Kylläpä oli taas iltalenkki kun vaihteeksi sai sydän pomppien seurata kun vastaantuleva (toisella puolella katua oleva) sakemanni lähti sitten äristen ryntäämään kadun yli, koira on vielä nuori mutta massaa on jo sen verran että veti omistajaansa kuin pässiä narussa.
Jollain keinolla sai omistaja onneksi koiran pysäytettyä. Auta armias kun on seuraavan kerran liukas keli ja sattuu omistaja kaatumaan, niin sitten tulee pahaa jälkeä...
Olen nähnyt tämän koiran useampaan otteeseen, onneksi ovat sentään vaihtaneet fleksin kunnon remmiin. Kyllä pelottaa nähdä kyseistä koiraa ja kierran varmasti mahdollisimman kaukaa tuon lenkkeilijäparin.
Jollain keinolla sai omistaja onneksi koiran pysäytettyä. Auta armias kun on seuraavan kerran liukas keli ja sattuu omistaja kaatumaan, niin sitten tulee pahaa jälkeä...
Olen nähnyt tämän koiran useampaan otteeseen, onneksi ovat sentään vaihtaneet fleksin kunnon remmiin. Kyllä pelottaa nähdä kyseistä koiraa ja kierran varmasti mahdollisimman kaukaa tuon lenkkeilijäparin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja Sakemanni on todella voimakas koira. Muistan aina kun laihdutin vanhimman poikani jälkeen. Hoksasin iltaisin myöhään pyytää ystäväni sakemanni urosta Maxia kanssani lenkille. Maxi oli kiltti kaikille muille paitsi juopoille. Voimaa siinä oli valtavasti. Kävimme metsälenkeillä ja koska koira ei totellut minua meno oli aikamoista haipakkaa. Painokin putoili tasaiseen tahtiin. Toki se taajamassa suostui liikkumaan sivullani kunnes se rakastui. En enää muista rakkauden kohteen rotua, mutta saatoimme neidon kotiin minun pitäen hampaat irvissä talutushihnasta. Takaisin tulo oli yhtä matelua, kun Max pudotti pyllynsä tantereeseen ja siinä sitten aika kauan oltiin.
Samaisen koiran kanssa kerran sattui pieni katastrofi. Olimme tulossa kotia kohti sieltä metsälenkiltä kun tättärää erittäin humalainen pienikokoinen "herrasmies" toikkaroi vastaan fillaria taluttaen. Maxi varmuuden vuoksi murisi ja näytti hieman kaunista valkoista kalustoaan, mutta ei hyökännyt. Melkein "herrasmies" alkoi uhota että hän ei tuota pelkää, on hän sentään kouluttanut rotikoita ja ne ne vasta koiria on. Ukko härnäsi ja härnäsi keskenkasvuista Maxia, kunnes Maxi päästi elämänsä äläkän koko purukalusto näkyen komiasti seisten. Melkein "herrasmies" loikkasi pyöränsä satulaan ja pakeni paikalta. Niin paljon siinä keskentekoisessa uroksessa sitä voimaa oli että roikuin toisella kädelläni valaisinpylväästä kiinni pitäen, että sain koiran hallittua.
vaikka sinänsä ihan vakava aihe noi hallitsemattomat isot koirat.
Siltikin oisin halunnu nähdä, kun Uma sakemannia ulkoilutti ;))
Vaikka meillä oli jo Griffon niin Maxi eli hyvin voimakkaasti kanssamme nuoremman poikani odotuksesta aina pojan syntymään. Maxi oli usein kylässä. Siinä on koira jota kannattaa muistella. Saisimme varmasti seikkailuistamme kirjan aikaiseksi.
kirjoittaakin, en ole varma, mutta kerrataan sitten.
Tunsin tuolla edellisessä asuinpaikassani sellasen iäkkään pariskunnan, joilla oli rotikka koiranaan. Ihmettelin sitä suuresti sillä olin kuullut puheita sen koiran tottelemattomuudesta ja kun ensimmäisen kerran näin rouvan vievän koiraa, ihmetykseni vain lisääntyi.
Koira painoi ainakin 70 kiloa, rouva hädintuskin 40. Jo Myrphin lakikin sanoo, että vaikeuksia oli tiedossa.
Onneksi rouva ei sentään yrittänytkään meidän ohittamistamme normaalilla tavalla vaan sitoi rotikkansa lähimpään puuhun ja odotti kunnes pakenimme paikalta. Ei tullut mieleenikään jäädä juttusille.
Rouva tuli koiransa kanssa piankin tunnetuksi sillä paikkakunnalla. Mies sitä harvoin veikin, minä en nähnyt kuuden vuoden aikana kuin kerran, pari. Rouvaa sitäkin useimmin, ja aina tilanne oli sama. Kun joku tuli vastaan, koira sidottiin puuhun, sähköpylvääseen tai liikennemerkkiin.
vanhempieni jo edesmennyt koira, Minttu, oli sekoitus sakua, labraa ja karhukoiraa.
Se jouduttiin toisinaan myös sitomaan kiinni puuhun, että koira omistajineen pääsee ohi.
Se sai pentuna koirapuistossa niin pataan joltain toiselta koiralta, ettei sen jälkeen sietänyt koiria, paitsi mummini koiran näköisiä colleita.
Muistan ettei tilannetta auttanut yhtään se, kun oli minä, veli ja äidin kanssa kuljettamassa nuorta Minttua ulkona kunnes jostain metsän siimeksestä syöksyi tämmönen kunnon maastomakkara (niitä gorgeja :P !!) Mintun päälle. Minttu oli hihnassa mutta pisti sitä toista koiraa turpaan ja verta siltä makkaralta korvasta ainakin tuli.. Omistaja juoksi koiransa perässä huutaen, mutta eipä koiraa pahemmin omistajan huudot kiinnostaneet.
Näitä tämmösiä tilanteita on sattunut ennenkin.