On niin sekava olo, kun ei osaa päättää haluisiko vauvan nyt vai muutaman vuoden päästä. Minä 23v. ja avomieheni 26v. Avomieheni kovasti haluisi, mutta itse en tiedä tai uskalla tehä lopullista päätöstä. Toukokuussa ajattelin kovasti vauvaa, mutta varsinaista vauvakuumetta ei ole ollut. En haluisi kauheen vanhanakaan lapsia saada, ja jos ei heti tärppääkään. Miten "uskalsitte" tehdä päätöksen, että nyt oisi vaavi tervetullut. Koulutus on, teen sijaisuuksia, miehellä vakituinen työ. Jotenkin nyt jo stressaan kaikkea tulevaa, ristiäisiä, rippijuhlia, syntymäpäiväkutsuja jne. Päivittäin työni puolesta on välillä päiviä, jolloin aattelen, kuin olisi kiva saada oma lapsi mutta on myös niitä huonoja päiviä. Tuleeko kaikille aina se ehdoton vauvakuume ennen kuin olette ottaneen asian työn alle? Ymmärsiköhän kukaan, mitä tarkoitin kirjoituksellani? Lapsessa on suuri vastuu ja tuo mukanaan pysyvän elämän muutoksen. Onko se asia, joka minua näin "pelottaa" ja jännittää, enkä uskalla päättää haluanko vai enkö? Jopa niin typerää asiaa olen miettinyt, että entä jos mieheni kanssa joskus tulee vaikka ero, sillä en halua että lapseni joutuisi sellaista kokemaan. Tosin, nyt jo 6,5vuotta seurusteltu ja yhteinen kaksiokin ostettu, eli lieneen epätoden näköistä kun kaikki pelaa parisuhteessa pieniä riitoja lukuunottamatta.Erosta siis ei ole ollut koskaan puhettakaa, mutta itse näitä asioita haen kaukaa ja mietin ehkä liikaakiin. Olen itse ehjästä perheestä, jossa vanhemmat menivät naimisiin ja hankkivat sitten lapsia. Ehkä siitä tämä pohdiskelukin. Emme itse ole aviossa ja mietinkin kuinka moni nykyään menee vanhan "kaavan" mukaan ja kuinka suuri merkitys vanhemmillenne on ollut asialla? Kiitos, jos jaksoitte näin pitkän jutun lukea ja vie vastatakin. Anteeksi, tekstini ei parhaalla mahdollisella tavalla ole jäsennelty ja kielioppivirheitäkin varmasti löytyy.
Mistä tietää, onko
valmis vanhemmiksi??
2380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pohdinnat vaikuttaa ihan terveiltä ja realistisilta. Ja yleensäkin se, että pohdit näitä asioita, kertoo jonkinasteisesta kypsyydestä.
Itse myös olen ajatellut asioita kauemmas --> lapsen kouluikään, murrosikään jne... Ja ollut huolissani siitä olisiko minusta äidiksi?
Mahtaako kukaan ihminen loppujen lopuksi koskaan olla "valmis" äidiksi tai isäksi ennen ensimmäistä lastaan? Kai se menee niin että vasta kun lapset on kasvatettu, tietää miten olisi p i t ä n y t tehdä...
Etköhän sen sitten tunne sydämessäsi kun olet asiasta aivan varma.
Tuskin sitä koskaan on täysin valmis ennen kuin tulee raskaaksi ja kasvaa siihen ajatukseen äitiydestä... Voihan sitä vauvaa kuumeilla monikin, mutta itselleni tuli täytenä yllätyksenä ihan kumma tunne kun tein positiivisen testin, tuntui että apua en mä vielä olekkaan valmis.. Sekin tunne kyllä varmaan ajan kanssa häviää, mutta nyt niitä asioita tulee ajateltua ehkä vähän selvemmin kuin siinä vauvakuumeen höyryissä. Sullahan on vielä monta vuotta aikaa tehdä lapsia etkä silti ole mikään vanha vaikka parikin vuotta odottelet. Jos ei tunnu siltä että haluaisit niin suosittelen odottamaan että josko joku päivä se ajatus tuntuu luontevammalta. Tietysti voihan sitä tehdä niin että antaa lapsen tulla jos on tullakseen, jos niin on tarkoitettu...Vaan jos on voimakas tunne ettei halua niin enpä tiedä kannattaako moiseen leikkiin ryhtyä lainkaan.