kiinnostaa. Vieläkö 70- ja 80-luvuilla vl-papit pelkäsivät SRK:ta ja pappien joukkoerottamista(edellisen kerran 60-luvulla) niin paljon, että heidät saatiin pakotettua hoitomiehiksi myötäänsä?
Päivätyönään he puhuivat Jumalan armosta serakunnalleen virkansa puolesta mutta iltaisin ja öisin he muuttuivat ihmissusiksi raatelemaan SRK:n alamaisia paikalliselle Ry:lle hoitokokoukseen. Melkoinen ristiriita.
Ovatkohan vl-papit oikeasti ihmissusia? Jotka kuutamolla ulvovat SRK-kuuta.
Päivätyönään he puhuivat Jumalan armosta serakunnalleen virkansa puolesta mutta iltaisin ja öisin he muuttuivat ihmissusiksi raatelemaan SRK:n alamaisia paikalliselle Ry:lle hoitokokoukseen. Melkoinen ristiriita.
Ovatkohan vl-papit oikeasti ihmissusia? Jotka kuutamolla ulvovat SRK-kuuta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Havaintosi osuu kiperään kohtaan. Metafora lammaspaimenesta, joka muuntautuu yöksi lampaita raatelevaksi sudeksi, ei ole lainkaan hassumpi, kiinnittämään huomiotamme olennaiseen kysymykseen.
Ev.lut.-kirkkomme pappi on valallaan sitoutunut kansankirkkomme tunnustukseen ja sielunhoidon etiikkaan.
Siihen ei sisälly oikeutta harjoittaa hengellistä väkivaltaa seurakuntalaisia kohtaan.
Saattoipa hoitokokouksessa yön pimeinä tunteina jonkun vl-papin omatunto kolkuttaa, kun hän ev.lut.-kirkon papin valan vannoneena pappina osallistui uskovaisten vanhojen mummojen ja pappojen nöyryyttämiseen ja pelotteluun.
Pappisvala:
"Minä N.N. lupaan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä, enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkkojärjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa, niin että voin siitä vastata Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon."
joukkojaan ja pakottamaan heitä mitä eriskummallisimpiin tekoihin puolestaan. Papeilla oli vielä suurempi vastuu saastaisista hoitokokousjulmuuksistaan kuin maallikkosaarnaajilla, jotka eivät koko uskosta muuta tienneet kuin sen, mitä SRK heille syötti.
Eikös SRK:n nykyjohdossakin ole hoitokokousjulmuuksia peittelemässä jokunen pappismies? Kuinkahan heidän moraalinsa kestää SRK-laisen arvomailman?