olis kaikkien kavereita. Eihän se aina niin toimi, mutta periaatteessa kyllä.
Mukavaa kuitenkin, ettei juttuani heti täysin teilattu ja kiinnostusta on. :D Kommenttinne oli minulle tärkeitä!
Toivo menetetty.
Lisäksi ystävyyssuhteet netin kautta ei ole niin helppoja. Toinen saattaa asua Lapissa ja toinen Etelä-Suomessa. Välimatka on suuri ja tapaaminen sentakia vaikeaa.
Mutta ainahan sitä kavereita voi netin kautta pitää, tosiystävyyttä tuskin..en väitä kuitenkaan, etteikö niin voisi tapahtua.
...voisin itse puhua netissä (messengerissä) kaikesta.. Uudet tuttavuudet ei oo koskaan pahitteeksi!
Jos alkaa pitemmällä tähtäimellä miettimään tätä juttua, niin yhteisön ideana olisi pitää säännöllisen epäsäännöllisesti ns. "miittejä" tapaamisia.
Ei sillä väliä missä päin Suomea asuu. Yhteinen paikka sovitaan, minne mennään. Ne ketkä pääsevät ja uskaltavat ilmaantua paikalle, niin tulevat. Olisi jotain kesä miittejä, joihin satsataan kaikki oma panoksemme, niin homma toimii.
Tuohon pyrkisin, jos juttu toimis...
Sitte ihmiset juurtuu vaa enemmän koneelle ja sisään himaan. Eikä tollasista yleensä tuu mitään tollasista nettikaveri suhteista kyllä se kaveruus pitää muualla viettää ku koneen äärel
Ulos siitä ja mars!! Kavereita on Suomi ja koko maapallo pullollaan.
Voin kuitenkin korostaa, että mulla ei ainakaan ole sellaisia puitteita tai mahdollisuuksia lähteä kaupungilta tosta noin vain kavereita metsästämään.
jos tämä saa jotain kannatusta, olen tässä mukana.
Lisää vaan tyyppejä. Ryhtykää rohkeasti. Keksitään yhdessä kokonaan joku ihan uus juttu. Etsitään toisistamme jotain samaa ja kehitellään uutta. Saadaan kokoon joku ihan uus ja yhteinen yhteisö.
Vaikka tämä jäisikin enimmäkseen netti tasolle, niin voi sitä täälläkin pitää yhtä...
En nyt mitään kommuunia koita perustaa, mutta kunnon porukka kokoon vaan..
Aivan ihana idea!
Minä en ehkä uskaltaisi matkustaa pitkälle ihmisiä tapaamaan, mutta jos ryhmä kokoontuisi jossain pääkaupunkiseudulla, niin tulisin varmasti!
Minä ainakin uskon, että tällaisesta porukasta voisi löytyä vaikka koko elämän yhteyttä pitäviä sydänystäviä!
Voimia ja onnea kaikille yksinäisille!
Koko elämän yhteyttä pitävia sydänystäviä
Juu,mäkin voisin olla tässä jutussa mukana. Tapaamisista en oikeen tiiä mutta mesessä voisin jutellakin jonkun kanssa. en tiedä nyt minkä ikäsiä te muut ootte mutta alottajaa oon kyllä muutaman vuoden nuorempi.. Itellä on suht monta kaveria mutta niiden kanssa tulee oltua todella harvoin vapaa-ajalla yhdessä.Enimmäkseen oon aina koneella ja oon yrittänyt ettiä netistä kamuja mutta tuloksetta.. Tiiän monta ihmistä jolla on nettikamuja ja ne on ystävystyneet todella hyvin vaikka eivät ookkaan koskaan tavanneet..
Mutta siis oisin mukana.. :)
Voisin myös olla mukana. Kyllä mulla niita kavereita löytyy, jonkin verran , mutta on aina kiva tavata uusia ihmisiä.
Tosta näkemisestä en oikeen sit oo varma ,jos on pitkiä välimatkoja. Ku täältä Hesaan on jotain vähä alle 400km.
Oon 15 :D
Jep jep minä voisin tulla mukaan myös, jos tarpeeksi muutakin porukkaa tulee. Yleensä ne vähän tuppaa menemään sellaiseksi että pian on enää kaksi tyyppiä jäljellä ja homma tyssähtää. Mutta ainahan kannattaa yrittää. Olenkin jo pitkään etsiskellyt jotain yhteisöä, mutta mistään ei tunnu löytyvän mitään sopivan aktiivista, tai sitten löytyy niin inside -porukoita, että eihän niihin uskalla tunkea mukaan.. Odottelen mielenkiinnolla lisäinfoa. ;)
huimasti tullut vastauksia :P minäkin haluisin mukaan jotenkin.. En vain niin kauheesti oo koneella rupattelemassa mesessä tms.. :S lukio "vie" aikaa.
Mulla on kyllä poikaystävä (tutustuttiin (netissä!!) vuonna 2003(?) ja nähtiin ekan kerran elokuussa 2006) Hän on myös mun ainoo kaveri jonka kaa oon vapaa-ajalla (1-2 viikon välein nähdään)..
mutta.. miten tää yhteisö käytännössä toteutuis?
Moikkis!!
Kaikki te ketkä ovat tosissaan kiinnostuneet asiasta, voitte laittaa omia ehdotuksianne tämän systeeminen toteutumiseksi. Kaikenlaisia ihmisiä kaivataan, mutta pieni seikkailun halu olisi paikallaan. Se takaa tämän onnistumisen ja mahdollisten "miittien" järjestämisen.
Oma ehdotukseni on:
Ainakin aluksi olisi helpointa aloittaa toiminta yleisillä sivustoilla; perustamalla yhteinen yhteisö. Esim. irc-galleriassa tai kommuuni.fi. Itse kannatan Kommuunia, koska se on melko uusi sivusto, eikä käyttäjiä ole vielä pilvin pimein.
Eli pistäkääpä rekisteröityen www.kommuuni.fi ellei ole jotain uusia ideoita.
Jos olisin hyvä kotisivujen tekija, niin olisin ehdottanut että, oltaisiin väsätty omat kotisivut tälle systeemille. Mutta jos joku innostui ideasta ja aikaa on, niin voi ottaa ideani asiakseen ja tehdä "meille" ihan ikioma kohtaamis paikka vieraskijoineen.
Vaikka kotisivu joskus toteutuisikin, niin silti kannattaa aloittaa tosta kommuuni.fi paikasta. :) Itse olen siellä nicillä unique.
Olen mukana! Sika hyvä idea, itselläni oikeastaan vain yksi ystävä... Tapaaminen onnistuisi pääkaupunkiseudulla.. Rekisteröidyn tuonne Kommuuni paikkaan ..
Jos joku kirjautuu kommuuniin, niin perustin oman kommuunin sinne. Tulkaa muutkin: "yhteisö" niminen paikka...
[email protected]
Tulen sinne viivana kunhan muistan henkilötunnukseni loppuosan. Ärsyttää kun sitä tunnusta täytyy nykyään joka paikassa kysyä. =(
Vai kävisköhän tossa niin, että osa jäisi porukasta pois kuvan lisäämisen takia? Koska jos ei vaikkapa halua laittaa nettiin kuvia, vaikka haluaisikin olla mukana jutussa?
ei pakollista.
Ei voi kuin onnitella... Idea on periaatteessa loistava enkä voi kuin toivoa, että se toimii käytännössäkin. Oot saanu kannatusta paremmin kuin olisin uskonut, mutta en voi mitään sille, että itse en ainakaan onnistu vakuuttamaan itteenni tän jutun toimivuudesta, siis ainakaan "real lifessä". Netissä on tottakai kiva jutella ja silleen, mutta...
Ite vietän vapaa-aikani pääosin yksin, mutten ole yksinäinen. Kai tajuutte...? Yksi hyvä kaveri on. Olen päättänyt tehdä epätoivoisen teon ja kertoo yhelle tytölle mun tunteista siihen; en odota vastakaikua. Ja oon siis melkosen ujo poika. Nykyisin olen tosin saanut itsevarmuutta ja muuttunut sosiaalisemmaksi. (Jaa, mikäköhän mut sai kirjottaan tähän mun "elämäkerran"?...)
No, ehkä mun pointti oli se, että neuvon kaikkia vaan hankkimaan itsevarmuutta eli uskomaan itseensä. Tiedän, se on vaikeeta, mutta uskokaa pois, se on elämän tärkeimpiä taitoja. Sitä kautta uskaltaa puhua, ja sitä kautta taas saa kavereita, jos niitä haluaa.
Nii, tää idea. Ite en osallistu (sorry :( ), ainakaan mihinkään kokoontumisiin, mutta saatte täyden sympatiani :). Tiedän, mitä tarkoittaa "yksin olo", eikä kenenkään kuulu olla HALUAMATTAAN yksin...
Juup... kiitos kuitenkin kirjoituksestasi, kun kerroit mielipiteesi tähän juttuun.
Ja tosiaan... yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri juttu. Ylsin oleminen on omasta tahdota olemista yksikseen tai muuten vaan hyvässä mielessä tarkoittavaa juttua. Mutta yksinäisyys on ikävää ja masentavaa. Se on pakko yksin oloa...
Sitä ystäväpiiriä laajentaa tänne Savonlinnan
suunnille.Täällä ois kanssa yksi yksinäinen
ja tapaamisetkin onnistuu ainaski lähiseudulle
jos kavereita löytynee.
Tosiaan en haluis tän
jäävän pelkästään netti kirjoitteluksi kun niin
moni on yksin.Pistäkää sana kiertämään että tämmönen on.
Laittakaa vaikka ossujanne tänne niin ollaan yhteyksissä.
... laittaa tänne mesensä, niin voitaisiin tavata siellä. Jos kaikki haluaa, että tämä onnistuu,ja jaksavat yrittää, niin varmaan se on mahdollista. Oma meseni on : [email protected]