On kullakin odottajalla mennyt odotus ja uudenm vuoden vietto? Muistan ensimmäisestä raskaudesta, että oli yksinäistä ja nyt kun toista odotan huomaan taas olevani kovin eristyksissä. En tiedä menekö tahalteni istumaan yksin vai ottaako kamujen jatkuva juominen saati sitten miehen jatkuva juominen päähän? Toki olen sanonut, että mieheni voi mennä ja juhlia, mutta nyt tuntuu niin kuin se olisi paljon tärkeämpää, kuin minä tai sitten tämä on taas tätä hormonien temppuja. Jotenkin tuntuu, että jos sanon miehelleni, että nyt voisit jäädä mun kaa vaikka kattoon leffoi ja otat mua kainaloon, niin kuin se olisi itsekästä ja kahlitsevaa. Sellainen en nimittäin halua olla.
Kaverit ne tahdo tulla käymään ja olen kyllä yrittänyt kysyä heiltä että onko heistä häiritsevää jos olen käymässä ja pyrinkin käymään viikoittain jollain kavereistani, mutta jotenkin he tuntuvat etäisiltä. Onko kellään samanlaista tilannetta? Miten ratkesi? Olisi oikein mukavaa saada jutella avoimesti kaikesta, mutta...
Kaverit ne tahdo tulla käymään ja olen kyllä yrittänyt kysyä heiltä että onko heistä häiritsevää jos olen käymässä ja pyrinkin käymään viikoittain jollain kavereistani, mutta jotenkin he tuntuvat etäisiltä. Onko kellään samanlaista tilannetta? Miten ratkesi? Olisi oikein mukavaa saada jutella avoimesti kaikesta, mutta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uutena vuotena kutsuttiin ystävät kylään meille. Ei tarvinnut miehen tai minun lähteä iltaa istumaan minnekkään. Järjestin ystäville tarjoilut (myös kuoharit ym) ja istuin iltaa ilman alkoholia muiden seurassa.
Huomasin kaikkien ottavan erittäin maltillisesti, eikä kukaan juonut itseään känniin asti. Ja näin sain helposti kaverit ympärille ja kaikki vietettiin kiva Uusi Vuosi:)
Vielä pari kk sitten huomasin vetäytyväni enempi seurasta ja kaipaavani rauhaa. Silloin kaverit eivät olleet niin paljoa yhteyksissä, mutta olen itse muuttunut nyt aktiivisemmaksi ja yritän huomioida ja tavata kavereitani enempi. Se helpottaa myös mieheni oloa, en odota niin paljon häneltä, koska saan juttuseuraa ja tukea myös ystäviltäni.
Itse kyllä loukkaantuisin, jollei mies viettäisi juhlailtaa kanssani, tilanteestani huolimatta (tai nimenomaan siitä johtuen). Haluan uskoa, että hän miellään viettää juhlat kanssani, vaikka joutuisikin esim. lähtemään aiemmin bileistä kotiin, koska väsyn aikaisemmin. Teenhän työtä 24h/vrk kantaen yhteistä lastamme :)
Toisaalta, hän ei ennekään ole juuri harjoittanut ahkeraa viinan juontia ja biletystä, joten hän ei ole joutunut luopumaan paljosta.
Tsemppiä ja onnea sinulle odotukseen. Älä ihmeessä pyytele anteeksi olemassaoloasi vaan kyläile reippaasti ja kutsu kavereita luoksesi. Miksi ystäviäsi häiritsisi, että olet raskaana? Jos olet kiinnostunut heidän elämästään ja asioistaan, kuten ennenkin, eikä mielessä pyöri vain vauva-asiat tai -huolet, olet varmasti yhtä hyvää seuraa, kuin ennen raskauttasi...
neuvoistasi ja ymmärryksestäsi. Toivotaan että tämä "kaamos" vaihe menee pian ohi ja olisi taas vähän positiivisempi olo tila. En ole oikein puhunut mitään vauvaan liittyen, paitti sellaisten kanssa joilla on jo kokemusta. Ajattelen juuri näitä sinkku ystäviäni joita ei vielä tässä elämän vaiheessa kiinnosta perheen perustaminen, että heille en asioista oikein puhu elleivät he kysy. Onneksi on heitäkin, jotka toki kyselevät vointiani ja siitä kiitän. Joksus vain ei se seura aina oo paikallaan =) Kaippa sekin siihen odottamisen aikaan liittyy. Yritän nyt ottaa itseäni vaikka niskasta kiinni ja keksiä uusia yhteisiä tekemisiä. Ehdotuksia otetaan vastaa..